Ho hoijaa !
Mistähän sitä aloittaisi. No meidän lomamatka oli oikein onnistunut kaikin puolin. Säät suosii kokoajan, ehkä välillä oli jopa liiankin lämmintä.... Mutta emme valittaneet vaan nautimme Herran antimista.. Kaikki järjestelyt oli ihan ok. Jopa hotelliinkin olimme tyytyväisiä vaikka se oli edullinen ja vanaha. Hinta tasoonsa nähden ok oli sekin. Pärnu oli kaunis paikka, vanha kaupunki varsinkin.
Kiitollisuus nousi omasta rinnasta siitä, että ei ole joutunut sota-aikaa näkemään emmekä ole joutuneet miehityksenkään kohteeksi. Kun kuuntelimme tulkin kertomuksia niistä miehityksen aikaisista asioista. . . siitä on jäänyt Virolaisten sydämiin katkeruutta, vihaa ja jonkin asteista halveksuntaakin suurta ja mahtavaa naapuriaan kohtaan. . . . Siellä on Herralla paljon tekemistä ja herätykselle on todella tarvetta ja sijaa. .
Nyt olen ollut tiiviisti töissä varsinaisessa sijoitus paikassa ja muutaman tuurin toisessa paikassa. . En oikein pidä tästä siirtelystä, kun mulla stressitaso nousee aika ylös kun on epäselvää mitä pitää tehdä, koska ja missä ja kenen kanssa. . . Oikein olin vähinsä vattastani kipeä aamusella kun menin, mutta sinnikkäästi vaan sitten tein sen mitä osasin ja ehdin. . .
Osittain tässä stressissä on varmaan kyse myös siitä, että ainokainen tyttäreni sai sunnutaina perheenlisäystä. Poika sieltä syntyi. . Tietysti jännitin tuota synnytystä, kun oma tyttäreni on sektio lapsi ja samoin minä olen tähän maailmaan tullut leikkauksen kautta. . . Niin jännittihän se, että syntyykö normaalisti. . . Toinen jännityksen aihe on aina se lapsen terveys. . No nyt kävi niin, että pojalla on toisessa jalkaterässä poikkeamaa ja ilmeisesti se joudutaan leikkamaan. .
Ensikuussa on aika lasten kirurgille joka sitten katsoo mitä tehdään ja koska. Tytärtäni olen lohduttanut, että hyvin ehtii parantua ennenkö sitä tarvitaan. . kun vuoden päästä vasta sitä kävelemistä aletaan enempi harrastaa. . .
Jos olette katsoneet lasten elokuvan Nemoa etsimässä, niin se jotenkin mulle nousi mieleen. . . heikon evänsä kanssa pikku Nemo oli äärimmäisen urhea pikkuinen.
Nyt rukoilen lapsen puolesta, mutta myös tyttärelleni anon voimaa ymmärtää ja hyväksyä asiat joita ei voi muuttaa. Joskus näin vain käy, että kaikki ei mene niin kuin odotetaan menevän ja tarkoitusta ei aina tiedä eikä ymmärrä. . .
Rukoillen vaan on matkaansa jatkettava sillä tavalla jaksaa, muuten ei ehkä jaksaisikaan. .
