Lisää "paikkoja"

Keila termillä aloittaen. . . huonon heiton jälkeen yritetään ns.paikkoheittoa

Ystäväni kanssa on nyt vaihdettu jokunen sähköposti. Olin jo valmistautunut luopumaan. Aika näyttää palaako asiat ennalleen vai jääkö välillemme pieni "varaus" jatkossa. Kuten Häivähdyksen lisäämässä kommentissakin todettiin, niin niitä tunne lukkoja on avattu ja oivalluksia tässä varmaan on tehty puolin jos toisin. Aika pitkälti totesimme tilanteen väärin ymmärrysten pitkäksi sarjaksi joka vaan on laitettava poikki. Meistä ei kumpikaan jaksanut enää vatvoa mitä tuli sanottua tai tehtyä ja kuka sanoi tai teki mitäkin. No aika näyttää miten mennään eteenpäin.

Kerroin kuinka olen ollut melkeinpä masennuksen mustissa mietteissä. .
Olen ollut hyvin kärsimätön, kiukkuinen, kova ja kyyninen. Jopa niin että töissä poltin "hiileni" eräälle ihmiselle. . . anteeksi piti pyydellä, kun tulistuin ja ihan turhasta. . . Täytyy nyt toivoa, että asia olisi oikeasti myös minulle anteeksi annettu. Rukoilen myös Jeesukselta anteeksiantoa ja pitkämielisyyttä minua kohtaan.
Kovasti kaduttaa ja ahdistaakin. Minä en nyt ymmärrä mistä näissä tunne tilojen vaihteluissa on kyse. . Välillä liikutun ihan hölmösti jotain tv:n hömppää katsoessa ja kiihdyn sekunnissa 0 - 100 kuin paraskin "ferrari". . .
Varmaksi tiedän sen, että kyse ei ole VV vaivoista. ;)
Väsynyt olen todella ollut tai unirytmi on hakusessa. Illalla tulee valvottua ja aamulla nukuttua pitkään ellei tarvi töihin nousta.

Rukousystävien sivuilla kävin Jalovaaran Pirkollle laittamassa esirukous pyynnön tämän asian tiimoilta. Luotan jotenkin häneen paljon. Silloin kun puolisoni sairasti jo pahasti syöpää, me kävimme Pirkon rukousillassa. Puolisoni kävi yksikseenkin Lapualla kirkossa, kun minä olin jossain koulutuksessa.
Puolisoni kuoltua kävin kälyni kanssa Pirkon rukoiltavana ja koin jotenkin sellaista rauhaa ja selviämisen varmuutta vaikka olinkin jäänyt yksin. Olen saattanut Pirkosta kertoa jo aikaisemminkin.

Voi olla kyllä kyse ihan siitä, että en oikein ole jaksanut/ehtinyt lähteä minnekään hengellisiin tilaisuuksiin. Jotenkin olen jämähtänyt "sohvapotuksi".
Netistä kyllä katselen TV7 lähetyksiä. Mutta se ei ole sama asia kuin oikein olla läsnä jossain Jumalan palveluksessa tai sana ja rukousillassa.
Raamattukin on pienoisen pölyn peitossa. . . .
Tunnustaa täytyy, että alku innostuksen mentyä myös se netin Raamatun opetus Norvannon kanssa on jäänyt vähiin. Vaikka se olisi helppoa kuunnella vaan korvat höröllä.

Pomolta tuli sähköpostia jossa oli liitteenä esite jostain hiljaisuuden retriitistä yhden päivän juttu maksoi melkein 140 euroo ja toisesta päivästä aamusta yhteen päivällä olisi saanut pulittaa vielä yli 60 euroo. Kallista hiljentymistä oli se, mun mielestäni. Ei sillä etteikö tilaisuus varmaan olisi ollut hyvä ja olisi saattanut tulla tarpeeseenkin, mutta tässä kohtaa säästän nämäkin eurot siihen kevään Pyhän maan retkeeni. . . Toinen seikka miksi en oikein innostunut oli se kun esitteestä ei käynyt selkeästi ilmi, että kyseessä on kristillinen retriitti.
Jostain hitaasta ruuasta eli slow foodista oli mainintaa. Termi oli minulle uusi, en tiedä mitä sillä tarkoitetaan. Täytyy kaiketi googlettaa niin sitten tietää.

Olisipa joku googlen tapainen kenttä jonne voisi syöttää avain sanoja tunteistaan ja se sylkäisis sitten selkeän vastauksen, että mistä on kyse. Vai onko tämä nyt yksinkertaisesti juuri SANAN puutetta. Erämaahan eksymistä ilman vesileiliä. Voi, kun olisi joku ihminen jolle voisi ihan kasvotusten puhua näistä tunnoistaan.

Tämä on niitä hetkiä ettei voi muuta kuin tarttua siihen viitanliepeeseen.

Mieli maassa

Olen ollut alakuloinen monestakin eri syystä. Varmaan päällimmäisenä on ollut tämä ystäväni kanssa ollut vakava konflikti. Lisäksi taisin tössiä töissä tässä iltana muutamana ja nyt olen nöyryytetty sen asian tiimoilta.

Ystäväni tosin otti nyt sitten oma-aloitteisesti yhteyttä ja ensimmäistä kertaa yritti selittää omaa käytöstään ilman, että olisi syyllistänyt vaan lisää. Ehkä yritämme vielä kuitenkin paikata tätä ihmissuhdetta jotenkin, vaikka vaikeata se tulee olemaan. Kun perus luottamus toiseen ihmiseen katoaa, on sitä vaiketa saada takaisin. Mutta tässä kohtaa rukoilen, että Jeesus auttaisi. Olen rukoillut ystävälleni pelastusta myös monta kertaa.

Nämä päivät on olleet nyt raskaita ja mietteeni todella harmaita ellei ihan mustia. Olen jotenkin niin sisältä rikki, vaikka varmaan ulospäin näyttää kaikki olevan kunnossa. . . Minua pidetään usein ulkopuolisten taholta hyvin voimakkaana, vahvana ihmisenä joka kestää vaikka mitä. . Voi miten he hämmästyisivät jos tietäisivät miten paljon minun sisälläni on tuskaa sekä elämisen ahdinkoa . . .

Minä kipuilen oman luonteeni kanssa, sisäinen ylpeys on se minun helmasyntini. Saan kärsiä sen takia tällaisia mustia raskaita hetkiä. . .

Antakoon Herra sen kaiken minulle anteeksi. . .

Eka kokoontuminen

Olimme tänään koolla ensimmäisen kerran sillä porukalla jotka lähtee Pyhälle maalle. Ilta sujui lähinnä miettien sitä mitä matkaltamme haluamme. Meidän ryhmä on niin pieni, että toden näköistä on liittää meidät johonkin toiseen ryhmään. Näin me nyt asia ymmärrettiin. Rahaa menee vielä lisää, kun muutamme hotellia ja olemme Helsingissä yötä ennen lentoa. . . Ja sitten vielä retket päälle. Mutta kuten todettu kerran se vain kirpaisee. . Mukavan tuntuista porukkaa oli paikalla matkaan lähdössä. . . Joitakin tuttujakin.

Olin tänään aamusta pienen hetken tyttären pojalla lapsen likkana. Oli se niin mukavaa kun aamulla poika läpsytteli muoria herättämään. . .

Kiitokset kommentista, mukava kun joku silloin tällöin ilmaisee itsensä. Vaikka paljolti kirjoittelenkin selkiyttääkseni tätä yksinkertaista "kupoliani", tai aikani kuluksi . . .

Muutosta

Piristeeksi vähän muutin blogin ilmettä. En paljon jaksanut perehtyä erilaisiin vaihto ehtoihin, nappasin vaan jotain mikä miellytti silmää. . .

Ihania uutisia oli posti laatikossa. Seurakunta matka Israeliin tulee toteutumaan. Odotan kovasti tätä matkaa, hyvässä seurassa. Siipan sisar lähtee minun kanssani. Hän on käynyt jo aiemmin kerran Jerusalemissa syksy aikaan ja nyt menemme keväällä, kun luonto herää ja maa joka vuotaa mettä sekä hunajaa on parhaimmillaan. . .
Kallis reissu, mutta kerran elämässä pitää vaan uskaltautua pistämään likoon kaikki mitä rahkeista irtoaa. .

Yritin ystävääni yhteyttä, mutta sain vaan uusia syytöksiä joilla olin hänen mieltään pahoittanut. . joten nyt minun tulee vaan todeta, että en osaa enään mitään keinoja joilla tämän ihmissuhteen voisi palauttaa ennalleen. . . Kovasti rintaa kaihertaa ja ahdistaakin, mutta irti on itsensä revittävä.
Pyydän anteeksi niin ystävältäni kuin Jumalaltakin tätä ratkaisua. Jeesus ei pidä hylkäämisistä, näin kuulin juuri opetettavan eräässä tv 7 lähetyksessä. Enkä todellakaan tee tätä mielelläni, mutta minun on vaan pakko.

Toivon todella että saan anteeksi Jumalalta tämän ratkaisuni.