tag:blogger.com,1999:blog-81386265242806518852024-03-13T12:14:22.073+02:00USKON ASKELISSABlogissani mietiskelen uskon asioita ja elämää kristittynä yleensä. Uskovana eläminen ei aina ole helppoa. Joskus on hyvä kirjoittaa ja jäsentää sillä tavalla asioita joita joutuu elämässä pohtimaan. . .HIPSUTELLENhttp://www.blogger.com/profile/10296482254069258674noreply@blogger.comBlogger83125tag:blogger.com,1999:blog-8138626524280651885.post-91975973492238490742012-10-15T18:22:00.000+03:002012-10-15T18:22:18.147+03:00MajataloiltaPitkästä aikaa ehdin taas miettiä jotain tekstiä. Paljon on tapahtunut, mutta uskon asioista on jäänyt mieleeni tuo Pekka Simojen ja Exetera kuoron vierailu tässä omassa koti kirkossa. Olin teitenkin vähän töissä, eli kaatelemassa kahvia väliajalla. <br />
Kyllä Simojoki osaa asiansa, aivan mahtava meininki oli koko illan ajan. Myös ylistys oli ihanaa kun sitä niin harvoin kuulee "isossa kirkossa". Ostin yhden levynkin, vaikka en olisi tarvinnutkaan. <br />
Tunnelma oli ikäänkuin katossa koko iltapäivän ajan. Ihmisetkin jotenkin rennolla mielellä. Paljon myös oli väkeä, harvoin näkee yhtä täytenä kirkkoa no ehkä pääsiäisen aikana on kiirastorstai illalla myös kirkko täynnä.<br />
<br />
Musiikkissa oli tuttuja kappaleita ja uusia vähän sellaisia Afrikkalais vaikutteisia osa. Kuorossa oli eräällä pariskunnalla pieni poika mukana. Ja poikain tapaan tämä pikku mies tutkaili kirkkoa omin päin. Taisi kiipeillä vähinsä altarillakin, sieltä hänet kuitenkin palautettiin istumaan äidin helmoihin. Siinä seurailin tuota pikku miestä ja ajattelin mielessäni, ettei kovin kurttuotsaista sovi kirkkokansan olla niin rohkeasti poika kaikkea katseli ja kokeili myös. <br />
<br />
Tervehdimme myös muita paikalla olijoita käsipäivää ja sanoimme mitä nyt mieleen sillä hetkellä tuli, itse toivottelin siunausta kaikille joita kättelin. Myös rukoukset olivat hieman erilaisia kuin tavallisesti. Rukoilimme toistemme puolesta. Ne jotka halusivat rukousta nostivat kättään ja sitten ne joilla oli rohkeutta kävelivät heidän luo, laskivat käden olkapäälle ja rukoilivat hetken. Tästä tykkäsin kovasti. <br />
Puhakan Ilkka oli saarnan puhumassa ja hänkin puhui jotenkin niin maanläheisesti ja selkokieltä, että siitäkin jäi hyvä tunne sisinpään.<br />
<br />
Jos vain on mahdollisuutta niin suosittelen lämmöllä näitä Majataloiltoja, kannattaa kyllä käydä. Yleensä siinä järjestetään samassa yhteydessä vielä rukousseminaari ennen varsinaisen illan alkua. Sekin oli mielenkiintoinen, Jämsen taisi olla sen pastorin nimi joka tämän seminaarin juonsi. Suosittelen myös sitä.<br />
<br />
<br />
HIPSUTELLENhttp://www.blogger.com/profile/10296482254069258674noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8138626524280651885.post-49677941844385975032012-06-01T23:33:00.001+03:002012-06-01T23:39:07.924+03:00Pohdintaa. . .Kävin tänään ostoksilla, eli hankin pikkuista edullista tavaraa lähetyksen hyväksi. Arpavoitot on olleet minun osani tämän lähetysjohtokunnassa olo aikanani. Mielelläni kiertelen "sekatavara" liikkeissä ja etsin jotain mukavaa. Tällä kertaa ostelin kirjekuoria, taloustavaroita, mukeja. pyykkipoikia sekä henkareita. Välillä jotain vähän isompaakin tavaraa ikäänkuin pääpalkinnoksi. Näin on ollut helppoa maksella kymmenyksiään. Toki laitan suoraan myös evankeliointiin ja tuen sitä Eliina Heinosen julistustyötä Kansan raamattuseuraan. <br />
Jonkun kerran olen laittanut myös tukeani TV7 työn tukemiseen. Katselen sitä aika useasti ja ohjelmien suora tukeminenkin tulee aina joskus tehtyä. Kirkon ulkomaanapuun laitan myös lähinä naistenpankin työhön, sillä kun tuetaan koko yhteisön hyvinvointia mielekkällä tavalla. Jossain vaiheessa liityin Gideonienkin jäseneksi, kun halusin olla viemässä Sanaa eteenpäin. <br />
<br />
Rukouksin tukeminen tuppaa jäämään arjen touhujen alle, harvoin muistan mitään erityisiä yhteisöjä rukouksissani. Rukous on joskus niin vaikeata. Itselleen ei osaa oikein mitään pyytää, toivoo vain että kaikki menee niin kuin Herra on suunnitellut. Vaikka välillä onkin ihan hakusessa ja yrittää räpeltää omin voimin. Tiedän että minulla on parannuksen paikka monessa asiassa, olen sortunut sellaiseen "piilosyntiin" josta jo luulin päässeeni kokonaan eroon. Etten vain olisi ostoksillekkin lähtenyt vähän sillä mielellä, että Herra unohtaisi nämä rikkeeni kun syydän rahaani kirkolle. . . Kamala ajatus, mutta pohdittava on näinkin negatiivisia mielenkiemuroita. Ehkä se on hyväksi kun uskaltaa olla itselleen rehellinen, kait sitä silloin on rehellinen myös Herralle.<br />
<br />
Minun täytyy etsiä se pieni pala saipuaa jolla pesen itseäni puhtaaksi, parannukseen ja täytyy myös löytää aikaa viipyä Jeesuksen kanssa. Kun kerran en omin voimin pääse taas mihinkään suuntaan, pelot vaan alkaa voittaa mielensopukoissa liikaa tilaa. Olen kokenut <b>kaikista peloista eron</b> ja nyt tämä niiden hiipivä paluu tuntuu ahdistavalta. Varsinkin kun tiedän sen johtuvan ihan omista vääristä valinnoistani. Kun teet synnin, peittelet sitä muilta ja vähän myös "itseltäsi" tulet tehneeksi toisen synnin salaillessasi ja näin alkaa lumipallo efekti pyöriä. Silloin huomaa olevansa lentämässä "liian kauas ja eksyksiin". <br />
<br />
Jossain näin jutun vanhasta intiaanista joka kertoi pienelle pojalle miten ihmisessä asuu kaksi sutta, paha susi joka on ilkeys, ahneus, väkivaltaisuus, pahuus ja kaikenlainen muu ikävä sekä hyvä susi joka on rakkaus, ilo, tyytyväisyys, onnellisuus ja kaikkinainen hyvyys. Poika kysyi kumpiko susista voittaa ja vanha intiaani vastasi, että se jota ruokit.<br />
Viisasta oli intiiaani vanhuksen puhe.HIPSUTELLENhttp://www.blogger.com/profile/10296482254069258674noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8138626524280651885.post-13459849352771717612012-05-13T19:42:00.002+03:002012-05-14T22:54:32.365+03:00Kuvat Holy LandSiis nythän on niin, että niitä kuvia en saa millään näkyviin. Olen kokeillut vaikka mitä enkä vaan onnistu. Yritin ensin diaesitystä, sitten linkkiä albumiini. . Näytti että se olisi toiminut, mutta kun tarkastin ei se löytynyt. Harmi olisin niin mielelläni niitä esitellyt, tällä kertaa onnistuivatkin ihan hyvin.<br />
<br />
Nyt on yksi niistä sunnuntai päivistä kun on hienoa olla nainen ja äiti. Mikään ei tunnu niin liikuttavalta kuin pienen miehen hymy kun hän tuo muorille kukkaa. . . Nyt oli ostettu henkseli housut ja oltiin niin "miehekkäitä" että. No meitä aikuisiahan tämä nauratti kovasti. <br />
<br />
Töis on ollut jotenkin niin levollista ja minulla on ollut sisäinen rauha, vaikka kiire onkin välillä. Jotenkin olen saanut sisäisen itseni tasapainoon, enkä enää ole niin "herkillä" kuin aikaisemmin. <br />
Välillä tunnen itseni hieman ulkopuoliseksi työntekjöiden joukossa. Olimme tässä katsomassa Tom Pöystin luentoa. Linja-autossa istuin yksikseni niin meno kuin paluu matkankin. Retki sinänsä oli ihan mukava ja nauraakkin sai sydämensä pohjasta. Yksi asia jäi mieleeni erityisen hyvin. Pöysti sanoi, että Suomi taitaa olla valtioista ainut joka on itse maksanut sotavelkansa. Ja jatkoi, että suomalaiset on sisäistäneet kymmenen käskyä. Vaikka niitä ei osattaisi ulkoa sanella, on niiden sisältö kuitenkin kaikilla sisäistettynä. Muualla euroopassa saatetaan lukea näitä käskyjä ulkoa ja osata ne hyvin, mutta sisältö on sitten unohdettu. Jätetään velat toisten maksettavaksi tms. (viittaus Kreikkaan)<br />
Samoin jäin ajattelemaan erästä toista Pöystin mietettä sitä miten meillä asioiden tulee olla totta. Meillä ei harrasteta mitään "smol tookkia" ja kierrellä tosiasioita. Laitetta korjaamaan tuleva huoltomies ei ensin puhu puoltatuntia säästä ja sitten toista puoltatuntia yritä puheillaan vakuuttaa, että eihän tässä ole juuri mitään vikaa koneesta joka on suurinpiirtein ihan sökönä. <br />
<br />
Meiltä on jäämässä yksi hoitaja eläkkeelle ja jotenkin mieltäni lämmitti kovasti kun hän huikkasi siellä linja-autossa minulle, että sinä saat viedä häntä eläkeläistä sitten kalaan järvelle jonain kauniina kesäpäivänä. Tämä oli hieman yllättävääkin ja kysyinkin, että onko hän tosissaan. Kertoi olevansa ja niin minä lupasin että vien häntä vieras luvalla heti kun päästään kunnolla kesän alkuun. Toivon todella, että tämä retki toteutuu. <br />
Nyt on "nokipannu" pestynä ja kalavehkeetkin jo nostin eteiseen tarkistettavaksi. Hymy pyrki huulille kun nokisen kahvipannun kylkeä hinkkasin puhtaaksi ihmesienellä ja konetiskiaineella. Ajatukset jo kesäisessä kalareissussa.<br />
<br />
Tuo eläkkeelle jäävä hoitaja yllätti minut uudelleen töissä sanomalla, että hän on jotenkin "leipääntynyt" tähän työhön kun nämä asukkaat on niin negatiivisia. Me hoitajat ollaan vaan "vanginvartijoita" ja aina ikäviä ihmisiä. Sanoinkin sitten itse miettineeni tätä samaa. Pohdimme yhdessä vähäsen mistä tämä johtuu. Totesin itse miettineeni, että nyt kun on ollut vaihtuvuutta asukkaissa on työ ollut raskaampaa. Meiltä on kuollut viisi sellaista asukasta jotka todella nauttivat asumisesta tässä yksikössä. Pitivät sitä kotinaan ja meitä hoitajia vähän kuin perheenään. Näiden tilalle on tullut uusia asukkaita jotka eivät vielä ole sopeutuneet tähän uuteen asumismuotoon. Muutama ihminen on hyvinkin vastentahtoisesti "meillä". Ja käyttää ihan sanallisesti hoitajista välillä nimistystä vartija. Sitten on sellaisia jotka ovat aina asuneet yksin ja päättäneet itse kaikesta, niin kyllä se sopeutuminen on vaiketa. Toisten huomioiminen ei ole aina niin itsestään selvä juttu. Yhdessä huoneessa on vaihtunut asukas lyhyellä aikavälillä neljästi. Sekin on aika stressaavaa kaikille asukkaille ja hoitajillekkin kun aina on uusi outo ihminen, edellinen joko kuollut tai muuten sairastunut pahoin. Tähän kun lisätään sairauksien mukanaan tuomat persoonallisuuden muutokset, muistamattomuus ja kaikenlaiset turhautumiset lisäksi niin on siinä välillä ihan sirkuksen meininki. . . Kaukana "Kultainen vanhuus".<br />
Jotenkin tämä keskustelu antoi minulle mielettömästi rauhaa lisää, etten olekkaan yksin mieli ihan riekaleina ja koe pahaa oloa sekä syyllisyyttä omista ajatuksista. Ajatuksista jotka eivät aina ole niin kauniita ja herttaisia näistä hoidettavista. On se merkillistä miten tunteet kuljettaa ilon kyynelistä itsesäälin ja välillä jopa raivon kyyneliin. Kun vain aina muistaisi, että tuskin on koskaan yksin näiden tunteidensa kanssa. Aina on joku toinenkin joka pohtii ja miettii näitä asioita. Ja mikä tärkeintä aina on se <b>rakas viitan lieve</b> johon tarttua. Kun vain muistaisimme aina ojentautua <b>Häntä</b> kohden silloin kun huulillamme on hymy tai silmissämme tuskan kyyneleet. <br />
Minä koen aina <b>Herran</b> läsnäolon silloin väkevimmin kun hiekkaan jää vain ne yhdet jäljet. . . .HIPSUTELLENhttp://www.blogger.com/profile/10296482254069258674noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8138626524280651885.post-57435736085134796762012-05-06T19:43:00.003+03:002012-05-13T18:44:14.904+03:00Israel on ihana maaTervehdys kaikille sinnikkälle piipahtajille. . Mulla kun tuppaa niin harvakseltaan tätä tekstiä tulla.
Israelin matka onnistui yli odotusten. . Aurinko paistoi, lämmintä oli ja rauhallista. Itkumuurilla valmistauduttiin Holokaustin muistojuhlaan, samoin vainojen museolla oltiin ulkona telttojen pystytys puuhissa ko. juhlan vuoksi.
Voin suositella kaikille lämmöllä retkeä Pyhälle maalle, se on joka sentin arvoinen elämys.
Oppaamme oli oikein hyvä. Kristitty nainen joka kertoili paikoista vanhaa käännöstä lukien aina väliin. Vaikuttavaa etten sanoisi. Jerusalemin päivät oli tiiviitä kävelyä oli jonkun verran, mutta myös ryhmämme iäkkäin henkilö 86 vuotias mies pärjäsi silti hyvin. Kävelyvauhtimme sovitettiin hänen vauhtiinsa, eli laitoimme hänet oppaan rinnalle liikkumaan.
Betlehemissä kävimme Jeesuksen syntymäkirkossa ja jossain toisessakin kirkossa. Siellä lauloimme USA:laisen porukan kanssa. En muista enää laulua, mutta tuttu se oli. .
Ryhmässämme oli eräs nainen joka liikuttui suunnattomasti siitä, että Betlehem on palestinalais alueella eikä sinne aina pääse käymään. . . Jotenkin häntä puhutti tämä seikka paljon. Miettii sitä, että miten niin Pyhään paikkaa saatta olla vaikeata päästä. Sen kuuluisi olla kaikkien halukkaiden vappasti kuljettavissa. . No näinhän se tietenkin on, mutta ehkä se jonain päivänä näin onkin, jos sillä nyt enää silloin on merkitystä lainkaan. . .
Via dolorosalla oli mieleenpainuvia hetkiä, varmaan meillä kaikilla kävi kyyneleet silmissä jossain vaiheessa. Ainakin naisväellä. ;) Ajattelinkin, että noinkohan tämä retki menee ihan itkemiseksi kun liikutuin niin syvästi jossain kohdin. Kun tulimme torille, missä nyt sitten on "kirkkokunta" poikineen, sanoi opas munkkien riitelevän välillä kovastikkin keskenään. Osoitteli meille tikapuita ylhäällä ikkunan vieressä ja sanoi, että ne saattavat olla jo valokuvissa muutaman vuoden taaksepäin. . . Juuri tästä johuten kun korjaustyöt venyy erilaisten mielipiteisen vuoksi. Siellä oli kivi jolla kerrottiin Jeesus voideltuen ja Katollisen kirkon mielestä myös Jeesuksen hauta. Sinne oli samantyyppiset jonot sisälle menossa kuin aikanaan Eiffeltornilla ollessa. Eli emme alkaneet jonotella, kun se ei nyt muutenkaan ollut oman näkemyksen mukaista touhua. . . . Liikutuin minä silti sielläkin kovasti, ihanaa oli ajatella miten moni ihminen kuitenkin kulkee Herran askelissa. . . Kaikkea tavaraa, kynttilöitä ja liinoja ym. . . ihmiset laskivat sen voitelukiven päälle näin hakien siunausta näille tavaroille. Halusin ajatella, että niitä viedäään ihmisille joita halutaan kantaa rukouksin, siunata ja ehkä parantaa. Tuo ajatus vei pois ajatuksen "pakanallisuudesta". Harrastettaanhan meilläkin rukousliinoja.
Jatkoimme matkaa Golgatalle ja puutarha haudalle. Siellä meillä oli ehtoollinen. Golgatan päälle, eli siihen missä Jeesus ristilllä kuoli oli yllättävää kyllä Muslimit rientäneet rakentamaan hautuumaansa. He ovat tehneet näin aika moneen paikkaan joka on meille kristityille Pyhä. Kultaisten porttien edessäkin oli heidän hautausmaansa, ikään kuin estämässä Herramme sisäänpäsy sitten aikanaan. .
Yritän lisätä kuvia tai linkin kuviin jos onnistuisin. .HIPSUTELLENhttp://www.blogger.com/profile/10296482254069258674noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8138626524280651885.post-30511434184958268242012-04-14T13:45:00.002+03:002012-04-14T13:58:11.938+03:00No niinNyt se on lähtö itkua vailla, sanoo sananparsi. <br />Tunnin päästä lähdemme hiljaksiin liikenteeseen, ajelemaan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttä hotellia. Aamulla anivarhain on sitten varsinaisen lähdön aika. Israel, Pyhä maa tai Luvattu maa, miten nyt itse kukin haluaa asian ilmaista. Itse odotan paljon tältä retkeltä, vaikka varsinaisia tavoitteita en ole asettanutkaan. Haluan nähdä mahdollisimman paljon niitä paikkoja jossa meidän Herramme on astellut maanpäällä ollessaan. Toivon saavani myös uskon vahvistusta. Minulla on ollut todella koettelemusten aikaa tässä nämä viimeiset päivät tai koko viikko oikeastaan on ollut itsetutkistelun aikaa. Kuten jo aikaisemmin olen kertonutkin minulla on jostain syystä nykyään aika lyhyt "tulilanka" ja kiivastun todella nopeasti ellei asiat suju. <br />Onneksi nyt saan rentoutua ja viipyä kristillisyyden alkulähteillä, joista yritän ammentaa kaiken mahdollisen. Ehkäpä vihulainen on saanut aikaan tätä mielen myllerrystä. Ainahan se vihtahousu yrittää saada meitä otteeseensa. Hiljaiset huokaukset nousee nyt Jumalan puoleen tämän loman onnistumisesta ja mieleni rauhoituksesta. Jos vaan joku jaksaa esirukousta minun puolestani harjoittaa olen enemmän kuin onnellinen. Oma rukous kun tuntuu jäävän ajatuksen asteelle aina välillä. Miksi tämä "liha" on niin voimallisesti maailmassa kiinni? <br /><br />Mutta nyt vielä viimehetken tarkistukset ja sitten maa joka vuotaa mettä sekä hunajaa odottaa. . . Siunausta kaikille jotka eksyvät lukemaan tämän.HIPSUTELLENhttp://www.blogger.com/profile/10296482254069258674noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8138626524280651885.post-21617604044248806502012-03-16T12:32:00.002+02:002012-03-16T12:39:24.657+02:00Noi voi yhyren kerran . .Julkaistessani tuota edellistä tekstiä huomasin oikealla sivulla mainoksen joka nostatti tunteita. Oikein piti palata taaksepäin että näinkö mä oikein. <br /><br />Siinä oli teksti selvännäkijä, mielenrauhoittaja hinta 2 euroo ja risat minuutilta puhelin numero ja linkki jonnekkin enkelinsiunaus sivustoille. . . <br />Jos mua joku ottaa päähän niin nämä new age jutut joilla ihmisiä harhautetaan uskomaan johonkin muuhun kuin Jumalaan ja hänen ainokaiseen poikaansa. Joka ristintyöllä sovitti ihmiskunnan. <br />Unohtakaa nämä harhat, enkeli jutut, joogat, reikyt, shakrat ym. . .<br /><br />Isän Jumalan rakkaus, Jeesuksen Kristuksen armo ja Pyhän Hengen siunaava osallisuus olkoon kaikkien lukioiden kanssa, nyt ja aina. AMENHIPSUTELLENhttp://www.blogger.com/profile/10296482254069258674noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8138626524280651885.post-52420020118130599052012-03-16T11:50:00.004+02:002012-03-16T12:55:25.809+02:00Kevät laiskuutta ilmassaKevät aurinko on ihana ilmiö, pajuihin tulee "kissat", hanki kantaa aamuisin ja valo lisääntyy päivä päivältä. Valoon tulee myös ikävämpiäkin asioita, pöly kaiken yllä, ikkunoissa kaikenlaista ja "villakoirat" liikkuu lattioilla. <br /><br />Olin tässä kuuntelemassa puhujaa, jonka piti puhua Israelista, mutta joka puhuikin ihan muusta. Osittain mielessäni kritisoin hänen puheitaan. Eräässä kohtaa hän antoi ymmärtää, että uskon määrä vaikuttaa Jumalan toimiin niin, että ellet usko et myöskään voi parantua. <span style="font-weight:bold;">Tätä en niele hevillä </span>koska onhan näitä todistuksia kuinka ihan ateisti on parantunut Jumalan tahdosta. <br />En sano etteikö hurskaan rukous ole voimallinen, mutta ei se ole mikään parannus "automaatti". Herra toimii niin kuin haluaa ja siten mikä on Hänen suunnitelmiensa mukaista. <br /><br />Samassa salissa istui minun kastanut vanhemmisto veli jonka selkää on leikattu varmaan yli viisitoista kertaa. Hän on uskonut aika nuoresta saakka kun on uskovasta kodista. En hetkeäkään epäile tämän miehen uskon määrää, tiedän sen olevan hyvin varmaa ja voimallista. Silti hän on välillä valtavien kipujen kourima, sairas sekä heikko. Ja usko näyttää vaan kasvavan vuosien myötä. Hänen nuorimmasta lapsestaan etsittiin tässä taannoin leukemiaa, onneksi sairaus ei ollut sitä. Mutta vakava, elin ikäinen sairaus löytyi kuitenkin, joka tuo mukanaan muita vakavia tilanteita jos nyt näin voi sanoa. Voin vain kuvitella sitä rukousten määrää jota tämän lapsen vuoksi on rukoiltu. Niin tässä seurakunnassa kuin muissakin seurakunnissa. Varmaan myös kaikki uskovat ystävät ovat olleet siinä rukouksessa mukana. <br />Mitään paranemista ei ole tapahtunut sen enempää isälle kuin pojallekkaan tässä perheessä. Ainakaan vielä tulevaisuudetahan me emme voi tietää. Silti en hetkeäkään epäile tämän isän uskon määrää, laatua tai voimallisuutta. <br /><br />En myöskään osaa ajatella, että kaikki nämä henkilöt ja seurakunnat jotka ovat rukoilleet heidän puolestaan olisivat epäuskoisia. Minä olen taipuvaisempi ajattelemaan niin, että Herra antaa voiman silloin kun itse ei enää jaksa mitään. Ainakin minä tarvitsen Jeesusta aina kipeimmin silloin kun hiekkaan jää vain yhdet jäljet, kun ei itse jaksa kulkea niin Jeesus kantaa. Ne on myös aina niitä vaikuttavimpia ja koskettavimpia hetkiä sydämen tasolla sekä hengessä. <br /><br />Olen yrittänyt joskus rukoilla kielillä puhumisen armolahjaa, kun oma rukoukseni tuntuu niin kankealta. Enkä aina tiedä edes miten ja mitä rukoilla. Herra ei kuitenkaan ole tätä rukoustani täyttänyt, ainakaan vielä. Sanassa sanotaan, että antakaa Pyhän Hengen täyttää itsenne. No enpä ole kokenut sitäkään mitenkään erikoisesti johonkin "hurmokseen" tms. joutumalla. <br />Kaksi kertaa olen ihan fysisesti kokenut sydämessäni sellaisen mielettömän ihanan tunteen siitä, että Herra on olemassa. Tunne oli lämmin ja ihan kuin sydän olisi jotankin laajentunut. Jalovaaran rukousillassa olen kaatunut kerran kirkon lattialle, itkin siinä jonkin aikaa ja täts it. <br />Näistäkin kokemuksista on jo aikaa ja silti minä luotan siihen, että Herra tietää minun asiani ja ohjaa menoani jos vaan ymmärrän ohjausta pyytää. . välillähän sitä painellaan oman pään mukaan, kunnes matkanteko tyssää tai tulee joku nöyryytys joka niistää nenää. . .<br /><br />Koetelkaa kaikki ja pitäkää se mikä on hyvää . . . . saa nyt päteä tällä kohtaa, vaikka sekin on mietteitä herättävä sanan paikka.<br />( Noinko sitä voi vaan valikoida mitä pitää ja mitä ei. Tuomas taas nostaa päätään minussa :) )HIPSUTELLENhttp://www.blogger.com/profile/10296482254069258674noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8138626524280651885.post-55250426739401749202012-02-27T12:42:00.002+02:002012-02-27T13:04:51.604+02:00NöyryyttäTaas se on kateissa, nöyryys. . . Sisäinen ylpeys nostaa päätään taas voimallisesti. Ei voi kuin pyytäää Herraa olemaan minulle armollinen. <br /><br />Teen taas kovasti "töitä" öisin, mutta ihan väärässä paikassa. Tästä tiedän, että stressi taso on aika korkealla tällä hetkellä. Yritän kuitenkin jaksaa töissä, kun ei mulla ole montaa tuuria yhteen menoon. Ihottumakin on jotenkin kukassa taas, sekin johtuneen tuosta stressistä. Väsynytkin olen vaikka nukun pitkiä öitä, sekin kertoo ettei kaikki ole ihan hyvin. <br />Välillä olen ahdistunutkin kovasti. Sisäinen hiostajani syyttää kokoajan milloin mistäkin. En ole kyllin hyvä, en kyllin pidetty, en sitä, en tätä, en täytä niitä odotuksia joita muilla on minun suhteeni.<br />Luotan kuitenkin Jumalan sanaan ja siihen, että hän rakastaa minua tällaisenaan. Kaikkine vikoinenikin olen hänelle rakas. Hän tuntee minut läpikotaisin ja tietää sydämeni salat. Pettyy ehkä toisinaan, kun itsekkin petyn itseeni, mutta antaa anteeksi kuitenkin poikansa Jeesuksen tähden. Tähän on vaan pakko luottaa kun muuta toivoa ei ole. Itse itselleen anteeksi antaminen on vaikempaa kuin uskoa Jumalan anteeksiantoon. Siksi näitä ahdistuksia ja mietteitään on pakko varmaan pyöritellä päänsä sisällä niin kauan, että osaa antaa vajavuutensa itselleen anteeksi. Ja uskaltaa antaa taakkansa Herran kannettavaksi, uskoa ja luottaa niihin käsivarsiin jotka meitä arpisina kannattelevat arjen keskellä. Kiitos Jeesus ristin työstä.<br /><br />Hyviäkin uutisia on tullut, kun käly kertoili lentävänsä Thaimaan auringosta kotiin tulevana keskiviikkona. Sitten pääsemme suunnittelemaan sitä yhteistä Israelin matkaamme. Sekin varmaan vähän stressaa, vaikka onkin niitä ihania aiheita sillä saralla.HIPSUTELLENhttp://www.blogger.com/profile/10296482254069258674noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8138626524280651885.post-28068733653403654672012-02-06T13:58:00.003+02:002012-02-06T14:34:28.299+02:00Ohi on !Näin voin huokaista. Aloin jo kyllästyä koko vaali touhuun. . . <br /><br />Se herätti niin paljon asioita pohdittavaksi, että melkein stressiä alkoi tyrkätä. Ihmettelin mielessäni monia asioita. Eniten ehkä ajatuksia herätti se joukko joka kerääntyi Pekan tukijaksi. Siinä joukossa oli monia henkilöitä joilla on uskova tausta (Kuustonen). Tai niitä jotka ovat tuleet jollain "tasolla" uskoon (Edelman).<br />Jäin todella miettimään, että olenko minä väärässä synnin määritelmässä. Vai onko ajan henki tosiaan niin voimakkaasti kaiken sallivaa myös uskovien keskuudessa. <br />Jotenkin mieleeni nousee Raamatusta sanat "he vaihtavat luonnolisen yhteytensä luonnottomaan". En muista edes kohtaa, mutta aina ne sanat vaan tulee mieleeni. Ja sisimpäni valtaa suunnaton huolen ja murheen tunne. <br /><br />"Koetelkaa kaikki ja pitäkää se mikä on hyvää" sanotaan myös, tämäkin kohta mietityttää. Näinä suvaitsevuuden ja sallivuuden päivinä miettii näitä Sanan tulkintoja monelta kantilta. Sanotaan, että uskon varjolla on tehty paljon pahaa. Mutta olen sitä mieltä, että myös suvaitsevuuden nimissä voidaan saada aikaan paljon pahaa. Edelleen Sanassa sanotaan Jumalan luoneen ihmisen, miehen ja naisen. <br />Ei <span style="font-weight:bold;">sukupuoli </span><span style="font-weight:bold;">neutraalia</span> olentoja. Vaan luonnollisesti lisääntyvän lajin uroksen ja naaraan. <br />Luontokin todistaa, että luonnottomat "parit" eivät lisäänny. Aika harvat eläin lajit kykenevät risteytymään luonnostaan. Täytyy olla toimiva geeniperimä, saman rodun eri laji esim. hevonen + aasi tulos on muuli joka ei pysty lisääntymään.<br /><br />No nyt on Sauli valittu ja "pulinat pois". Suokoon Jumala hänelle rohkeutta ja viisautta hoitaa työnsä hyvin. Kovasti on kritisoitu avioparin ikäeroa. Taidanpa avata taas kirjan ja selailla mitä tästä asiasta siltä löytyy. . . .HIPSUTELLENhttp://www.blogger.com/profile/10296482254069258674noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8138626524280651885.post-74495364893687961262012-01-26T12:38:00.002+02:002012-01-26T13:13:00.799+02:00Uusi aika käynnistyyNo niin vuosi on päässyt hyvin käyntiin. Välillä on ollut töitä enempi ja se vie hiukan voimia, mutta hyvä niin että saan vähän rahaa sivuun sitä Israelin matkaa varten. <br /><br />Kovasti nyt on kansalla miettimistä tässä pressa jutussa. Itse kävin jo äänestämässä myös tämän toisen kierroksen. Kun nyt kaikki vaan ymmärtäisivät käydä uurnilla vaikka se eka kierroksella itse äänestämä henkilö ei olisi jatkoon päässytkään. Minunkin oli nyt valittava kahdesta ei mieluisesta henkilöstä. Kävin kuitenkin vaikka vähän "kipeätä" tulikin. <br /><br />Historiaa taaksepäin katsellessa tilanne ei ole toisen ehdokkaan kannalta mitenkään ihmeellinen, mutta jos miettii toista ehdokasta niin sitten jo ollaankin tekemässä historiaa. . . Olisiko se hyvä, vai erittäin paha? Siinäpä kysymys. Jeesus käskee rakastaa kaikkia ihmisiä, tarkoittaen meidän olevan samanarvoisia mihinkään ulkoiseen katsomatta. Ja kuitenkin Jumala sanassaan kertoo selkeästi ketkä eivät taivasten valtakuntaa peri. 1. Kor. 6:1<br />Voisiko sitten synnissä elävä johtaa kokonaista kansaa? No se jää nyt nähtäväksi, vaikka itse uskon vahvasti siihen, että Suomen pikkuinen kansa ei ole vielä ihan niin suvaitsevaista, vaan edelleen omaa määrätyn isiltä perityn arvomaailman. <br /><br />Varmaa on vain se, että kansa saa ansaitsemansa johtajan. . . Suokoon Jumala kansalle viisautta valita oikein. Itse rukoilen Jumalan mielen mukaista tulosta. <br />Siunatkoon Jumala tässäkin Suomen kansaa. En oikein uskalla ajatella tilannetta sellaisena että Jumala vihassaan kääntäisi selkänsä pienelle kansallemme. . . .HIPSUTELLENhttp://www.blogger.com/profile/10296482254069258674noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8138626524280651885.post-86144785458252519842012-01-02T20:34:00.003+02:002012-01-02T21:10:07.284+02:00Uusi vuosiNiin se lähti tämä uusi vuosi käyntiin. Tytär palailee työhön takaisin ja nyt sitten isovanhemmat hoitaa pikkumiestä kaksi ensimmäistä viikkoa. Näin siksi että ehtii tutustua uuteen hoitopaikkansa kunnolla, kun äiti meinaa tehdä lyhennettyä työviikkoa niin ehtivät käydä parikin kertaa päiväkodilla. <br />Vaikka oppiihan se lapsi uusiin asioihin, mutta on tämä muorista mukava seurata miten elämää osataan rakentaa lapsen ehdoilla. Viisaampia ovat lapset kuin mitä me vanhemmat aikanaan oltiin.<br /> <br />Sain tyttäreltä joululahjana kirjan nimeltä Israelin toivo, Ensio Lehtosen kirjoittama opus. Aivan siis todella mahtavaa lukemista. Jotenkin Jesajan kirja alkoi elää tätä lukiessa. Ymmärrys juutalaisia kohtaan lisääntyija Israelin valtiotakin kohtaan. Vain pieni kansa ymmärtää toista pientä kansaa. Suomikin on saavuttanut itsenäisyytensä Jumalaan luottaen.<br />Olen myös ollut liikuttunut tästä tyttäreni tavasta kannustaa minua tässä uskon asiassani, vaikka hän ensin oli varauksellinen. Sanoikin, että hihhuloimaan ei sitten ruveta. Tarkoitti lähinnä lähipiirin "käännyttämistä". <br /><br />Jouluyön messu oli hyvä kokemus, paljon oli kirkossa väkeä. Yhtä paljon on varmaan kiirastorstai illalla ehtoollisella ihmisiä. Mukava nähdä että kirkkoonkin vielä osataan tulla. Välillä tuntuu siltä että ihmiset hakee kaikesta muusta hengellisyyttä, nämä new-age jutut varsinkin on suosiossa. Pidetään kaiken maailman enkeli-iltoja, valon ja energian keruuta. Jumalasta ei puhuta vaan atmosfääreistä ja taivaasta yleensä. Shamaanit ja spiritismi on päivän trendi. Selvännäkijät ja ennustaja eukot kiehtovat enemmän kuin Sana ja totuus. Palvotaan Äiti Ammaa, tehdään alttareita ja poltetaan suitsukkeita. Ja samat ihmiset rustaavat JOULUA täydellä innolla, unohtaen sen aidoimman ja tärkeimmän asian. Lauletaan joululauluja, mutta ei kuunnella joulun sanomaa. Jeesus on todella, kuin Kari Suomalainen aikanaan piirteli, sivustakatsoja omassa juhlassaan.<br /><br />Täällä tarvitaan kohta ihan oikeasti lähilähetystä. Ja isot herätykset olisivat enemmän kuin tervetulleita. "Kohina" saisi voimistua kunnon sateeksi ja vaikka taifuuniksi asti ja pian sittenkin niin, että Hilja Aaltonenkin ehtisi tämän ropinan kuulla. <br /><br />Siunattua Uutta vuotta kaikille !HIPSUTELLENhttp://www.blogger.com/profile/10296482254069258674noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8138626524280651885.post-24784772251739639872011-12-23T21:46:00.002+02:002011-12-23T22:01:14.647+02:00JoulurauhaaNiin se vaan meni tämä adventtiaika. . . <br />Monenlaista asiaa on käynyt pienessä mielessä. . . Konsertissa kävimme, Elävä vesi teki taas oivan konsertin. Sitten kävin kasteseurakuntani joulujuhlassa kuuntelemassa Takametsien miehiä. Toivoin vaan etten olisi levittänyt kovasti lunssaa, kun sellaisen jostain onnistuin saamaan. . .<br /><br />Oman jouluni olen tehnyt tässä nyt parin päivän aikana, aattoilta menee töissä. Siksi paistelin laatikot eilen ja siivoilin tänään. Anoppia kävin katsomassa eilen. Joulukahvit nautimme jälleen hänen siis anoppini toiveesta kälyni luona. Jotenkin tuntuu mukavalle kun tunnen edelleen olevani tasavertainen perheenjäsen aviopuolisoni suvun kesken. Laskin, että nyt on neljäs joulu kun vietän sitä yksin. Juuri muutama tunti sitten kävin viemässä kynttilät haudoille. Laitoin pitkät öljykynttilät jotka palavat useamman vuorokauden niin minun ei tarvitse sitten huomenna yrittää ehtiä enää sinne ennen töihin menoa. <br />Toki tytär perheineen ja velimies tulevat huomenna jouluruualle tähän minun luo. Olisin halunnut olla heidän kanssaan koko aaton, mutta työn merkeissä se nyt menee. <br />Kun olen illan töissä niin ajattelin, että töiden jälkeen menen käymään myöhäisellä kahvilla ABC-kahvioon ja sen jälkeen kirkkoon aattoillan messuun.<br /><br />OIKEIN RAUHAISAA VAPAHTAJAMME SYNTYMÄJUHLAA KAIKILLE SIVUILLENI EKSYNEILLE ♥HIPSUTELLENhttp://www.blogger.com/profile/10296482254069258674noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8138626524280651885.post-40002143402563741222011-12-05T20:28:00.002+02:002011-12-05T20:51:14.142+02:00Kehityskeskustelua. .Olemme siirtyneet joulukuuhun. . . ihanaan odotuksen aikaan. Jotenkin tämä kuukausi on alusta asti sellaista hiljaista odotusta. . .<br /><br />Elämäni ekaa kertaa olin lähimmän esimieheni kanssa kehityskeskustelussa. Aika jännää, vähän hiivisti mennä kun en tiennyt minkälainen tuosta keskustelusta muodostuisi, mutta ihan kivaa se sitten oli alku jännityksen mentyä. Onhan se vähän vaikeata itsestään löytää mitään sanottavaa. . Taitaa olla meillä kaikilla vähän samaa, että jos pitää kehua itteensä niin ei oikein sanoja löydä. . . Vaikka niitä vahvuuksiaan tietäisikin ja tunnistaisi asioita joissa on hyvä. . .<br />Siinä samalla keskustellessa selvisi sitten, että lomani on varmistunut. Pääsen keväällä sinne Pyhälle maalle. . . . JIPPII<br /><br />Fyysisesti en ole tällä hetkellä parhaassa mahdollisessa vireessä. Selkäni meinaa kipeytyä vähinsä joka työ tuurissa. Minulle on tullut aika ruhtinaallinen yli paino, nyt kun olen iltojani yksikseni vietellyt. Sohvalla löhötessä ja ruisleipää mutustaessa ne yksinäiset illat kuluu. . . Ja kun paino nousee niin ei huvita ylen määrin liikkua jotenkin sekin on sellainen kehä. . . <br /><br />Surutyötä teen aina vaan. Hoito työssä kun ei saisi pitää sormuksia laisinkaan, niin meidänkin työnantaja vetosi henkilökuntaan tässä asiassa. . Minä päätin sitten että en ala sormuksien kanssa pelaamaan vaan jätän ne nyt sitten kaappiin kokonaan. <br />Kyllä oli vaikea viikon loppu tämän asian tiimoilta. Vaikka sormukset on symboliset esineet tai korut niin tuntui äärimmäisen pahalta ottaa ne pois. Jotenkin niin peruuttamattoman lopulliselta . . . Sormukset on olleet kuin merkki siitä siteestä joka ei pääty kuolemaankaan. Itkukin on taas niin herkässä. . . <br /><br />Onneksi nyt alkaa taas nämä joulukonsertit, menemme kuuntelemaan ensi sunnuntaina ystäväni kanssa Seinäjoen Helluntaiseurakunnan Elävä Vesi kuoroa ja sen jälkeen syömään jonnekin hienosti. . . Nämä konsertit on olleet todella ihania ja nyt menemmekin jo kolmatta kertaa nauttimaan hyvästä musiikista ja sanomasta joka muuttaa maailmaa joka päivä. <br /><br />Huokailkaamme edelleen Herran puoleen, vaikka sanoja ei olisikaan. . . <br />Hyvää Itseänäisyyspäivää ja rauhaisaa joulun odotusta ♥ ♥HIPSUTELLENhttp://www.blogger.com/profile/10296482254069258674noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8138626524280651885.post-49578726396146691202011-11-11T12:02:00.003+02:002011-11-11T12:36:59.335+02:00IhanuusKyllä oli mukava palata töihin pitkän vapaan jälkeen. Sain todella ison halauksen taas tältä samaiselta henkilöltä. . <br /><br />Ostin sellaisen kirjan kuin Toivosi tänään, Israel siinä on erilaisia artikkeleita ja eri kirjoittajien tekstiä Israelista. Voi tavallaan aloittaa lukemisen mistä hyvänsä kun tekstit ei ole jatkumoa. <br />Eräs kirjoittaja piirsi mieleeni hyvin elävästi hetket puutarhaudalla ehtoollisineen ja vuorisaarnan lukemisen ko.vuorella. Voi miten paljon odotankaan jo kevättä ja matkaa Pyhälle maalle. <br /><br />Olen katsellut nyt taas TV7 lähetyksiä netissä. Alkoi uusi ohjelma, sellainen sarja joka käsittelee yhteiskuntaa ja uskoa. Joskus takavuosina on ilmeisesti tulkittu niin ettei politiikka kuulu uskovaisen elämään ja äänestäminenkin on syntiä ???? Eli olisiko nyt vähän tämän hetkiseen maailmanmenoon syytä myös uskovissa ? Kun kouluista on melkein poistettu uskonnon opetus tyyten. Olemmeko jättäytyneet vaan virran vietäväksi ja annamme "jumalattomien" päättää oman yheiskuntamme asioista.<br /><br />Sarjassa esiintyvä pastori mainitsi, että silloin kun hän aloitti koulun käynnin seitsen vuotiaana, pulpetissa odotti Raamattu ja virsikirja. Tänään niitä ei enää ole, vaan ne on korvattu metallinpaljastimilla sisään tulo ovilla. Me valitsemme päättäjät ja yleensä kansa saa sellaiset päättäjät kuin ansaitsevatkin. <br />Itselläni on aina ollut hyvin vahva poliittinen mielipide, nyt se tosin on jonkun verran kriittisen tarkastelun kohteena. Uskoon tulo on aiheuttanut sen että tarkastelen asioita hieman eri tavalla kuin aiemmin. Nyt minua kiinnostaa myös se mitä mieltä puolueet ovat esim. avioliittolaista, hedelmöityshoidoista, adoptio-oikeudesta jne. . . Ja nyt voipi käydä niin, että äänestän eritavalla kuin ennen. Tosin olen edelleen puolueen jäsen, vähinsä on pakko jatkaa vielä hetken aikaa kun edustan heitä kirkon lähetysjohtokunnassa. Tuo johtokunta on minulle hyvin tärkeä. Oikeastaan ainoa sellainen seurakuntayhteyttä tuova asia. <br /><br />Esirukouspyyntöä laitan tähän mukaan, ystäväni Pirkko on todella uupunut ja joutunut turhien epäoikeudenmukaisten syyttelyjen myllerrykseen. <br /><br />Siunattua Isänpäivää kaikille !HIPSUTELLENhttp://www.blogger.com/profile/10296482254069258674noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8138626524280651885.post-71024289992481224562011-11-03T17:56:00.003+02:002011-11-03T18:35:01.496+02:00Anteeksi saamisen ihanuus !Aivan loistavalta tuntuu kun saa puhuttua asiat selväksi ja vielä ison halauksen siihen päälle. Olin "tynkäpäivän" töissä toisella apuna ja silloin sain puhuttua loukkaamani ihmisen kanssa siitä miten pahoillani olin "pillastumisestani". Yllättävintä oli kun hän sanoi, ettei hänenkään olisi pitänyt niin kärkkäästi inttää vastaan. Jotenkin olen tässä ihmisessä aina ihaillut juuri tuota piirrettä, kun hän osaa pyytää anteeksi. <br />Itselläni se on ollut aina vaikeata. Kotikasvatukseeni ei kuulunut pyydellä anteeksi. Meillä kyllä osattiin riidellä, mutta kukaan ei koskaan pyydellyt anteeksi. Kait se olisi ollut merkki riidan häviämisestä jos olisi taipunut pyytelemään anteeksi. Tai vähintäänkin heikkouden merkki, vaikka eihän se sitä ole.<br />Olen tietysti joutunut pyytämään anteeksi elämäni aikana, mutta todella vaikeata se välillä on ollut. Toki vaikeus aste on tietysti vaihdellut vähän tilanteen ja asian mukaan. Myös anteeksiantaminen on välillä vaikeata. Pitää olla tarkkana ettei ala kasvattaa katkeruuden kitkerää siementä. Tämä on sellaisen sisäisen kasvamisen paikka välillä ihan niin vaikeata, ettei yksikseen pysty vaan on rukoiltava tosissaan.<br /><br />Ehkä tämä on sen sisäisen ylpyden karsimista kovalla kädellä. Itsepäinen/kovapäinen kun olen niin koulu on tietysti sen mukaan kovaa välillä. :)HIPSUTELLENhttp://www.blogger.com/profile/10296482254069258674noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8138626524280651885.post-57611361965176531912011-10-29T00:35:00.004+03:002011-10-29T02:03:22.702+03:00Lisää "paikkoja"Keila termillä aloittaen. . . huonon heiton jälkeen yritetään ns.paikkoheittoa<br /><br />Ystäväni kanssa on nyt vaihdettu jokunen sähköposti. Olin jo valmistautunut luopumaan. Aika näyttää palaako asiat ennalleen vai jääkö välillemme pieni "varaus" jatkossa. Kuten Häivähdyksen lisäämässä kommentissakin todettiin, niin niitä tunne lukkoja on avattu ja oivalluksia tässä varmaan on tehty puolin jos toisin. Aika pitkälti totesimme tilanteen väärin ymmärrysten pitkäksi sarjaksi joka vaan on laitettava poikki. Meistä ei kumpikaan jaksanut enää vatvoa mitä tuli sanottua tai tehtyä ja kuka sanoi tai teki mitäkin. No aika näyttää miten mennään eteenpäin. <br /><br />Kerroin kuinka olen ollut melkeinpä masennuksen mustissa mietteissä. . <br />Olen ollut hyvin kärsimätön, kiukkuinen, kova ja kyyninen. Jopa niin että töissä poltin "hiileni" eräälle ihmiselle. . . anteeksi piti pyydellä, kun tulistuin ja ihan turhasta. . . Täytyy nyt toivoa, että asia olisi oikeasti myös minulle anteeksi annettu. Rukoilen myös Jeesukselta anteeksiantoa ja pitkämielisyyttä minua kohtaan. <br />Kovasti kaduttaa ja ahdistaakin. Minä en nyt ymmärrä mistä näissä tunne tilojen vaihteluissa on kyse. . Välillä liikutun ihan hölmösti jotain tv:n hömppää katsoessa ja kiihdyn sekunnissa 0 - 100 kuin paraskin "ferrari". . . <br />Varmaksi tiedän sen, että kyse ei ole VV vaivoista. ;)<br />Väsynyt olen todella ollut tai unirytmi on hakusessa. Illalla tulee valvottua ja aamulla nukuttua pitkään ellei tarvi töihin nousta. <br /><br />Rukousystävien sivuilla kävin Jalovaaran Pirkollle laittamassa esirukous pyynnön tämän asian tiimoilta. Luotan jotenkin häneen paljon. Silloin kun puolisoni sairasti jo pahasti syöpää, me kävimme Pirkon rukousillassa. Puolisoni kävi yksikseenkin Lapualla kirkossa, kun minä olin jossain koulutuksessa.<br />Puolisoni kuoltua kävin kälyni kanssa Pirkon rukoiltavana ja koin jotenkin sellaista rauhaa ja selviämisen varmuutta vaikka olinkin jäänyt yksin. Olen saattanut Pirkosta kertoa jo aikaisemminkin.<br /><br />Voi olla kyllä kyse ihan siitä, että en oikein ole jaksanut/ehtinyt lähteä minnekään hengellisiin tilaisuuksiin. Jotenkin olen jämähtänyt "sohvapotuksi".<br />Netistä kyllä katselen TV7 lähetyksiä. Mutta se ei ole sama asia kuin oikein olla läsnä jossain Jumalan palveluksessa tai sana ja rukousillassa. <br />Raamattukin on pienoisen pölyn peitossa. . . . <br />Tunnustaa täytyy, että alku innostuksen mentyä myös se netin Raamatun opetus Norvannon kanssa on jäänyt vähiin. Vaikka se olisi helppoa kuunnella vaan korvat höröllä. <br /><br />Pomolta tuli sähköpostia jossa oli liitteenä esite jostain hiljaisuuden retriitistä yhden päivän juttu maksoi melkein 140 euroo ja toisesta päivästä aamusta yhteen päivällä olisi saanut pulittaa vielä yli 60 euroo. Kallista hiljentymistä oli se, mun mielestäni. Ei sillä etteikö tilaisuus varmaan olisi ollut hyvä ja olisi saattanut tulla tarpeeseenkin, mutta tässä kohtaa säästän nämäkin eurot siihen kevään Pyhän maan retkeeni. . . Toinen seikka miksi en oikein innostunut oli se kun esitteestä ei käynyt selkeästi ilmi, että kyseessä on kristillinen retriitti. <br />Jostain hitaasta ruuasta eli slow foodista oli mainintaa. Termi oli minulle uusi, en tiedä mitä sillä tarkoitetaan. Täytyy kaiketi googlettaa niin sitten tietää.<br /><br />Olisipa joku googlen tapainen kenttä jonne voisi syöttää avain sanoja tunteistaan ja se sylkäisis sitten selkeän vastauksen, että mistä on kyse. Vai onko tämä nyt yksinkertaisesti juuri SANAN puutetta. Erämaahan eksymistä ilman vesileiliä. Voi, kun olisi joku ihminen jolle voisi ihan kasvotusten puhua näistä tunnoistaan. <br /><br />Tämä on niitä hetkiä ettei voi muuta kuin tarttua siihen viitanliepeeseen.HIPSUTELLENhttp://www.blogger.com/profile/10296482254069258674noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8138626524280651885.post-9337871708183980172011-10-25T01:53:00.002+03:002011-10-25T02:14:12.339+03:00Mieli maassaOlen ollut alakuloinen monestakin eri syystä. Varmaan päällimmäisenä on ollut tämä ystäväni kanssa ollut vakava konflikti. Lisäksi taisin tössiä töissä tässä iltana muutamana ja nyt olen nöyryytetty sen asian tiimoilta. <br /><br />Ystäväni tosin otti nyt sitten oma-aloitteisesti yhteyttä ja ensimmäistä kertaa yritti selittää omaa käytöstään ilman, että olisi syyllistänyt vaan lisää. Ehkä yritämme vielä kuitenkin paikata tätä ihmissuhdetta jotenkin, vaikka vaikeata se tulee olemaan. Kun perus luottamus toiseen ihmiseen katoaa, on sitä vaiketa saada takaisin. Mutta tässä kohtaa rukoilen, että Jeesus auttaisi. Olen rukoillut ystävälleni pelastusta myös monta kertaa. <br /><br />Nämä päivät on olleet nyt raskaita ja mietteeni todella harmaita ellei ihan mustia. Olen jotenkin niin sisältä rikki, vaikka varmaan ulospäin näyttää kaikki olevan kunnossa. . . Minua pidetään usein ulkopuolisten taholta hyvin voimakkaana, vahvana ihmisenä joka kestää vaikka mitä. . Voi miten he hämmästyisivät jos tietäisivät miten paljon minun sisälläni on tuskaa sekä elämisen ahdinkoa . . . <br /><br />Minä kipuilen oman luonteeni kanssa, sisäinen ylpeys on se minun helmasyntini. Saan kärsiä sen takia tällaisia mustia raskaita hetkiä. . .<br /><br />Antakoon Herra sen kaiken minulle anteeksi. . .HIPSUTELLENhttp://www.blogger.com/profile/10296482254069258674noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8138626524280651885.post-7901357182079018562011-10-14T00:45:00.002+03:002011-10-14T00:53:44.612+03:00Eka kokoontuminenOlimme tänään koolla ensimmäisen kerran sillä porukalla jotka lähtee Pyhälle maalle. Ilta sujui lähinnä miettien sitä mitä matkaltamme haluamme. Meidän ryhmä on niin pieni, että toden näköistä on liittää meidät johonkin toiseen ryhmään. Näin me nyt asia ymmärrettiin. Rahaa menee vielä lisää, kun muutamme hotellia ja olemme Helsingissä yötä ennen lentoa. . . Ja sitten vielä retket päälle. Mutta kuten todettu kerran se vain kirpaisee. . Mukavan tuntuista porukkaa oli paikalla matkaan lähdössä. . . Joitakin tuttujakin.<br /><br />Olin tänään aamusta pienen hetken tyttären pojalla lapsen likkana. Oli se niin mukavaa kun aamulla poika läpsytteli muoria herättämään. . .<br /><br />Kiitokset kommentista, mukava kun joku silloin tällöin ilmaisee itsensä. Vaikka paljolti kirjoittelenkin selkiyttääkseni tätä yksinkertaista "kupoliani", tai aikani kuluksi . . .HIPSUTELLENhttp://www.blogger.com/profile/10296482254069258674noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8138626524280651885.post-82040682006474801382011-10-10T19:20:00.002+03:002011-10-10T19:36:27.228+03:00MuutostaPiristeeksi vähän muutin blogin ilmettä. En paljon jaksanut perehtyä erilaisiin vaihto ehtoihin, nappasin vaan jotain mikä miellytti silmää. . .<br /><br />Ihania uutisia oli posti laatikossa. Seurakunta matka Israeliin tulee toteutumaan. Odotan kovasti tätä matkaa, hyvässä seurassa. Siipan sisar lähtee minun kanssani. Hän on käynyt jo aiemmin kerran Jerusalemissa syksy aikaan ja nyt menemme keväällä, kun luonto herää ja maa joka vuotaa mettä sekä hunajaa on parhaimmillaan. . . <br />Kallis reissu, mutta kerran elämässä pitää vaan uskaltautua pistämään likoon kaikki mitä rahkeista irtoaa. . <br /><br />Yritin ystävääni yhteyttä, mutta sain vaan uusia syytöksiä joilla olin hänen mieltään pahoittanut. . joten nyt minun tulee vaan todeta, että en osaa enään mitään keinoja joilla tämän ihmissuhteen voisi palauttaa ennalleen. . . Kovasti rintaa kaihertaa ja ahdistaakin, mutta irti on itsensä revittävä. <br />Pyydän anteeksi niin ystävältäni kuin Jumalaltakin tätä ratkaisua. Jeesus ei pidä hylkäämisistä, näin kuulin juuri opetettavan eräässä tv 7 lähetyksessä. Enkä todellakaan tee tätä mielelläni, mutta minun on vaan pakko.<br /><br />Toivon todella että saan anteeksi Jumalalta tämän ratkaisuni.HIPSUTELLENhttp://www.blogger.com/profile/10296482254069258674noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8138626524280651885.post-37143926221811324622011-09-27T19:00:00.002+03:002011-09-27T19:26:33.830+03:00TunturitOn se niin, että ihminen tarvitsee välillä lomaa. Kävin pohjoisessa erään nais ystäväni kanssa. Olimme viikon siellä tuntureiden ympäröimässä pikku kylässä. Yhtenä päivänä nousimme rohkeasti Taivaskerolle. Rohkeasti ehkä siksi, että emme noustessamme tienneet kipuavamme kansallispuiston korkeimmalle tunturille. Tuo asia meille selvisi vasta retkeltämme palattuamme luontokeskuksen pienoismallia katsellessa.<br />Pois ajaessamme pysähdyimme matkalla metsäiseen lähetyskahvioon, he olivat jo sulkemassa mutta kuultuaan mistä olemme tulossa löytyi meille vielä kupit kahvia ja "mehtäkakot" kahvi leiväksi. Siinä keskustellessa saimme uuden retki kohteen seuraavaa lomaa ajatellen. . Särkitunturi on ensi syksynä huuiputusvuorossa.<br /><br />Pyhän Laurin kappelissa oli ihan täyttä kun Hanna Ekola konsertoi Virpi Lahden kanssa. Pidimme lauluista hyvin paljon ja molempien äänite myös lähti matkaan mukaan. Itse en ole Ekolaa paljoa kuunnellut aikaisemmin, mutta nyt jotenkin laulut kolahtivat. Hanna jakoi itsestään myös kertoen miten hän jäi leskeksi pian kolme vuotta sitten. Muistan tuon ajan hyvin. Olin itse menettänyt puolisoni kesällä ja joulun alla olimme menossa Ekolan joulukonserttiin. . . joka olikin sitten peruttu ja paikalla oli ihan eri artisti. . Hannan aviomies oli kuollut ja konserttii oli siksi vaihtunut esiintyjä.<br /><br />Ehkä juuri tarinoidemme saman kaltaisuus sai minut hyvin herkälle mielelle ja laulujen sanat tulivat jälleen kohti. . . Konsertti oli koottu monelta albumilta, ei vain uusimmista vaan mukana oli vanhenmpaakin tuotantoa. Erityisen koskettavia olivat kappaleet Viitanlieve, Helmi, Herra en ymmärrä ja Kalastaja. Viitanlieve on näistä ainoa jonka löysin netistä ja siksi se on videopalkissa kuunneltavissasi ystäväni jos tahdot.<br /><br />Virpi Lahti oli täysin uusi tuttavuus äänellisesti, mutta ah niin hyvä ääninen solisti ettei paremmasta väliä. Soinnikas, tumma, vahva, siinä joitain sanoja jotka hänen ääneensä sopivat. . . Naisten äänet soivat myös hyvin yhteen. <br />Suosittelen lämmöllä niin Ekolan albumeita kuin Lahden esikoislevyäkin. . <br /><br />Katselin tv7:n arkistosta Kalevi Lehtisen muistojuhlaa. . Sanaton ihan siitä isosta aukosta joka jäi meidän evankelistojen eturiviin kun Kalevi pääsi kotiin. Yli seurakuntarajojen liikkunut yhdistäjä on poissa. <br /><br />Tätä olen opetellut MEIDÄN HERRAMME JEESUKSEN ARMO, ISÄN JUMALAN RAKKAUS JA PYHÄN HENGEN SIUNAAVA OSALLISUUS OLKOON SINUN KANSSASI NYT, AINA JA IANKAIKKISESTI AMEN.HIPSUTELLENhttp://www.blogger.com/profile/10296482254069258674noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8138626524280651885.post-68854440072485981352011-09-13T00:41:00.002+03:002011-09-13T01:27:55.430+03:00EsirukoustaSilloin kun aviopuolisoni sairasti tätä viimeisintä syöpäänsä, meillä oli todella ihana ihminen rinnalla sielunhoitajana. . . Tänään tuo mies soitti minulle ja kertoi vieneensä nuorimman poikansa 20v Tayssiin verisyöpäepäilyn vuoksi. poika on saanut oudosti mustelmia, ikenet vuotavat ja veriarvot ovat päin prinkkalaa. Eli sitä se todennäköisesti on. Olin töissä joten emme ehtineet pitkään keskustella, mutta lupasin kantaa rukouksin tätä isää ja poikaa Herran eteen. . . hiljaisin huokauksin pitkin päivää. . . Olisin suunnattoman kiitollinen jos kaikki jotka vierailevat sivulla muistaisivat myös huokaista tämän Markuksen ja hänen poikansa puolesta. Mitä laajempi on rukousten rintama niin sen parempi.<br /><br />Lujasti luotamme siihen, että Jumala tietää parhaiten miten tässäkin käy ja Jeesus rukoilee meidän kanssamme tämän pojan puolesta. Monasti niin helposti lupaamme muistaa rukouksessa ystäviämme, joskus ehkä liiankin helposti. . unohtaen sitten lupaamamme. Nyt rukoilin heti tuon puhelun päätyttyä. . <br />Haluan rukouksin kantaa myös koko perhettä, mikään ei ole äidille ja isälle niin tuskallista kuin teitää oman lapsensa kärsivän.<br /><br />Mediassa on nyt saatu taas seurata miten "saarnamies" sortuu. Nämä tapaukset on todella ikäviä kun niistä kärsii koko yhteisö sekä melkeinpä voisin väittää, että kaikki me jotka uskomme. Pilkka kirvestä on aina niin helppo heilutella. Koiviston ei varmaan ollut ihan tuskatonta tulla julkisuuteen, kaiken menettäneenä miehenä. Vastuun ottaminen vääristä valinnoista ei ole aina kovin yksinkertaista ja moni sortuukin kieltämään kaikki tai päästelemään valetta valheen päälle siitäkin huolimatta, että kaikki, myös kuulijat puhujan lisäksi tietävät selitykset valheiksi.<br />Koivistolta oli suoraselkäistä myöntää, että on luottanut itseensä enemmän kuin Jumalaan. Tässä se nyt nähdään miten käy omin voimin kulkiessa. Kunhan nyt ei sitten sorru mediassa enemmän tätä asiaa vatvomaan ja selittelemään säälin ja myötätunnon saamiseksi. . No se jää nähtäväksi. <br /><br />Minut nämä tapaukset saavat myös miettimään sitä, että rukoileeko seurakunta liian vähän johtajiensa tai evankelistojen puolesta kun heitä saa paha pyöritellä tahtonsa mukaan. Tännään rukoilen myös oman seurakuntani väen puolesta. . . Ja sen avioeroa hakeneen vaimonkin puolesta.HIPSUTELLENhttp://www.blogger.com/profile/10296482254069258674noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8138626524280651885.post-85964189581136317152011-09-08T00:33:00.005+03:002011-09-08T01:55:04.114+03:00VäsymystäNyt olen jotenkin väsynyt. . . vähän kaikkeen. <br />Koen jotenkin kokoajan pientä syyllisyyttä jostakin, milloin mistäkin. . . Olen niin paljon itsekseni, yksin että kun kummi tyttöä tarjottiin minulle taksvärkkipäivää tekemään niin ensin teki mieleni sanoa ei. . Vaivoin sain sanottua, että joo sopii. Oikeastikkin sopii kun minulla on lähetyksen hyväksi leipomispäivä juuri silloin. Mutta jotenkin se reagtio oli ensi että ei haluankin olla yksin. . .<br /><br />Koen hyvin vastenmielisenä jos alan tuntea, että minulta odotetaan/vaaditaan jotain muiden ihmisten taholta. . . ajatukseni on jotenkin ilkeän ja kamalan nekatiivisesti varautuneita. En oikein ymmärrä miksi. . . <br /><br />Olen paljon katsonut tv7 lähetyksiä ja kuunnellut sitä Norvantoa. . . kuunnellessa vain on ongelmana, että ajatus harhaa. . . Psalmien kirja on kyllä mielekiintoinen ja Norvanto selittää lukemaansa hyvin. . . silti vaan ajatus karkaa välillä omille teilleen. . Ja varsinkin siihen yhteen ystävääni jonka kanssa ne sukset tuntuu nyt olevan niin ristissä että en teidä saadaanko tätä solmua koskaan auki. . .<br />Olen rukoillut hänelle pelastumista ja sitä että Jeesus todella koskettaisi häntä. <br />Minä en jotenkin osaa sanoa hänelle enää mitään niin ettei tulisi jonkin sortin väärin käsitystä. . . Samoin mulla tuppaa palamaan aina päreet jos oivallan pienintäkin itseni syyllistämistä tai hänen itsensä ali arvioimista. . . <br /><br />Ihmeellistä on sekin, että aikaisemmin mä aina löysin sanat. . . jopa niin että ystäväni on joskus todennutkin miten oivaltavasti mä puhun hänelle silloin kun hän alkaa olla masentunut . . . oikeat sanat löytyi. . ja nyt ei millään me vaan loukataan ja loukaannutaan toisiimme kun yritämme setviä asioita. <br /><br />Koen huonoa omaatuntoakin juuri tästä omasta reagoinnistanikin, eihän kristityn, uskovan kuulu olla näin "räjähdys" altis. Mutta vaikka kuinka yritän niin tunteet ottaa vallan ja olen jotenkin "poterossa" puolustus asemissa. PUM PUM<br />Nyt meillä on ollut aika pitkä tauko yhteyden pidossa ja tiedän, että hän kokee minun hyljänneen hänet. Ja varmaan hän syyttää myös uskoa siitä asiasta. <br />Tyttäreni totesi silloin kun lomalle ystäväni luo lähdin, että älkää nyt sitten kovin lujaa ottako yhteen. Ja kun loma oli ohi ja kertoilin sitten miten kävi niin tytär totesi, ettei hän ymmärrä miten sinä jaksat aina yrittää. Tytär on sitä mieltä että ei kannata hakata päätään seinään. . eli meinaa ettei meidän tule enää pitää yhteyksiä kun juttu ei kerran luista. No hän varmaan yrittää omalla tavallaan suojella mua kun tietää miten minä pyörittelen aina näitä asioita päässäni . . Välillä liiankin pitkään ja psyykkeeni rajoilla.<br /><br />Silloin siinä varsinaisessa tilanteessa kun oltiin niin minä rukoilin hätäisesti, että Jeesus tulisi siihen mukaan, kun koin niin voimattomuutta. Silti tilanne luisui vaan aina uuteen sanailuun ja väärin käsitysten sarjaan. Olen jotenkin ihan onnettoman avuton nyt tämän jutun kanssa. Ilta rukoukseni on ollut taas sitä Isä meidän linjaa, en löydä muita sanoja. . . ajatusta ja huokailua Herran puoleen vähän lisäksi. .<br /><br />Väsynyt olen työstäkin, olen tehnyt nyt lisätyötä tällä listalla ja sekin alkaa tuntua. Pinnistän vielä vähän ja sitten ajelen taas pohjoiseen viikon tauolle kaikesta. . . Pyhän Laurin kappelissa on juuri tuolla loma viikolla Suvannon konsertti ja sovimme jo lomakamun kanssa, että menemme sitä kuuntelemaan. . Meillä olisi tarkoitus käydä "huiputtamassa" taivaskerokin jos jaksamme kiipeillä. :) <br />Olimme ennen työparina tehtaalla joten me viihdytään hyvin yhdessä. <br />Ja on mulla tiedossa ainakin yksi "muorittelu" päiväkin pojan kanssa kun tyttärellä on jotain menoa, sekin on kivaa puuhaa kattella kun pieni mies ihmettelee maailmaa.<br /><br />Jännityksellä odottelen myös kevättä. .Odottelemme edelleen tietoa toteutuuko seurakunta retki Israeliin. Olisi hienoa päästä Herran jalanjäljille. . . .<br /><br />Levyvalinta tälle päivää on Juha Tapion - Syksy<br />http://www.youtube.com/watch?v=SHagFf2ABEo&feature=relatedHIPSUTELLENhttp://www.blogger.com/profile/10296482254069258674noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8138626524280651885.post-78829347958162152642011-08-21T21:53:00.003+03:002011-09-08T01:54:20.761+03:00Oma "koulu"Aloin tutkiskella Raamattua eritavalla kuin aikaisemmin. Kokeilin kuunnella netistä Norvannon lukemaa ja selittämää Raamattu kannesta kanteen ohjelmaa (lopussa linkki) Ja totesin tämän olevan kivaa. Aloitin Psalmien kirjasta ja ainakin vielä tuntuu mukavalle. Norvanto on tosin hiukan puduttavan monotoninen, mutta tekee hyviä oivalluksia ja vertaukset on kanssa ihan osuvia. . . Näin johdattettua Raamatun tutkimista en ole aikaisemmin kokeillutkaan.<br /><br />Niin ja sitten olen aikeissa keväällä lähteä Israeliin. Kälyni kanssa olemme ennakko varanneet paikat. Nyt vaan toivomme, että matka toteutuu. Vielä ei ole riittävästi väkeä ilmoittautunut mukaan, mutta ehkä Herra avaa meille tien reissuun. . <br /><br />Tässä lupaamanilinkki <br />http://www.rkk-sansa.net/raamattu-kannesta-kanteen/?q=kirjatHIPSUTELLENhttp://www.blogger.com/profile/10296482254069258674noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8138626524280651885.post-74228321440663089322011-08-20T17:35:00.002+03:002011-08-20T17:46:44.671+03:00Takaisin töihin. . .Siinä olis sitten lomat pidettynä ja palattu takaisin töihin. Jonkin verran oli olosuhteet muuttuneet kesän aikana. Yksi mummeli oli siirretty pois meiltä ja se meidän ainoo paappa päätti maallisen vaelluksensa siinä ennenkö jäin lomalle. Hänen huoneeseensa on otettu uusi mummeli. Joten väkimäärä pysyy samana. Mukava oli palata töihin, vaikka se välillä onkin raskasta.
<br />
<br />Ystävälleni, josta kerroin edellisessä tekstissä, laitoin sähköpostia. Ensin siitä miten minä koin ja tunsin tämän meidän viimeisimmän "kahakan". Ja sitten availin vähän sitä miten minä tulin uskoon. Jospa hän hieman ymmärtäisi paremmin sitä miksi usko on minulle niin tärkeä asia, että olen valmis luopumaan ennemmin ystävyydestä kuin tästä uskosta.
<br />Nähtäväksi jää vastaako hän enää. . . . mutta mä haluan silti roikkua Jeesuksessa ennemmin kiinni kuin ihmisissä. . .
<br />
<br />Aamulla enne töihin lähtöä oli rukoiltava Jeesusta mukaan töihin, jännitin kovasti pitkän vapaan jälkeen mennä. . . Jotenkin stressaan välillä jos olen pitempään poissa. Yökin meni pätkissä, eli tuijottelin kelloa neljän jälkeen aamuyöstä varmaan sen seitsemän kertaa, välillä kymmenen minuutin välein. . .
<br />
<br />Pieni miehen alku kuulemma kävelee. . . . IhanaaHIPSUTELLENhttp://www.blogger.com/profile/10296482254069258674noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8138626524280651885.post-38382071078822631882011-08-04T11:17:00.004+03:002011-08-04T12:02:06.065+03:00Uusi kipu. .Ensin kysymys? Mitä teen viha miehillä jos ystäväni kohtelee minua samalla tavoin?<br /><br />Voiko Jumalan tarkoitus olla erottaa ihmisiä läheisistään? tai ystävistään? Kun minulla on nyt tästä ystävästä useampi kokemus näitä samanlaisia, ettemme oikein tule toimeen enää. . jostain syystä. <br />Olen vähän varomalla varonut puhumasta mitään mistä tiedän ettei hän pidä. Uskostakin olemme sopineet että emme keskustele lainkaan. Otan puheeseen osaa mikäli hän aloittaa jollain heitolla, mutta en muuten. Silti minä onnistun aina arvostelemaan tai sanomaan jotain mikä tekee ystävästäni täyden nollan, osaamattoman tai muuta vastaavaa. . .<br /><br />Kun tämä syytös tulee niin se loukkaa todella syvältä minun sisintäni. Me olemme yhdessä eläneet pitkän pätkän tätä elämää. Menneet välillä hyvinkin vaikeiden asioiden läpi yhdessä. Ja nyt minä en osaa olla enää mitenkään niin ettei tulisi sanaharkkaa jostain. . . . (Ystäväni on debressiivinen ja tiedän, että osa näistä puheista johtuu hänen sairaudestaan ja siitä ettei hän hoida sitä vaan sinnittelee ilman lääkkeitä.)<br /><br />Usko on kuulemma muuttanut minua niin paljon. . . . . ???? Asia josta puhumme vain jos hän tekee aloitteen. . . <br />Selvin ero entiseen minussa on se että en kiroile enää. . . . tupakan polton lopetin lääkkeillä ja alkoholipitoisia juomia en juo enää humalahakuisesti. . saatan juoda lonkeron saunan jälkeen. . . Nämä on asiat jotka itse tiedän niistä mikä on muuttunut. <br /><br />Olen rukoillut Herraa, että hän pelastaisi tämän ystäväni ja toisi hänelle rauhan sisimpään. Nyt tuntuu oudolta, että me ollaan ajautumassa tyyten erilleen. . . Voiko se olla Herrasta vai onko paha iskemässä tätä kiilaa meidän väliimme. . <br /><br />Olenhan minä pikkusieluinen vähän kun loukkaannun siitä, että minun vakaumustani ei kunnioiteta. Vaan tuodaan joka paikassa julki ettei Jumalaa ole. Tai sitä, että miten voi uskoa sellaiseen mitä ei voi olla olemassa. . . <br />Muistan kyllä miten itsekin aikaisemmin olin sitä mieltä, että jokainen tulee uskossaan autuaaksi. Jos uskoo "kumisaappaan" auttavan itseään ja kokee tuon avun niin ok. Näin minäkin joskus ajattelin ja nyt tuokin asia suurin piirtein heitettiin päin minun kasvojani. On siitä osa varmaan totta vieläkin, ei ole mitään mieltä uskoa ellei pidä sitä omaa uskoaan ja Jumalaansa ainoana oikeana Jumalana. . . Siinä minä kyllä olen todella muuttunut, että nyt uskon Jeesukseen meidän Herraamme. Olen löytänyt oman "kumisaappaani" josta en halua luopua. <br /><br />Vaikka kyllä minä Jumalaan olen uskonut koko ikäni, aina kun on oikein ahdistanut olen ristinyt käteni. Ja kokenut apua saavanikin. Jeesuksen merkitys vapahtajana aukeni minulle vasta silloin kun Jumala otti minut kouluunsa. . . Hän "näytti" minulle mikä on elämässä tärkeintä. . .<br /><br />Toisaalta olenhan minä mielissäni jos uskoni näkyy minusta edes jollekkin ihmiselle. Kun itse tunnen olevani melkoinen "piilokristitty" paikoissa jossa uskoa eletään todeksi joka päivä. Joskus tunnen olevani todella kaukana siitä minkälainen "uskovainen" ihminen on. Hyvinkin raadollinen, heikko ja itsekeskeinen ihminen. En lainkaan niin pyhä ja vanhurskas kun minun tulisi olla. . . <br />Yleensä nämä vaatimukset siitä minkälaisia uskovien tulee olla asetetaan ulkopuolisten ihmisten toimesta. Jostain luinkin, että on se hyvä kun on ateisteja kertomassa minkälaisia uskovien tulee olla. . .<br /><br />Nyt tämä juttu karkaa sivuraiteille joten annan olla tältä erää ja jatkan toiste.HIPSUTELLENhttp://www.blogger.com/profile/10296482254069258674noreply@blogger.com0