Siinä olis sitten lomat pidettynä ja palattu takaisin töihin. Jonkin verran oli olosuhteet muuttuneet kesän aikana. Yksi mummeli oli siirretty pois meiltä ja se meidän ainoo paappa päätti maallisen vaelluksensa siinä ennenkö jäin lomalle. Hänen huoneeseensa on otettu uusi mummeli. Joten väkimäärä pysyy samana. Mukava oli palata töihin, vaikka se välillä onkin raskasta.
Ystävälleni, josta kerroin edellisessä tekstissä, laitoin sähköpostia. Ensin siitä miten minä koin ja tunsin tämän meidän viimeisimmän "kahakan". Ja sitten availin vähän sitä miten minä tulin uskoon. Jospa hän hieman ymmärtäisi paremmin sitä miksi usko on minulle niin tärkeä asia, että olen valmis luopumaan ennemmin ystävyydestä kuin tästä uskosta.
Nähtäväksi jää vastaako hän enää. . . . mutta mä haluan silti roikkua Jeesuksessa ennemmin kiinni kuin ihmisissä. . .
Aamulla enne töihin lähtöä oli rukoiltava Jeesusta mukaan töihin, jännitin kovasti pitkän vapaan jälkeen mennä. . . Jotenkin stressaan välillä jos olen pitempään poissa. Yökin meni pätkissä, eli tuijottelin kelloa neljän jälkeen aamuyöstä varmaan sen seitsemän kertaa, välillä kymmenen minuutin välein. . .
Pieni miehen alku kuulemma kävelee. . . . Ihanaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti