Oma "koulu"

Aloin tutkiskella Raamattua eritavalla kuin aikaisemmin. Kokeilin kuunnella netistä Norvannon lukemaa ja selittämää Raamattu kannesta kanteen ohjelmaa (lopussa linkki) Ja totesin tämän olevan kivaa. Aloitin Psalmien kirjasta ja ainakin vielä tuntuu mukavalle. Norvanto on tosin hiukan puduttavan monotoninen, mutta tekee hyviä oivalluksia ja vertaukset on kanssa ihan osuvia. . . Näin johdattettua Raamatun tutkimista en ole aikaisemmin kokeillutkaan.

Niin ja sitten olen aikeissa keväällä lähteä Israeliin. Kälyni kanssa olemme ennakko varanneet paikat. Nyt vaan toivomme, että matka toteutuu. Vielä ei ole riittävästi väkeä ilmoittautunut mukaan, mutta ehkä Herra avaa meille tien reissuun. .

Tässä lupaamanilinkki
http://www.rkk-sansa.net/raamattu-kannesta-kanteen/?q=kirjat

Takaisin töihin. . .

Siinä olis sitten lomat pidettynä ja palattu takaisin töihin. Jonkin verran oli olosuhteet muuttuneet kesän aikana. Yksi mummeli oli siirretty pois meiltä ja se meidän ainoo paappa päätti maallisen vaelluksensa siinä ennenkö jäin lomalle. Hänen huoneeseensa on otettu uusi mummeli. Joten väkimäärä pysyy samana. Mukava oli palata töihin, vaikka se välillä onkin raskasta.

Ystävälleni, josta kerroin edellisessä tekstissä, laitoin sähköpostia. Ensin siitä miten minä koin ja tunsin tämän meidän viimeisimmän "kahakan". Ja sitten availin vähän sitä miten minä tulin uskoon. Jospa hän hieman ymmärtäisi paremmin sitä miksi usko on minulle niin tärkeä asia, että olen valmis luopumaan ennemmin ystävyydestä kuin tästä uskosta.
Nähtäväksi jää vastaako hän enää. . . . mutta mä haluan silti roikkua Jeesuksessa ennemmin kiinni kuin ihmisissä. . .

Aamulla enne töihin lähtöä oli rukoiltava Jeesusta mukaan töihin, jännitin kovasti pitkän vapaan jälkeen mennä. . . Jotenkin stressaan välillä jos olen pitempään poissa. Yökin meni pätkissä, eli tuijottelin kelloa neljän jälkeen aamuyöstä varmaan sen seitsemän kertaa, välillä kymmenen minuutin välein. . .

Pieni miehen alku kuulemma kävelee. . . . Ihanaa

Uusi kipu. .

Ensin kysymys? Mitä teen viha miehillä jos ystäväni kohtelee minua samalla tavoin?

Voiko Jumalan tarkoitus olla erottaa ihmisiä läheisistään? tai ystävistään? Kun minulla on nyt tästä ystävästä useampi kokemus näitä samanlaisia, ettemme oikein tule toimeen enää. . jostain syystä.
Olen vähän varomalla varonut puhumasta mitään mistä tiedän ettei hän pidä. Uskostakin olemme sopineet että emme keskustele lainkaan. Otan puheeseen osaa mikäli hän aloittaa jollain heitolla, mutta en muuten. Silti minä onnistun aina arvostelemaan tai sanomaan jotain mikä tekee ystävästäni täyden nollan, osaamattoman tai muuta vastaavaa. . .

Kun tämä syytös tulee niin se loukkaa todella syvältä minun sisintäni. Me olemme yhdessä eläneet pitkän pätkän tätä elämää. Menneet välillä hyvinkin vaikeiden asioiden läpi yhdessä. Ja nyt minä en osaa olla enää mitenkään niin ettei tulisi sanaharkkaa jostain. . . . (Ystäväni on debressiivinen ja tiedän, että osa näistä puheista johtuu hänen sairaudestaan ja siitä ettei hän hoida sitä vaan sinnittelee ilman lääkkeitä.)

Usko on kuulemma muuttanut minua niin paljon. . . . . ???? Asia josta puhumme vain jos hän tekee aloitteen. . .
Selvin ero entiseen minussa on se että en kiroile enää. . . . tupakan polton lopetin lääkkeillä ja alkoholipitoisia juomia en juo enää humalahakuisesti. . saatan juoda lonkeron saunan jälkeen. . . Nämä on asiat jotka itse tiedän niistä mikä on muuttunut.

Olen rukoillut Herraa, että hän pelastaisi tämän ystäväni ja toisi hänelle rauhan sisimpään. Nyt tuntuu oudolta, että me ollaan ajautumassa tyyten erilleen. . . Voiko se olla Herrasta vai onko paha iskemässä tätä kiilaa meidän väliimme. .

Olenhan minä pikkusieluinen vähän kun loukkaannun siitä, että minun vakaumustani ei kunnioiteta. Vaan tuodaan joka paikassa julki ettei Jumalaa ole. Tai sitä, että miten voi uskoa sellaiseen mitä ei voi olla olemassa. . .
Muistan kyllä miten itsekin aikaisemmin olin sitä mieltä, että jokainen tulee uskossaan autuaaksi. Jos uskoo "kumisaappaan" auttavan itseään ja kokee tuon avun niin ok. Näin minäkin joskus ajattelin ja nyt tuokin asia suurin piirtein heitettiin päin minun kasvojani. On siitä osa varmaan totta vieläkin, ei ole mitään mieltä uskoa ellei pidä sitä omaa uskoaan ja Jumalaansa ainoana oikeana Jumalana. . . Siinä minä kyllä olen todella muuttunut, että nyt uskon Jeesukseen meidän Herraamme. Olen löytänyt oman "kumisaappaani" josta en halua luopua.

Vaikka kyllä minä Jumalaan olen uskonut koko ikäni, aina kun on oikein ahdistanut olen ristinyt käteni. Ja kokenut apua saavanikin. Jeesuksen merkitys vapahtajana aukeni minulle vasta silloin kun Jumala otti minut kouluunsa. . . Hän "näytti" minulle mikä on elämässä tärkeintä. . .

Toisaalta olenhan minä mielissäni jos uskoni näkyy minusta edes jollekkin ihmiselle. Kun itse tunnen olevani melkoinen "piilokristitty" paikoissa jossa uskoa eletään todeksi joka päivä. Joskus tunnen olevani todella kaukana siitä minkälainen "uskovainen" ihminen on. Hyvinkin raadollinen, heikko ja itsekeskeinen ihminen. En lainkaan niin pyhä ja vanhurskas kun minun tulisi olla. . .
Yleensä nämä vaatimukset siitä minkälaisia uskovien tulee olla asetetaan ulkopuolisten ihmisten toimesta. Jostain luinkin, että on se hyvä kun on ateisteja kertomassa minkälaisia uskovien tulee olla. . .

Nyt tämä juttu karkaa sivuraiteille joten annan olla tältä erää ja jatkan toiste.