keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Johdatus

Jumalan tiet ovat ihmeelliset, uskottava se on.
Jouduin irtisanotuksi työstä jota olin tehnyt yli kymmenen vuotta. . Ja kun ikää on koht´sillään puolen vuosisataa niin tuntui vähän siltä, että tässäkö tämä nyt sitten oli. . Olen joskus opiskellut kaikenlaista ja yksi tutkinnoistani on lähihoitajan tutkinto. . . Nyt tuosta ammatista näyttäisi minulle aukeavan työtä ainakin toistaiseksi. . . Sijaisuuksiahan minä nyt teen, mutta tilanne näyttää hyvältä.

Työ on vanhus työtä, eli hoitoa ja huolenpito. . Olen pienkodilla jossa asukkaita on 7 mummoa ja yksi paappa. . . . Olen viihtynyt ihan hyvin ja tykkään myös työ tovereista. Työtä tosin tehdään aika pitkälti yksikseen, joskus työ vuorossa on kaksi hoitajaa, mutta harvemmin. Kyllä minä jännitin kovasti ensin alkuun, jotenkin hirvitti se vastuu. . .
Ja joka kerta kun työ paikalle autolla ajelin, pyysin hiljaa mielessäni Jeesusta mukaani jokaiseen hetkeen. . . .

Nyt kun uskosta on tullut itselle tärkeä asia on helppo ymmärtää uskon tärkeys myös muille kanssa kulkijoille. . . eräs mummo aina toivoo "siunatuksi tulemista" ja niin minä sitten olen häntä siunannut. . . Tuntui tosi hyvältä kun en tuntenut oloani yhtään kiusaantuneeksi tai epävarmaksi kun mummo siunaamista toivoi. .
Virsiä lauletaan usein iltaisin iltapalan jälkeen, tästä olen nauttinut itse suunnattomasti. Minusta on mukava kuunnella kun naiset niin hartaasti laulaa. Kunniotettavaa on myös se virsi numeroiden määrä jonka he osaavat. . . ja joitain virsiä veisataan ulkomuistista. . .

Jotenkin tuntuu pahalta tämä aaltoliike johon sortuu, aina kun on hätä tai huoli jostain. . sormet löytävät toistensa lomiin ja katse kääntyy kohti taivasta. . . ja kun elämä sujuu niin iltarukous on rutiinin omainen juttu. . Ellei uni vie ensin. .
Välillä sitä vaan huomaa toistavansa Isä meidän rukousta kuin jotain kaavaa, ilman että päässä liikkuisi minkäänlaista ajatusta mistään. . . Silti en siitä luovu se on minun tapani roikkua Hänessä. Tiedän, että HÄN ei päästä irti vaikka oma otteeni lipsuisikin. .

Ensi kuussa minä vietän yhden koko naisen viikon lopun sanan ja rukouksen parissa. Aion ottaa osaa naisten päiviin. . . . Helluntaikansan parissa. .

perjantai 1. tammikuuta 2010

Simojoki

Telkasta tuli Loirin Eino Leino tulkintoja, mutta minä päätin katsoa Pekka Simojoen konserttia tv7:stä netin kautta. Enkä pettynyt valintaani. Pidän siitä tavasta jolla Pekka kyseenalaistaa tämän päivän kirkkoa ja kristityn elämää. Sen lisäksi hän on ehdoton ykkönen hengellisen musiikin tekijänä, minun mielestäni.
Illalla näkyy tulevan vielä Joensuu gospelia, Rene esiintyy siinä, taidan katsoa senkin.

Surullinen uuden vuoden alku tämä on niille joiden läheisiä kuoli siellä Espoon ammuskelussa. Jotenkin kun voisi heitä lohduttaa. . . sanat on niin vähissä silloin kun tuollaisia kauheuksia tapahtuu. Voi vain huokaista Herran puoleen, siunaten saatella rajan taakse ja pyytää voimaa niille jotka surevat...

Näitä miettiessä nousee ajatuksiin, että ymmärtääkö sitä aina olla kiitollinen kaikesta siitä mistä tulisi olla?? Miten hyvin omat asiat on. . Kiittäen aloitan tätä Uutta tulevaa vuotta. .