Joulurauhaa

Niin se vaan meni tämä adventtiaika. . .
Monenlaista asiaa on käynyt pienessä mielessä. . . Konsertissa kävimme, Elävä vesi teki taas oivan konsertin. Sitten kävin kasteseurakuntani joulujuhlassa kuuntelemassa Takametsien miehiä. Toivoin vaan etten olisi levittänyt kovasti lunssaa, kun sellaisen jostain onnistuin saamaan. . .

Oman jouluni olen tehnyt tässä nyt parin päivän aikana, aattoilta menee töissä. Siksi paistelin laatikot eilen ja siivoilin tänään. Anoppia kävin katsomassa eilen. Joulukahvit nautimme jälleen hänen siis anoppini toiveesta kälyni luona. Jotenkin tuntuu mukavalle kun tunnen edelleen olevani tasavertainen perheenjäsen aviopuolisoni suvun kesken. Laskin, että nyt on neljäs joulu kun vietän sitä yksin. Juuri muutama tunti sitten kävin viemässä kynttilät haudoille. Laitoin pitkät öljykynttilät jotka palavat useamman vuorokauden niin minun ei tarvitse sitten huomenna yrittää ehtiä enää sinne ennen töihin menoa.
Toki tytär perheineen ja velimies tulevat huomenna jouluruualle tähän minun luo. Olisin halunnut olla heidän kanssaan koko aaton, mutta työn merkeissä se nyt menee.
Kun olen illan töissä niin ajattelin, että töiden jälkeen menen käymään myöhäisellä kahvilla ABC-kahvioon ja sen jälkeen kirkkoon aattoillan messuun.

OIKEIN RAUHAISAA VAPAHTAJAMME SYNTYMÄJUHLAA KAIKILLE SIVUILLENI EKSYNEILLE ♥

Kehityskeskustelua. .

Olemme siirtyneet joulukuuhun. . . ihanaan odotuksen aikaan. Jotenkin tämä kuukausi on alusta asti sellaista hiljaista odotusta. . .

Elämäni ekaa kertaa olin lähimmän esimieheni kanssa kehityskeskustelussa. Aika jännää, vähän hiivisti mennä kun en tiennyt minkälainen tuosta keskustelusta muodostuisi, mutta ihan kivaa se sitten oli alku jännityksen mentyä. Onhan se vähän vaikeata itsestään löytää mitään sanottavaa. . Taitaa olla meillä kaikilla vähän samaa, että jos pitää kehua itteensä niin ei oikein sanoja löydä. . . Vaikka niitä vahvuuksiaan tietäisikin ja tunnistaisi asioita joissa on hyvä. . .
Siinä samalla keskustellessa selvisi sitten, että lomani on varmistunut. Pääsen keväällä sinne Pyhälle maalle. . . . JIPPII

Fyysisesti en ole tällä hetkellä parhaassa mahdollisessa vireessä. Selkäni meinaa kipeytyä vähinsä joka työ tuurissa. Minulle on tullut aika ruhtinaallinen yli paino, nyt kun olen iltojani yksikseni vietellyt. Sohvalla löhötessä ja ruisleipää mutustaessa ne yksinäiset illat kuluu. . . Ja kun paino nousee niin ei huvita ylen määrin liikkua jotenkin sekin on sellainen kehä. . .

Surutyötä teen aina vaan. Hoito työssä kun ei saisi pitää sormuksia laisinkaan, niin meidänkin työnantaja vetosi henkilökuntaan tässä asiassa. . Minä päätin sitten että en ala sormuksien kanssa pelaamaan vaan jätän ne nyt sitten kaappiin kokonaan.
Kyllä oli vaikea viikon loppu tämän asian tiimoilta. Vaikka sormukset on symboliset esineet tai korut niin tuntui äärimmäisen pahalta ottaa ne pois. Jotenkin niin peruuttamattoman lopulliselta . . . Sormukset on olleet kuin merkki siitä siteestä joka ei pääty kuolemaankaan. Itkukin on taas niin herkässä. . .

Onneksi nyt alkaa taas nämä joulukonsertit, menemme kuuntelemaan ensi sunnuntaina ystäväni kanssa Seinäjoen Helluntaiseurakunnan Elävä Vesi kuoroa ja sen jälkeen syömään jonnekin hienosti. . . Nämä konsertit on olleet todella ihania ja nyt menemmekin jo kolmatta kertaa nauttimaan hyvästä musiikista ja sanomasta joka muuttaa maailmaa joka päivä.

Huokailkaamme edelleen Herran puoleen, vaikka sanoja ei olisikaan. . .
Hyvää Itseänäisyyspäivää ja rauhaisaa joulun odotusta ♥ ♥