tiistai 22. kesäkuuta 2010

Itkua ja esirukousta

Tänään oli huono aamu töissä. . mummot kaikki melkein hereillä ja juoksin yksin kahdeksaan asti. . . Sen kielen tosiaankin pitäsi purra poikki. . mä jotenkin hiillyin aamulla eräälle hoidettavalle. . ja sanoin pahasti. . mummo pahoitti mielensä ja minä pyytelin anteeksi monistellen. .

Kotiin tultuani sitten en osannut muuta tehdäkkään kuin itkeä tätä päivää. . . Polvillani pyysin Isältä anteeksi ja rukoilin muutosta luonteeni nurjiin piirteisiin. Olen aika suoran luonteinen ja sanonkin aika suoraan asioita ja joskus sitten siinä käy näin, vaikka en tarkoittaisikkaan niin saatan töksäyttää liian suoraan. .

Nyt on jotenkin maailma tullut liian lähelle. . huulilta meinaa livahtaa kirosana ja toinenkin ellei asiat suju. . Parannusta tulisi tehdä nopeasti ja kääntyä Kristusta kohden. . . Jäin miettimän kommentissa olleita sanojasi muiltakin osin. KIITOS ystäväni ne tulivat vähän kuin rukousvastauksena kantamaan minua tänään. . Huomaan että en ole ainoa joka tosiaankin tuskailee ja kipuilee näitä asioita.

Olen väsynyt jotenkin, rukoilkaa puolestani.

Maxilta on myös sellainen kirja kuin Jumalan Lupauksia. . sekin on hyvä.
Siinä Antamisen Arvoista on loppu osassa keskustelu ohjausta, mutta älkää antako sen häiritä. . Kirja on todella lukemisen arvoinen.

perjantai 18. kesäkuuta 2010

Nopeasti aika juoksee

Hei taas !

Nopeasti se tuo aika juoksee, näin hoito työtä tekevänä yleensä kolmen viikon jaksossa.
Paljon olen pohtinut ja miettinyt Jumalan olemusta ja tätä omaa syntistä vaellusta. Nyt luen tällä hetkellä kirjaa Hebrealaiskirjeen äärellä (Juhani Karvinen) Sain sen viisikymmenvuotislahjaksi. . . Sitä ennen lukaisin Max Lucadon Antamisen Arvoista joka oli hyvä teos kaiken kaikkiaan. Pidän kovasti Maxin tavasta kirjoittaa. Tässä teoksessa hän avaa Korinttolaiskirjettä. . ja sitä mitä rakkaus todella on.
Olen lukenut Maxilta sellaisenkin kirjan kuin Matkalla ilman taakkoja, jossa hän avaa psalmin 23 tekstin lukijalle ihanalla tavalla. . . Suosittelen lämpimästi kaikille luettavaksi. . .

Kävin naapuri pitäjässä teltta juhlassa, oli hyvä tilaisuus. . . Alajärveläinen Pasunat huolehti musiikista ja Raimo (tai Rauno) Rahnasto puhumisesta. . Jollain tavalla tunsin taas olevani oikeassa paikassa. . . siellä oli yksi nainen jota aina siunaan mielessäni kun häntä näen. . . toivon todella, että hän pelastuisi elämälle sairaudeltaan. . . taivaskelpoinen hän on ollut koko ikänsä.. Syöpä on asia joka koskettaa aina mua, veihän se minulta puolisoni. . .

Miksi muuten syntejään on niin vaikea uskoa anteeksi ?? Onko se "vihtahousu" joka kuiskailee korvaan että ei se nyt niin mene että kaiken saa anteeksi. . ? Vai miksi sitä jotenkin pitää itseään sellaisen suurennuslasin alla koko ajan. . . Toisaalta se on hyväkin asia tarkkailla itseään koko ajan, mutta raskaaksi se välillä käy kun huomaa, ettei voi koko ajan kontrolloida tekemistään tai sanomistaan. . . aina tuntuu että tekee jotain väärin ja se tuskin on oikein tai tarkoitus. . . Kielikin pitäisi leikata irti ettei tekisi kokoajan vahinkoa sillä . . .

Oma paikkakin on vielä hakusessa. . mitä mun pitäisi tehdä Jumalan valta kunnan työssä. Muuta kuin olla lähettäjänä. . . . Rukouskin on vaikeaa taas välillä. . . aina mieli hairahtuu ja ajatukset ei pysy kasassa vaikka kuinka keskittyy. . Sitä kielillä puhumisen armoitusta kun en ole vielä saanut. . .

Mutta nyt taas illaksi töihin mummoja pyörittelemään. . .