Uusi aika käynnistyy

No niin vuosi on päässyt hyvin käyntiin. Välillä on ollut töitä enempi ja se vie hiukan voimia, mutta hyvä niin että saan vähän rahaa sivuun sitä Israelin matkaa varten.

Kovasti nyt on kansalla miettimistä tässä pressa jutussa. Itse kävin jo äänestämässä myös tämän toisen kierroksen. Kun nyt kaikki vaan ymmärtäisivät käydä uurnilla vaikka se eka kierroksella itse äänestämä henkilö ei olisi jatkoon päässytkään. Minunkin oli nyt valittava kahdesta ei mieluisesta henkilöstä. Kävin kuitenkin vaikka vähän "kipeätä" tulikin.

Historiaa taaksepäin katsellessa tilanne ei ole toisen ehdokkaan kannalta mitenkään ihmeellinen, mutta jos miettii toista ehdokasta niin sitten jo ollaankin tekemässä historiaa. . . Olisiko se hyvä, vai erittäin paha? Siinäpä kysymys. Jeesus käskee rakastaa kaikkia ihmisiä, tarkoittaen meidän olevan samanarvoisia mihinkään ulkoiseen katsomatta. Ja kuitenkin Jumala sanassaan kertoo selkeästi ketkä eivät taivasten valtakuntaa peri. 1. Kor. 6:1
Voisiko sitten synnissä elävä johtaa kokonaista kansaa? No se jää nyt nähtäväksi, vaikka itse uskon vahvasti siihen, että Suomen pikkuinen kansa ei ole vielä ihan niin suvaitsevaista, vaan edelleen omaa määrätyn isiltä perityn arvomaailman.

Varmaa on vain se, että kansa saa ansaitsemansa johtajan. . . Suokoon Jumala kansalle viisautta valita oikein. Itse rukoilen Jumalan mielen mukaista tulosta.
Siunatkoon Jumala tässäkin Suomen kansaa. En oikein uskalla ajatella tilannetta sellaisena että Jumala vihassaan kääntäisi selkänsä pienelle kansallemme. . . .

Uusi vuosi

Niin se lähti tämä uusi vuosi käyntiin. Tytär palailee työhön takaisin ja nyt sitten isovanhemmat hoitaa pikkumiestä kaksi ensimmäistä viikkoa. Näin siksi että ehtii tutustua uuteen hoitopaikkansa kunnolla, kun äiti meinaa tehdä lyhennettyä työviikkoa niin ehtivät käydä parikin kertaa päiväkodilla.
Vaikka oppiihan se lapsi uusiin asioihin, mutta on tämä muorista mukava seurata miten elämää osataan rakentaa lapsen ehdoilla. Viisaampia ovat lapset kuin mitä me vanhemmat aikanaan oltiin.

Sain tyttäreltä joululahjana kirjan nimeltä Israelin toivo, Ensio Lehtosen kirjoittama opus. Aivan siis todella mahtavaa lukemista. Jotenkin Jesajan kirja alkoi elää tätä lukiessa. Ymmärrys juutalaisia kohtaan lisääntyija Israelin valtiotakin kohtaan. Vain pieni kansa ymmärtää toista pientä kansaa. Suomikin on saavuttanut itsenäisyytensä Jumalaan luottaen.
Olen myös ollut liikuttunut tästä tyttäreni tavasta kannustaa minua tässä uskon asiassani, vaikka hän ensin oli varauksellinen. Sanoikin, että hihhuloimaan ei sitten ruveta. Tarkoitti lähinnä lähipiirin "käännyttämistä".

Jouluyön messu oli hyvä kokemus, paljon oli kirkossa väkeä. Yhtä paljon on varmaan kiirastorstai illalla ehtoollisella ihmisiä. Mukava nähdä että kirkkoonkin vielä osataan tulla. Välillä tuntuu siltä että ihmiset hakee kaikesta muusta hengellisyyttä, nämä new-age jutut varsinkin on suosiossa. Pidetään kaiken maailman enkeli-iltoja, valon ja energian keruuta. Jumalasta ei puhuta vaan atmosfääreistä ja taivaasta yleensä. Shamaanit ja spiritismi on päivän trendi. Selvännäkijät ja ennustaja eukot kiehtovat enemmän kuin Sana ja totuus. Palvotaan Äiti Ammaa, tehdään alttareita ja poltetaan suitsukkeita. Ja samat ihmiset rustaavat JOULUA täydellä innolla, unohtaen sen aidoimman ja tärkeimmän asian. Lauletaan joululauluja, mutta ei kuunnella joulun sanomaa. Jeesus on todella, kuin Kari Suomalainen aikanaan piirteli, sivustakatsoja omassa juhlassaan.

Täällä tarvitaan kohta ihan oikeasti lähilähetystä. Ja isot herätykset olisivat enemmän kuin tervetulleita. "Kohina" saisi voimistua kunnon sateeksi ja vaikka taifuuniksi asti ja pian sittenkin niin, että Hilja Aaltonenkin ehtisi tämän ropinan kuulla.

Siunattua Uutta vuotta kaikille !