maanantai 27. helmikuuta 2012

Nöyryyttä

Taas se on kateissa, nöyryys. . . Sisäinen ylpeys nostaa päätään taas voimallisesti. Ei voi kuin pyytäää Herraa olemaan minulle armollinen.

Teen taas kovasti "töitä" öisin, mutta ihan väärässä paikassa. Tästä tiedän, että stressi taso on aika korkealla tällä hetkellä. Yritän kuitenkin jaksaa töissä, kun ei mulla ole montaa tuuria yhteen menoon. Ihottumakin on jotenkin kukassa taas, sekin johtuneen tuosta stressistä. Väsynytkin olen vaikka nukun pitkiä öitä, sekin kertoo ettei kaikki ole ihan hyvin.
Välillä olen ahdistunutkin kovasti. Sisäinen hiostajani syyttää kokoajan milloin mistäkin. En ole kyllin hyvä, en kyllin pidetty, en sitä, en tätä, en täytä niitä odotuksia joita muilla on minun suhteeni.
Luotan kuitenkin Jumalan sanaan ja siihen, että hän rakastaa minua tällaisenaan. Kaikkine vikoinenikin olen hänelle rakas. Hän tuntee minut läpikotaisin ja tietää sydämeni salat. Pettyy ehkä toisinaan, kun itsekkin petyn itseeni, mutta antaa anteeksi kuitenkin poikansa Jeesuksen tähden. Tähän on vaan pakko luottaa kun muuta toivoa ei ole. Itse itselleen anteeksi antaminen on vaikempaa kuin uskoa Jumalan anteeksiantoon. Siksi näitä ahdistuksia ja mietteitään on pakko varmaan pyöritellä päänsä sisällä niin kauan, että osaa antaa vajavuutensa itselleen anteeksi. Ja uskaltaa antaa taakkansa Herran kannettavaksi, uskoa ja luottaa niihin käsivarsiin jotka meitä arpisina kannattelevat arjen keskellä. Kiitos Jeesus ristin työstä.

Hyviäkin uutisia on tullut, kun käly kertoili lentävänsä Thaimaan auringosta kotiin tulevana keskiviikkona. Sitten pääsemme suunnittelemaan sitä yhteistä Israelin matkaamme. Sekin varmaan vähän stressaa, vaikka onkin niitä ihania aiheita sillä saralla.

maanantai 6. helmikuuta 2012

Ohi on !

Näin voin huokaista. Aloin jo kyllästyä koko vaali touhuun. . .

Se herätti niin paljon asioita pohdittavaksi, että melkein stressiä alkoi tyrkätä. Ihmettelin mielessäni monia asioita. Eniten ehkä ajatuksia herätti se joukko joka kerääntyi Pekan tukijaksi. Siinä joukossa oli monia henkilöitä joilla on uskova tausta (Kuustonen). Tai niitä jotka ovat tuleet jollain "tasolla" uskoon (Edelman).
Jäin todella miettimään, että olenko minä väärässä synnin määritelmässä. Vai onko ajan henki tosiaan niin voimakkaasti kaiken sallivaa myös uskovien keskuudessa.
Jotenkin mieleeni nousee Raamatusta sanat "he vaihtavat luonnolisen yhteytensä luonnottomaan". En muista edes kohtaa, mutta aina ne sanat vaan tulee mieleeni. Ja sisimpäni valtaa suunnaton huolen ja murheen tunne.

"Koetelkaa kaikki ja pitäkää se mikä on hyvää" sanotaan myös, tämäkin kohta mietityttää. Näinä suvaitsevuuden ja sallivuuden päivinä miettii näitä Sanan tulkintoja monelta kantilta. Sanotaan, että uskon varjolla on tehty paljon pahaa. Mutta olen sitä mieltä, että myös suvaitsevuuden nimissä voidaan saada aikaan paljon pahaa. Edelleen Sanassa sanotaan Jumalan luoneen ihmisen, miehen ja naisen.
Ei sukupuoli neutraalia olentoja. Vaan luonnollisesti lisääntyvän lajin uroksen ja naaraan.
Luontokin todistaa, että luonnottomat "parit" eivät lisäänny. Aika harvat eläin lajit kykenevät risteytymään luonnostaan. Täytyy olla toimiva geeniperimä, saman rodun eri laji esim. hevonen + aasi tulos on muuli joka ei pysty lisääntymään.

No nyt on Sauli valittu ja "pulinat pois". Suokoon Jumala hänelle rohkeutta ja viisautta hoitaa työnsä hyvin. Kovasti on kritisoitu avioparin ikäeroa. Taidanpa avata taas kirjan ja selailla mitä tästä asiasta siltä löytyy. . . .