tiistai 27. syyskuuta 2011

Tunturit

On se niin, että ihminen tarvitsee välillä lomaa. Kävin pohjoisessa erään nais ystäväni kanssa. Olimme viikon siellä tuntureiden ympäröimässä pikku kylässä. Yhtenä päivänä nousimme rohkeasti Taivaskerolle. Rohkeasti ehkä siksi, että emme noustessamme tienneet kipuavamme kansallispuiston korkeimmalle tunturille. Tuo asia meille selvisi vasta retkeltämme palattuamme luontokeskuksen pienoismallia katsellessa.
Pois ajaessamme pysähdyimme matkalla metsäiseen lähetyskahvioon, he olivat jo sulkemassa mutta kuultuaan mistä olemme tulossa löytyi meille vielä kupit kahvia ja "mehtäkakot" kahvi leiväksi. Siinä keskustellessa saimme uuden retki kohteen seuraavaa lomaa ajatellen. . Särkitunturi on ensi syksynä huuiputusvuorossa.

Pyhän Laurin kappelissa oli ihan täyttä kun Hanna Ekola konsertoi Virpi Lahden kanssa. Pidimme lauluista hyvin paljon ja molempien äänite myös lähti matkaan mukaan. Itse en ole Ekolaa paljoa kuunnellut aikaisemmin, mutta nyt jotenkin laulut kolahtivat. Hanna jakoi itsestään myös kertoen miten hän jäi leskeksi pian kolme vuotta sitten. Muistan tuon ajan hyvin. Olin itse menettänyt puolisoni kesällä ja joulun alla olimme menossa Ekolan joulukonserttiin. . . joka olikin sitten peruttu ja paikalla oli ihan eri artisti. . Hannan aviomies oli kuollut ja konserttii oli siksi vaihtunut esiintyjä.

Ehkä juuri tarinoidemme saman kaltaisuus sai minut hyvin herkälle mielelle ja laulujen sanat tulivat jälleen kohti. . . Konsertti oli koottu monelta albumilta, ei vain uusimmista vaan mukana oli vanhenmpaakin tuotantoa. Erityisen koskettavia olivat kappaleet Viitanlieve, Helmi, Herra en ymmärrä ja Kalastaja. Viitanlieve on näistä ainoa jonka löysin netistä ja siksi se on videopalkissa kuunneltavissasi ystäväni jos tahdot.

Virpi Lahti oli täysin uusi tuttavuus äänellisesti, mutta ah niin hyvä ääninen solisti ettei paremmasta väliä. Soinnikas, tumma, vahva, siinä joitain sanoja jotka hänen ääneensä sopivat. . . Naisten äänet soivat myös hyvin yhteen.
Suosittelen lämmöllä niin Ekolan albumeita kuin Lahden esikoislevyäkin. .

Katselin tv7:n arkistosta Kalevi Lehtisen muistojuhlaa. . Sanaton ihan siitä isosta aukosta joka jäi meidän evankelistojen eturiviin kun Kalevi pääsi kotiin. Yli seurakuntarajojen liikkunut yhdistäjä on poissa.

Tätä olen opetellut MEIDÄN HERRAMME JEESUKSEN ARMO, ISÄN JUMALAN RAKKAUS JA PYHÄN HENGEN SIUNAAVA OSALLISUUS OLKOON SINUN KANSSASI NYT, AINA JA IANKAIKKISESTI AMEN.

tiistai 13. syyskuuta 2011

Esirukousta

Silloin kun aviopuolisoni sairasti tätä viimeisintä syöpäänsä, meillä oli todella ihana ihminen rinnalla sielunhoitajana. . . Tänään tuo mies soitti minulle ja kertoi vieneensä nuorimman poikansa 20v Tayssiin verisyöpäepäilyn vuoksi. poika on saanut oudosti mustelmia, ikenet vuotavat ja veriarvot ovat päin prinkkalaa. Eli sitä se todennäköisesti on. Olin töissä joten emme ehtineet pitkään keskustella, mutta lupasin kantaa rukouksin tätä isää ja poikaa Herran eteen. . . hiljaisin huokauksin pitkin päivää. . . Olisin suunnattoman kiitollinen jos kaikki jotka vierailevat sivulla muistaisivat myös huokaista tämän Markuksen ja hänen poikansa puolesta. Mitä laajempi on rukousten rintama niin sen parempi.

Lujasti luotamme siihen, että Jumala tietää parhaiten miten tässäkin käy ja Jeesus rukoilee meidän kanssamme tämän pojan puolesta. Monasti niin helposti lupaamme muistaa rukouksessa ystäviämme, joskus ehkä liiankin helposti. . unohtaen sitten lupaamamme. Nyt rukoilin heti tuon puhelun päätyttyä. .
Haluan rukouksin kantaa myös koko perhettä, mikään ei ole äidille ja isälle niin tuskallista kuin teitää oman lapsensa kärsivän.

Mediassa on nyt saatu taas seurata miten "saarnamies" sortuu. Nämä tapaukset on todella ikäviä kun niistä kärsii koko yhteisö sekä melkeinpä voisin väittää, että kaikki me jotka uskomme. Pilkka kirvestä on aina niin helppo heilutella. Koiviston ei varmaan ollut ihan tuskatonta tulla julkisuuteen, kaiken menettäneenä miehenä. Vastuun ottaminen vääristä valinnoista ei ole aina kovin yksinkertaista ja moni sortuukin kieltämään kaikki tai päästelemään valetta valheen päälle siitäkin huolimatta, että kaikki, myös kuulijat puhujan lisäksi tietävät selitykset valheiksi.
Koivistolta oli suoraselkäistä myöntää, että on luottanut itseensä enemmän kuin Jumalaan. Tässä se nyt nähdään miten käy omin voimin kulkiessa. Kunhan nyt ei sitten sorru mediassa enemmän tätä asiaa vatvomaan ja selittelemään säälin ja myötätunnon saamiseksi. . No se jää nähtäväksi.

Minut nämä tapaukset saavat myös miettimään sitä, että rukoileeko seurakunta liian vähän johtajiensa tai evankelistojen puolesta kun heitä saa paha pyöritellä tahtonsa mukaan. Tännään rukoilen myös oman seurakuntani väen puolesta. . . Ja sen avioeroa hakeneen vaimonkin puolesta.

torstai 8. syyskuuta 2011

Väsymystä

Nyt olen jotenkin väsynyt. . . vähän kaikkeen.
Koen jotenkin kokoajan pientä syyllisyyttä jostakin, milloin mistäkin. . . Olen niin paljon itsekseni, yksin että kun kummi tyttöä tarjottiin minulle taksvärkkipäivää tekemään niin ensin teki mieleni sanoa ei. . Vaivoin sain sanottua, että joo sopii. Oikeastikkin sopii kun minulla on lähetyksen hyväksi leipomispäivä juuri silloin. Mutta jotenkin se reagtio oli ensi että ei haluankin olla yksin. . .

Koen hyvin vastenmielisenä jos alan tuntea, että minulta odotetaan/vaaditaan jotain muiden ihmisten taholta. . . ajatukseni on jotenkin ilkeän ja kamalan nekatiivisesti varautuneita. En oikein ymmärrä miksi. . .

Olen paljon katsonut tv7 lähetyksiä ja kuunnellut sitä Norvantoa. . . kuunnellessa vain on ongelmana, että ajatus harhaa. . . Psalmien kirja on kyllä mielekiintoinen ja Norvanto selittää lukemaansa hyvin. . . silti vaan ajatus karkaa välillä omille teilleen. . Ja varsinkin siihen yhteen ystävääni jonka kanssa ne sukset tuntuu nyt olevan niin ristissä että en teidä saadaanko tätä solmua koskaan auki. . .
Olen rukoillut hänelle pelastumista ja sitä että Jeesus todella koskettaisi häntä.
Minä en jotenkin osaa sanoa hänelle enää mitään niin ettei tulisi jonkin sortin väärin käsitystä. . . Samoin mulla tuppaa palamaan aina päreet jos oivallan pienintäkin itseni syyllistämistä tai hänen itsensä ali arvioimista. . .

Ihmeellistä on sekin, että aikaisemmin mä aina löysin sanat. . . jopa niin että ystäväni on joskus todennutkin miten oivaltavasti mä puhun hänelle silloin kun hän alkaa olla masentunut . . . oikeat sanat löytyi. . ja nyt ei millään me vaan loukataan ja loukaannutaan toisiimme kun yritämme setviä asioita.

Koen huonoa omaatuntoakin juuri tästä omasta reagoinnistanikin, eihän kristityn, uskovan kuulu olla näin "räjähdys" altis. Mutta vaikka kuinka yritän niin tunteet ottaa vallan ja olen jotenkin "poterossa" puolustus asemissa. PUM PUM
Nyt meillä on ollut aika pitkä tauko yhteyden pidossa ja tiedän, että hän kokee minun hyljänneen hänet. Ja varmaan hän syyttää myös uskoa siitä asiasta.
Tyttäreni totesi silloin kun lomalle ystäväni luo lähdin, että älkää nyt sitten kovin lujaa ottako yhteen. Ja kun loma oli ohi ja kertoilin sitten miten kävi niin tytär totesi, ettei hän ymmärrä miten sinä jaksat aina yrittää. Tytär on sitä mieltä että ei kannata hakata päätään seinään. . eli meinaa ettei meidän tule enää pitää yhteyksiä kun juttu ei kerran luista. No hän varmaan yrittää omalla tavallaan suojella mua kun tietää miten minä pyörittelen aina näitä asioita päässäni . . Välillä liiankin pitkään ja psyykkeeni rajoilla.

Silloin siinä varsinaisessa tilanteessa kun oltiin niin minä rukoilin hätäisesti, että Jeesus tulisi siihen mukaan, kun koin niin voimattomuutta. Silti tilanne luisui vaan aina uuteen sanailuun ja väärin käsitysten sarjaan. Olen jotenkin ihan onnettoman avuton nyt tämän jutun kanssa. Ilta rukoukseni on ollut taas sitä Isä meidän linjaa, en löydä muita sanoja. . . ajatusta ja huokailua Herran puoleen vähän lisäksi. .

Väsynyt olen työstäkin, olen tehnyt nyt lisätyötä tällä listalla ja sekin alkaa tuntua. Pinnistän vielä vähän ja sitten ajelen taas pohjoiseen viikon tauolle kaikesta. . . Pyhän Laurin kappelissa on juuri tuolla loma viikolla Suvannon konsertti ja sovimme jo lomakamun kanssa, että menemme sitä kuuntelemaan. . Meillä olisi tarkoitus käydä "huiputtamassa" taivaskerokin jos jaksamme kiipeillä. :)
Olimme ennen työparina tehtaalla joten me viihdytään hyvin yhdessä.
Ja on mulla tiedossa ainakin yksi "muorittelu" päiväkin pojan kanssa kun tyttärellä on jotain menoa, sekin on kivaa puuhaa kattella kun pieni mies ihmettelee maailmaa.

Jännityksellä odottelen myös kevättä. .Odottelemme edelleen tietoa toteutuuko seurakunta retki Israeliin. Olisi hienoa päästä Herran jalanjäljille. . . .

Levyvalinta tälle päivää on Juha Tapion - Syksy
http://www.youtube.com/watch?v=SHagFf2ABEo&feature=related