perjantai 23. joulukuuta 2011

Joulurauhaa

Niin se vaan meni tämä adventtiaika. . .
Monenlaista asiaa on käynyt pienessä mielessä. . . Konsertissa kävimme, Elävä vesi teki taas oivan konsertin. Sitten kävin kasteseurakuntani joulujuhlassa kuuntelemassa Takametsien miehiä. Toivoin vaan etten olisi levittänyt kovasti lunssaa, kun sellaisen jostain onnistuin saamaan. . .

Oman jouluni olen tehnyt tässä nyt parin päivän aikana, aattoilta menee töissä. Siksi paistelin laatikot eilen ja siivoilin tänään. Anoppia kävin katsomassa eilen. Joulukahvit nautimme jälleen hänen siis anoppini toiveesta kälyni luona. Jotenkin tuntuu mukavalle kun tunnen edelleen olevani tasavertainen perheenjäsen aviopuolisoni suvun kesken. Laskin, että nyt on neljäs joulu kun vietän sitä yksin. Juuri muutama tunti sitten kävin viemässä kynttilät haudoille. Laitoin pitkät öljykynttilät jotka palavat useamman vuorokauden niin minun ei tarvitse sitten huomenna yrittää ehtiä enää sinne ennen töihin menoa.
Toki tytär perheineen ja velimies tulevat huomenna jouluruualle tähän minun luo. Olisin halunnut olla heidän kanssaan koko aaton, mutta työn merkeissä se nyt menee.
Kun olen illan töissä niin ajattelin, että töiden jälkeen menen käymään myöhäisellä kahvilla ABC-kahvioon ja sen jälkeen kirkkoon aattoillan messuun.

OIKEIN RAUHAISAA VAPAHTAJAMME SYNTYMÄJUHLAA KAIKILLE SIVUILLENI EKSYNEILLE ♥

maanantai 5. joulukuuta 2011

Kehityskeskustelua. .

Olemme siirtyneet joulukuuhun. . . ihanaan odotuksen aikaan. Jotenkin tämä kuukausi on alusta asti sellaista hiljaista odotusta. . .

Elämäni ekaa kertaa olin lähimmän esimieheni kanssa kehityskeskustelussa. Aika jännää, vähän hiivisti mennä kun en tiennyt minkälainen tuosta keskustelusta muodostuisi, mutta ihan kivaa se sitten oli alku jännityksen mentyä. Onhan se vähän vaikeata itsestään löytää mitään sanottavaa. . Taitaa olla meillä kaikilla vähän samaa, että jos pitää kehua itteensä niin ei oikein sanoja löydä. . . Vaikka niitä vahvuuksiaan tietäisikin ja tunnistaisi asioita joissa on hyvä. . .
Siinä samalla keskustellessa selvisi sitten, että lomani on varmistunut. Pääsen keväällä sinne Pyhälle maalle. . . . JIPPII

Fyysisesti en ole tällä hetkellä parhaassa mahdollisessa vireessä. Selkäni meinaa kipeytyä vähinsä joka työ tuurissa. Minulle on tullut aika ruhtinaallinen yli paino, nyt kun olen iltojani yksikseni vietellyt. Sohvalla löhötessä ja ruisleipää mutustaessa ne yksinäiset illat kuluu. . . Ja kun paino nousee niin ei huvita ylen määrin liikkua jotenkin sekin on sellainen kehä. . .

Surutyötä teen aina vaan. Hoito työssä kun ei saisi pitää sormuksia laisinkaan, niin meidänkin työnantaja vetosi henkilökuntaan tässä asiassa. . Minä päätin sitten että en ala sormuksien kanssa pelaamaan vaan jätän ne nyt sitten kaappiin kokonaan.
Kyllä oli vaikea viikon loppu tämän asian tiimoilta. Vaikka sormukset on symboliset esineet tai korut niin tuntui äärimmäisen pahalta ottaa ne pois. Jotenkin niin peruuttamattoman lopulliselta . . . Sormukset on olleet kuin merkki siitä siteestä joka ei pääty kuolemaankaan. Itkukin on taas niin herkässä. . .

Onneksi nyt alkaa taas nämä joulukonsertit, menemme kuuntelemaan ensi sunnuntaina ystäväni kanssa Seinäjoen Helluntaiseurakunnan Elävä Vesi kuoroa ja sen jälkeen syömään jonnekin hienosti. . . Nämä konsertit on olleet todella ihania ja nyt menemmekin jo kolmatta kertaa nauttimaan hyvästä musiikista ja sanomasta joka muuttaa maailmaa joka päivä.

Huokailkaamme edelleen Herran puoleen, vaikka sanoja ei olisikaan. . .
Hyvää Itseänäisyyspäivää ja rauhaisaa joulun odotusta ♥ ♥

perjantai 11. marraskuuta 2011

Ihanuus

Kyllä oli mukava palata töihin pitkän vapaan jälkeen. Sain todella ison halauksen taas tältä samaiselta henkilöltä. .

Ostin sellaisen kirjan kuin Toivosi tänään, Israel siinä on erilaisia artikkeleita ja eri kirjoittajien tekstiä Israelista. Voi tavallaan aloittaa lukemisen mistä hyvänsä kun tekstit ei ole jatkumoa.
Eräs kirjoittaja piirsi mieleeni hyvin elävästi hetket puutarhaudalla ehtoollisineen ja vuorisaarnan lukemisen ko.vuorella. Voi miten paljon odotankaan jo kevättä ja matkaa Pyhälle maalle.

Olen katsellut nyt taas TV7 lähetyksiä netissä. Alkoi uusi ohjelma, sellainen sarja joka käsittelee yhteiskuntaa ja uskoa. Joskus takavuosina on ilmeisesti tulkittu niin ettei politiikka kuulu uskovaisen elämään ja äänestäminenkin on syntiä ???? Eli olisiko nyt vähän tämän hetkiseen maailmanmenoon syytä myös uskovissa ? Kun kouluista on melkein poistettu uskonnon opetus tyyten. Olemmeko jättäytyneet vaan virran vietäväksi ja annamme "jumalattomien" päättää oman yheiskuntamme asioista.

Sarjassa esiintyvä pastori mainitsi, että silloin kun hän aloitti koulun käynnin seitsen vuotiaana, pulpetissa odotti Raamattu ja virsikirja. Tänään niitä ei enää ole, vaan ne on korvattu metallinpaljastimilla sisään tulo ovilla. Me valitsemme päättäjät ja yleensä kansa saa sellaiset päättäjät kuin ansaitsevatkin.
Itselläni on aina ollut hyvin vahva poliittinen mielipide, nyt se tosin on jonkun verran kriittisen tarkastelun kohteena. Uskoon tulo on aiheuttanut sen että tarkastelen asioita hieman eri tavalla kuin aiemmin. Nyt minua kiinnostaa myös se mitä mieltä puolueet ovat esim. avioliittolaista, hedelmöityshoidoista, adoptio-oikeudesta jne. . . Ja nyt voipi käydä niin, että äänestän eritavalla kuin ennen. Tosin olen edelleen puolueen jäsen, vähinsä on pakko jatkaa vielä hetken aikaa kun edustan heitä kirkon lähetysjohtokunnassa. Tuo johtokunta on minulle hyvin tärkeä. Oikeastaan ainoa sellainen seurakuntayhteyttä tuova asia.

Esirukouspyyntöä laitan tähän mukaan, ystäväni Pirkko on todella uupunut ja joutunut turhien epäoikeudenmukaisten syyttelyjen myllerrykseen.

Siunattua Isänpäivää kaikille !

torstai 3. marraskuuta 2011

Anteeksi saamisen ihanuus !

Aivan loistavalta tuntuu kun saa puhuttua asiat selväksi ja vielä ison halauksen siihen päälle. Olin "tynkäpäivän" töissä toisella apuna ja silloin sain puhuttua loukkaamani ihmisen kanssa siitä miten pahoillani olin "pillastumisestani". Yllättävintä oli kun hän sanoi, ettei hänenkään olisi pitänyt niin kärkkäästi inttää vastaan. Jotenkin olen tässä ihmisessä aina ihaillut juuri tuota piirrettä, kun hän osaa pyytää anteeksi.
Itselläni se on ollut aina vaikeata. Kotikasvatukseeni ei kuulunut pyydellä anteeksi. Meillä kyllä osattiin riidellä, mutta kukaan ei koskaan pyydellyt anteeksi. Kait se olisi ollut merkki riidan häviämisestä jos olisi taipunut pyytelemään anteeksi. Tai vähintäänkin heikkouden merkki, vaikka eihän se sitä ole.
Olen tietysti joutunut pyytämään anteeksi elämäni aikana, mutta todella vaikeata se välillä on ollut. Toki vaikeus aste on tietysti vaihdellut vähän tilanteen ja asian mukaan. Myös anteeksiantaminen on välillä vaikeata. Pitää olla tarkkana ettei ala kasvattaa katkeruuden kitkerää siementä. Tämä on sellaisen sisäisen kasvamisen paikka välillä ihan niin vaikeata, ettei yksikseen pysty vaan on rukoiltava tosissaan.

Ehkä tämä on sen sisäisen ylpyden karsimista kovalla kädellä. Itsepäinen/kovapäinen kun olen niin koulu on tietysti sen mukaan kovaa välillä. :)

lauantai 29. lokakuuta 2011

Lisää "paikkoja"

Keila termillä aloittaen. . . huonon heiton jälkeen yritetään ns.paikkoheittoa

Ystäväni kanssa on nyt vaihdettu jokunen sähköposti. Olin jo valmistautunut luopumaan. Aika näyttää palaako asiat ennalleen vai jääkö välillemme pieni "varaus" jatkossa. Kuten Häivähdyksen lisäämässä kommentissakin todettiin, niin niitä tunne lukkoja on avattu ja oivalluksia tässä varmaan on tehty puolin jos toisin. Aika pitkälti totesimme tilanteen väärin ymmärrysten pitkäksi sarjaksi joka vaan on laitettava poikki. Meistä ei kumpikaan jaksanut enää vatvoa mitä tuli sanottua tai tehtyä ja kuka sanoi tai teki mitäkin. No aika näyttää miten mennään eteenpäin.

Kerroin kuinka olen ollut melkeinpä masennuksen mustissa mietteissä. .
Olen ollut hyvin kärsimätön, kiukkuinen, kova ja kyyninen. Jopa niin että töissä poltin "hiileni" eräälle ihmiselle. . . anteeksi piti pyydellä, kun tulistuin ja ihan turhasta. . . Täytyy nyt toivoa, että asia olisi oikeasti myös minulle anteeksi annettu. Rukoilen myös Jeesukselta anteeksiantoa ja pitkämielisyyttä minua kohtaan.
Kovasti kaduttaa ja ahdistaakin. Minä en nyt ymmärrä mistä näissä tunne tilojen vaihteluissa on kyse. . Välillä liikutun ihan hölmösti jotain tv:n hömppää katsoessa ja kiihdyn sekunnissa 0 - 100 kuin paraskin "ferrari". . .
Varmaksi tiedän sen, että kyse ei ole VV vaivoista. ;)
Väsynyt olen todella ollut tai unirytmi on hakusessa. Illalla tulee valvottua ja aamulla nukuttua pitkään ellei tarvi töihin nousta.

Rukousystävien sivuilla kävin Jalovaaran Pirkollle laittamassa esirukous pyynnön tämän asian tiimoilta. Luotan jotenkin häneen paljon. Silloin kun puolisoni sairasti jo pahasti syöpää, me kävimme Pirkon rukousillassa. Puolisoni kävi yksikseenkin Lapualla kirkossa, kun minä olin jossain koulutuksessa.
Puolisoni kuoltua kävin kälyni kanssa Pirkon rukoiltavana ja koin jotenkin sellaista rauhaa ja selviämisen varmuutta vaikka olinkin jäänyt yksin. Olen saattanut Pirkosta kertoa jo aikaisemminkin.

Voi olla kyllä kyse ihan siitä, että en oikein ole jaksanut/ehtinyt lähteä minnekään hengellisiin tilaisuuksiin. Jotenkin olen jämähtänyt "sohvapotuksi".
Netistä kyllä katselen TV7 lähetyksiä. Mutta se ei ole sama asia kuin oikein olla läsnä jossain Jumalan palveluksessa tai sana ja rukousillassa.
Raamattukin on pienoisen pölyn peitossa. . . .
Tunnustaa täytyy, että alku innostuksen mentyä myös se netin Raamatun opetus Norvannon kanssa on jäänyt vähiin. Vaikka se olisi helppoa kuunnella vaan korvat höröllä.

Pomolta tuli sähköpostia jossa oli liitteenä esite jostain hiljaisuuden retriitistä yhden päivän juttu maksoi melkein 140 euroo ja toisesta päivästä aamusta yhteen päivällä olisi saanut pulittaa vielä yli 60 euroo. Kallista hiljentymistä oli se, mun mielestäni. Ei sillä etteikö tilaisuus varmaan olisi ollut hyvä ja olisi saattanut tulla tarpeeseenkin, mutta tässä kohtaa säästän nämäkin eurot siihen kevään Pyhän maan retkeeni. . . Toinen seikka miksi en oikein innostunut oli se kun esitteestä ei käynyt selkeästi ilmi, että kyseessä on kristillinen retriitti.
Jostain hitaasta ruuasta eli slow foodista oli mainintaa. Termi oli minulle uusi, en tiedä mitä sillä tarkoitetaan. Täytyy kaiketi googlettaa niin sitten tietää.

Olisipa joku googlen tapainen kenttä jonne voisi syöttää avain sanoja tunteistaan ja se sylkäisis sitten selkeän vastauksen, että mistä on kyse. Vai onko tämä nyt yksinkertaisesti juuri SANAN puutetta. Erämaahan eksymistä ilman vesileiliä. Voi, kun olisi joku ihminen jolle voisi ihan kasvotusten puhua näistä tunnoistaan.

Tämä on niitä hetkiä ettei voi muuta kuin tarttua siihen viitanliepeeseen.

tiistai 25. lokakuuta 2011

Mieli maassa

Olen ollut alakuloinen monestakin eri syystä. Varmaan päällimmäisenä on ollut tämä ystäväni kanssa ollut vakava konflikti. Lisäksi taisin tössiä töissä tässä iltana muutamana ja nyt olen nöyryytetty sen asian tiimoilta.

Ystäväni tosin otti nyt sitten oma-aloitteisesti yhteyttä ja ensimmäistä kertaa yritti selittää omaa käytöstään ilman, että olisi syyllistänyt vaan lisää. Ehkä yritämme vielä kuitenkin paikata tätä ihmissuhdetta jotenkin, vaikka vaikeata se tulee olemaan. Kun perus luottamus toiseen ihmiseen katoaa, on sitä vaiketa saada takaisin. Mutta tässä kohtaa rukoilen, että Jeesus auttaisi. Olen rukoillut ystävälleni pelastusta myös monta kertaa.

Nämä päivät on olleet nyt raskaita ja mietteeni todella harmaita ellei ihan mustia. Olen jotenkin niin sisältä rikki, vaikka varmaan ulospäin näyttää kaikki olevan kunnossa. . . Minua pidetään usein ulkopuolisten taholta hyvin voimakkaana, vahvana ihmisenä joka kestää vaikka mitä. . Voi miten he hämmästyisivät jos tietäisivät miten paljon minun sisälläni on tuskaa sekä elämisen ahdinkoa . . .

Minä kipuilen oman luonteeni kanssa, sisäinen ylpeys on se minun helmasyntini. Saan kärsiä sen takia tällaisia mustia raskaita hetkiä. . .

Antakoon Herra sen kaiken minulle anteeksi. . .

perjantai 14. lokakuuta 2011

Eka kokoontuminen

Olimme tänään koolla ensimmäisen kerran sillä porukalla jotka lähtee Pyhälle maalle. Ilta sujui lähinnä miettien sitä mitä matkaltamme haluamme. Meidän ryhmä on niin pieni, että toden näköistä on liittää meidät johonkin toiseen ryhmään. Näin me nyt asia ymmärrettiin. Rahaa menee vielä lisää, kun muutamme hotellia ja olemme Helsingissä yötä ennen lentoa. . . Ja sitten vielä retket päälle. Mutta kuten todettu kerran se vain kirpaisee. . Mukavan tuntuista porukkaa oli paikalla matkaan lähdössä. . . Joitakin tuttujakin.

Olin tänään aamusta pienen hetken tyttären pojalla lapsen likkana. Oli se niin mukavaa kun aamulla poika läpsytteli muoria herättämään. . .

Kiitokset kommentista, mukava kun joku silloin tällöin ilmaisee itsensä. Vaikka paljolti kirjoittelenkin selkiyttääkseni tätä yksinkertaista "kupoliani", tai aikani kuluksi . . .

maanantai 10. lokakuuta 2011

Muutosta

Piristeeksi vähän muutin blogin ilmettä. En paljon jaksanut perehtyä erilaisiin vaihto ehtoihin, nappasin vaan jotain mikä miellytti silmää. . .

Ihania uutisia oli posti laatikossa. Seurakunta matka Israeliin tulee toteutumaan. Odotan kovasti tätä matkaa, hyvässä seurassa. Siipan sisar lähtee minun kanssani. Hän on käynyt jo aiemmin kerran Jerusalemissa syksy aikaan ja nyt menemme keväällä, kun luonto herää ja maa joka vuotaa mettä sekä hunajaa on parhaimmillaan. . .
Kallis reissu, mutta kerran elämässä pitää vaan uskaltautua pistämään likoon kaikki mitä rahkeista irtoaa. .

Yritin ystävääni yhteyttä, mutta sain vaan uusia syytöksiä joilla olin hänen mieltään pahoittanut. . joten nyt minun tulee vaan todeta, että en osaa enään mitään keinoja joilla tämän ihmissuhteen voisi palauttaa ennalleen. . . Kovasti rintaa kaihertaa ja ahdistaakin, mutta irti on itsensä revittävä.
Pyydän anteeksi niin ystävältäni kuin Jumalaltakin tätä ratkaisua. Jeesus ei pidä hylkäämisistä, näin kuulin juuri opetettavan eräässä tv 7 lähetyksessä. Enkä todellakaan tee tätä mielelläni, mutta minun on vaan pakko.

Toivon todella että saan anteeksi Jumalalta tämän ratkaisuni.

tiistai 27. syyskuuta 2011

Tunturit

On se niin, että ihminen tarvitsee välillä lomaa. Kävin pohjoisessa erään nais ystäväni kanssa. Olimme viikon siellä tuntureiden ympäröimässä pikku kylässä. Yhtenä päivänä nousimme rohkeasti Taivaskerolle. Rohkeasti ehkä siksi, että emme noustessamme tienneet kipuavamme kansallispuiston korkeimmalle tunturille. Tuo asia meille selvisi vasta retkeltämme palattuamme luontokeskuksen pienoismallia katsellessa.
Pois ajaessamme pysähdyimme matkalla metsäiseen lähetyskahvioon, he olivat jo sulkemassa mutta kuultuaan mistä olemme tulossa löytyi meille vielä kupit kahvia ja "mehtäkakot" kahvi leiväksi. Siinä keskustellessa saimme uuden retki kohteen seuraavaa lomaa ajatellen. . Särkitunturi on ensi syksynä huuiputusvuorossa.

Pyhän Laurin kappelissa oli ihan täyttä kun Hanna Ekola konsertoi Virpi Lahden kanssa. Pidimme lauluista hyvin paljon ja molempien äänite myös lähti matkaan mukaan. Itse en ole Ekolaa paljoa kuunnellut aikaisemmin, mutta nyt jotenkin laulut kolahtivat. Hanna jakoi itsestään myös kertoen miten hän jäi leskeksi pian kolme vuotta sitten. Muistan tuon ajan hyvin. Olin itse menettänyt puolisoni kesällä ja joulun alla olimme menossa Ekolan joulukonserttiin. . . joka olikin sitten peruttu ja paikalla oli ihan eri artisti. . Hannan aviomies oli kuollut ja konserttii oli siksi vaihtunut esiintyjä.

Ehkä juuri tarinoidemme saman kaltaisuus sai minut hyvin herkälle mielelle ja laulujen sanat tulivat jälleen kohti. . . Konsertti oli koottu monelta albumilta, ei vain uusimmista vaan mukana oli vanhenmpaakin tuotantoa. Erityisen koskettavia olivat kappaleet Viitanlieve, Helmi, Herra en ymmärrä ja Kalastaja. Viitanlieve on näistä ainoa jonka löysin netistä ja siksi se on videopalkissa kuunneltavissasi ystäväni jos tahdot.

Virpi Lahti oli täysin uusi tuttavuus äänellisesti, mutta ah niin hyvä ääninen solisti ettei paremmasta väliä. Soinnikas, tumma, vahva, siinä joitain sanoja jotka hänen ääneensä sopivat. . . Naisten äänet soivat myös hyvin yhteen.
Suosittelen lämmöllä niin Ekolan albumeita kuin Lahden esikoislevyäkin. .

Katselin tv7:n arkistosta Kalevi Lehtisen muistojuhlaa. . Sanaton ihan siitä isosta aukosta joka jäi meidän evankelistojen eturiviin kun Kalevi pääsi kotiin. Yli seurakuntarajojen liikkunut yhdistäjä on poissa.

Tätä olen opetellut MEIDÄN HERRAMME JEESUKSEN ARMO, ISÄN JUMALAN RAKKAUS JA PYHÄN HENGEN SIUNAAVA OSALLISUUS OLKOON SINUN KANSSASI NYT, AINA JA IANKAIKKISESTI AMEN.

tiistai 13. syyskuuta 2011

Esirukousta

Silloin kun aviopuolisoni sairasti tätä viimeisintä syöpäänsä, meillä oli todella ihana ihminen rinnalla sielunhoitajana. . . Tänään tuo mies soitti minulle ja kertoi vieneensä nuorimman poikansa 20v Tayssiin verisyöpäepäilyn vuoksi. poika on saanut oudosti mustelmia, ikenet vuotavat ja veriarvot ovat päin prinkkalaa. Eli sitä se todennäköisesti on. Olin töissä joten emme ehtineet pitkään keskustella, mutta lupasin kantaa rukouksin tätä isää ja poikaa Herran eteen. . . hiljaisin huokauksin pitkin päivää. . . Olisin suunnattoman kiitollinen jos kaikki jotka vierailevat sivulla muistaisivat myös huokaista tämän Markuksen ja hänen poikansa puolesta. Mitä laajempi on rukousten rintama niin sen parempi.

Lujasti luotamme siihen, että Jumala tietää parhaiten miten tässäkin käy ja Jeesus rukoilee meidän kanssamme tämän pojan puolesta. Monasti niin helposti lupaamme muistaa rukouksessa ystäviämme, joskus ehkä liiankin helposti. . unohtaen sitten lupaamamme. Nyt rukoilin heti tuon puhelun päätyttyä. .
Haluan rukouksin kantaa myös koko perhettä, mikään ei ole äidille ja isälle niin tuskallista kuin teitää oman lapsensa kärsivän.

Mediassa on nyt saatu taas seurata miten "saarnamies" sortuu. Nämä tapaukset on todella ikäviä kun niistä kärsii koko yhteisö sekä melkeinpä voisin väittää, että kaikki me jotka uskomme. Pilkka kirvestä on aina niin helppo heilutella. Koiviston ei varmaan ollut ihan tuskatonta tulla julkisuuteen, kaiken menettäneenä miehenä. Vastuun ottaminen vääristä valinnoista ei ole aina kovin yksinkertaista ja moni sortuukin kieltämään kaikki tai päästelemään valetta valheen päälle siitäkin huolimatta, että kaikki, myös kuulijat puhujan lisäksi tietävät selitykset valheiksi.
Koivistolta oli suoraselkäistä myöntää, että on luottanut itseensä enemmän kuin Jumalaan. Tässä se nyt nähdään miten käy omin voimin kulkiessa. Kunhan nyt ei sitten sorru mediassa enemmän tätä asiaa vatvomaan ja selittelemään säälin ja myötätunnon saamiseksi. . No se jää nähtäväksi.

Minut nämä tapaukset saavat myös miettimään sitä, että rukoileeko seurakunta liian vähän johtajiensa tai evankelistojen puolesta kun heitä saa paha pyöritellä tahtonsa mukaan. Tännään rukoilen myös oman seurakuntani väen puolesta. . . Ja sen avioeroa hakeneen vaimonkin puolesta.

torstai 8. syyskuuta 2011

Väsymystä

Nyt olen jotenkin väsynyt. . . vähän kaikkeen.
Koen jotenkin kokoajan pientä syyllisyyttä jostakin, milloin mistäkin. . . Olen niin paljon itsekseni, yksin että kun kummi tyttöä tarjottiin minulle taksvärkkipäivää tekemään niin ensin teki mieleni sanoa ei. . Vaivoin sain sanottua, että joo sopii. Oikeastikkin sopii kun minulla on lähetyksen hyväksi leipomispäivä juuri silloin. Mutta jotenkin se reagtio oli ensi että ei haluankin olla yksin. . .

Koen hyvin vastenmielisenä jos alan tuntea, että minulta odotetaan/vaaditaan jotain muiden ihmisten taholta. . . ajatukseni on jotenkin ilkeän ja kamalan nekatiivisesti varautuneita. En oikein ymmärrä miksi. . .

Olen paljon katsonut tv7 lähetyksiä ja kuunnellut sitä Norvantoa. . . kuunnellessa vain on ongelmana, että ajatus harhaa. . . Psalmien kirja on kyllä mielekiintoinen ja Norvanto selittää lukemaansa hyvin. . . silti vaan ajatus karkaa välillä omille teilleen. . Ja varsinkin siihen yhteen ystävääni jonka kanssa ne sukset tuntuu nyt olevan niin ristissä että en teidä saadaanko tätä solmua koskaan auki. . .
Olen rukoillut hänelle pelastumista ja sitä että Jeesus todella koskettaisi häntä.
Minä en jotenkin osaa sanoa hänelle enää mitään niin ettei tulisi jonkin sortin väärin käsitystä. . . Samoin mulla tuppaa palamaan aina päreet jos oivallan pienintäkin itseni syyllistämistä tai hänen itsensä ali arvioimista. . .

Ihmeellistä on sekin, että aikaisemmin mä aina löysin sanat. . . jopa niin että ystäväni on joskus todennutkin miten oivaltavasti mä puhun hänelle silloin kun hän alkaa olla masentunut . . . oikeat sanat löytyi. . ja nyt ei millään me vaan loukataan ja loukaannutaan toisiimme kun yritämme setviä asioita.

Koen huonoa omaatuntoakin juuri tästä omasta reagoinnistanikin, eihän kristityn, uskovan kuulu olla näin "räjähdys" altis. Mutta vaikka kuinka yritän niin tunteet ottaa vallan ja olen jotenkin "poterossa" puolustus asemissa. PUM PUM
Nyt meillä on ollut aika pitkä tauko yhteyden pidossa ja tiedän, että hän kokee minun hyljänneen hänet. Ja varmaan hän syyttää myös uskoa siitä asiasta.
Tyttäreni totesi silloin kun lomalle ystäväni luo lähdin, että älkää nyt sitten kovin lujaa ottako yhteen. Ja kun loma oli ohi ja kertoilin sitten miten kävi niin tytär totesi, ettei hän ymmärrä miten sinä jaksat aina yrittää. Tytär on sitä mieltä että ei kannata hakata päätään seinään. . eli meinaa ettei meidän tule enää pitää yhteyksiä kun juttu ei kerran luista. No hän varmaan yrittää omalla tavallaan suojella mua kun tietää miten minä pyörittelen aina näitä asioita päässäni . . Välillä liiankin pitkään ja psyykkeeni rajoilla.

Silloin siinä varsinaisessa tilanteessa kun oltiin niin minä rukoilin hätäisesti, että Jeesus tulisi siihen mukaan, kun koin niin voimattomuutta. Silti tilanne luisui vaan aina uuteen sanailuun ja väärin käsitysten sarjaan. Olen jotenkin ihan onnettoman avuton nyt tämän jutun kanssa. Ilta rukoukseni on ollut taas sitä Isä meidän linjaa, en löydä muita sanoja. . . ajatusta ja huokailua Herran puoleen vähän lisäksi. .

Väsynyt olen työstäkin, olen tehnyt nyt lisätyötä tällä listalla ja sekin alkaa tuntua. Pinnistän vielä vähän ja sitten ajelen taas pohjoiseen viikon tauolle kaikesta. . . Pyhän Laurin kappelissa on juuri tuolla loma viikolla Suvannon konsertti ja sovimme jo lomakamun kanssa, että menemme sitä kuuntelemaan. . Meillä olisi tarkoitus käydä "huiputtamassa" taivaskerokin jos jaksamme kiipeillä. :)
Olimme ennen työparina tehtaalla joten me viihdytään hyvin yhdessä.
Ja on mulla tiedossa ainakin yksi "muorittelu" päiväkin pojan kanssa kun tyttärellä on jotain menoa, sekin on kivaa puuhaa kattella kun pieni mies ihmettelee maailmaa.

Jännityksellä odottelen myös kevättä. .Odottelemme edelleen tietoa toteutuuko seurakunta retki Israeliin. Olisi hienoa päästä Herran jalanjäljille. . . .

Levyvalinta tälle päivää on Juha Tapion - Syksy
http://www.youtube.com/watch?v=SHagFf2ABEo&feature=related

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Oma "koulu"

Aloin tutkiskella Raamattua eritavalla kuin aikaisemmin. Kokeilin kuunnella netistä Norvannon lukemaa ja selittämää Raamattu kannesta kanteen ohjelmaa (lopussa linkki) Ja totesin tämän olevan kivaa. Aloitin Psalmien kirjasta ja ainakin vielä tuntuu mukavalle. Norvanto on tosin hiukan puduttavan monotoninen, mutta tekee hyviä oivalluksia ja vertaukset on kanssa ihan osuvia. . . Näin johdattettua Raamatun tutkimista en ole aikaisemmin kokeillutkaan.

Niin ja sitten olen aikeissa keväällä lähteä Israeliin. Kälyni kanssa olemme ennakko varanneet paikat. Nyt vaan toivomme, että matka toteutuu. Vielä ei ole riittävästi väkeä ilmoittautunut mukaan, mutta ehkä Herra avaa meille tien reissuun. .

Tässä lupaamanilinkki
http://www.rkk-sansa.net/raamattu-kannesta-kanteen/?q=kirjat

lauantai 20. elokuuta 2011

Takaisin töihin. . .

Siinä olis sitten lomat pidettynä ja palattu takaisin töihin. Jonkin verran oli olosuhteet muuttuneet kesän aikana. Yksi mummeli oli siirretty pois meiltä ja se meidän ainoo paappa päätti maallisen vaelluksensa siinä ennenkö jäin lomalle. Hänen huoneeseensa on otettu uusi mummeli. Joten väkimäärä pysyy samana. Mukava oli palata töihin, vaikka se välillä onkin raskasta.

Ystävälleni, josta kerroin edellisessä tekstissä, laitoin sähköpostia. Ensin siitä miten minä koin ja tunsin tämän meidän viimeisimmän "kahakan". Ja sitten availin vähän sitä miten minä tulin uskoon. Jospa hän hieman ymmärtäisi paremmin sitä miksi usko on minulle niin tärkeä asia, että olen valmis luopumaan ennemmin ystävyydestä kuin tästä uskosta.
Nähtäväksi jää vastaako hän enää. . . . mutta mä haluan silti roikkua Jeesuksessa ennemmin kiinni kuin ihmisissä. . .

Aamulla enne töihin lähtöä oli rukoiltava Jeesusta mukaan töihin, jännitin kovasti pitkän vapaan jälkeen mennä. . . Jotenkin stressaan välillä jos olen pitempään poissa. Yökin meni pätkissä, eli tuijottelin kelloa neljän jälkeen aamuyöstä varmaan sen seitsemän kertaa, välillä kymmenen minuutin välein. . .

Pieni miehen alku kuulemma kävelee. . . . Ihanaa

torstai 4. elokuuta 2011

Uusi kipu. .

Ensin kysymys? Mitä teen viha miehillä jos ystäväni kohtelee minua samalla tavoin?

Voiko Jumalan tarkoitus olla erottaa ihmisiä läheisistään? tai ystävistään? Kun minulla on nyt tästä ystävästä useampi kokemus näitä samanlaisia, ettemme oikein tule toimeen enää. . jostain syystä.
Olen vähän varomalla varonut puhumasta mitään mistä tiedän ettei hän pidä. Uskostakin olemme sopineet että emme keskustele lainkaan. Otan puheeseen osaa mikäli hän aloittaa jollain heitolla, mutta en muuten. Silti minä onnistun aina arvostelemaan tai sanomaan jotain mikä tekee ystävästäni täyden nollan, osaamattoman tai muuta vastaavaa. . .

Kun tämä syytös tulee niin se loukkaa todella syvältä minun sisintäni. Me olemme yhdessä eläneet pitkän pätkän tätä elämää. Menneet välillä hyvinkin vaikeiden asioiden läpi yhdessä. Ja nyt minä en osaa olla enää mitenkään niin ettei tulisi sanaharkkaa jostain. . . . (Ystäväni on debressiivinen ja tiedän, että osa näistä puheista johtuu hänen sairaudestaan ja siitä ettei hän hoida sitä vaan sinnittelee ilman lääkkeitä.)

Usko on kuulemma muuttanut minua niin paljon. . . . . ???? Asia josta puhumme vain jos hän tekee aloitteen. . .
Selvin ero entiseen minussa on se että en kiroile enää. . . . tupakan polton lopetin lääkkeillä ja alkoholipitoisia juomia en juo enää humalahakuisesti. . saatan juoda lonkeron saunan jälkeen. . . Nämä on asiat jotka itse tiedän niistä mikä on muuttunut.

Olen rukoillut Herraa, että hän pelastaisi tämän ystäväni ja toisi hänelle rauhan sisimpään. Nyt tuntuu oudolta, että me ollaan ajautumassa tyyten erilleen. . . Voiko se olla Herrasta vai onko paha iskemässä tätä kiilaa meidän väliimme. .

Olenhan minä pikkusieluinen vähän kun loukkaannun siitä, että minun vakaumustani ei kunnioiteta. Vaan tuodaan joka paikassa julki ettei Jumalaa ole. Tai sitä, että miten voi uskoa sellaiseen mitä ei voi olla olemassa. . .
Muistan kyllä miten itsekin aikaisemmin olin sitä mieltä, että jokainen tulee uskossaan autuaaksi. Jos uskoo "kumisaappaan" auttavan itseään ja kokee tuon avun niin ok. Näin minäkin joskus ajattelin ja nyt tuokin asia suurin piirtein heitettiin päin minun kasvojani. On siitä osa varmaan totta vieläkin, ei ole mitään mieltä uskoa ellei pidä sitä omaa uskoaan ja Jumalaansa ainoana oikeana Jumalana. . . Siinä minä kyllä olen todella muuttunut, että nyt uskon Jeesukseen meidän Herraamme. Olen löytänyt oman "kumisaappaani" josta en halua luopua.

Vaikka kyllä minä Jumalaan olen uskonut koko ikäni, aina kun on oikein ahdistanut olen ristinyt käteni. Ja kokenut apua saavanikin. Jeesuksen merkitys vapahtajana aukeni minulle vasta silloin kun Jumala otti minut kouluunsa. . . Hän "näytti" minulle mikä on elämässä tärkeintä. . .

Toisaalta olenhan minä mielissäni jos uskoni näkyy minusta edes jollekkin ihmiselle. Kun itse tunnen olevani melkoinen "piilokristitty" paikoissa jossa uskoa eletään todeksi joka päivä. Joskus tunnen olevani todella kaukana siitä minkälainen "uskovainen" ihminen on. Hyvinkin raadollinen, heikko ja itsekeskeinen ihminen. En lainkaan niin pyhä ja vanhurskas kun minun tulisi olla. . .
Yleensä nämä vaatimukset siitä minkälaisia uskovien tulee olla asetetaan ulkopuolisten ihmisten toimesta. Jostain luinkin, että on se hyvä kun on ateisteja kertomassa minkälaisia uskovien tulee olla. . .

Nyt tämä juttu karkaa sivuraiteille joten annan olla tältä erää ja jatkan toiste.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Luopumustako. .

Kuuntelinpa siinä jälleen lempi evankelistaani Eliina Heinosta TV7:stä ja jälleen kerran se Sana jota kuulin tuli niin kohti. .
Tämä jakso oli nimeltään "Ensin Jeesus pelastaa pahuudesta ja sitten Pyhyydestä" Heinoska pureutui taas kerran asiaan niin, että tällainen yksinkertainen mökinakkakin ymmärsi kuuluvansa edelleen Jeesuksen omiin. . vaikka sitä joskus itse pohtii että miten se Jeesus voisi rakastaa kun sitä kompuroi näissä arjen pienissä asioissa.
Heinoska mainitsi puheessaan myös "luopiot". Ja totesi, ettei Jeesus luovu kenestäkään vaikka ihmiset luopuukin Hänestä. . ja tie takaisin on aina avoin.

Juttelin joskus lapissa yhdessä ravintolassa erään ns "luopion" kanssa. Helluntaiseurakunta oli erottanut hänet keskuudestaan siksi, että hän oli rakastunut ei uskovaan mieheen. Nyt hän karaoke baarissa kävi laulamassa Andre nimisen kappaleen kun se on niin kaunis muuten hän laulaa Jeesuksesta. . .
Uskostaan hän kertoili jotenkin uhmakkaasti, mutta itkun kanssa sitten tuli tämä kertomus yhteisöstä erottamisesta. . .

Silloin olisi pitänyt oivaltaa sanoa hänelle, ettei Jeesus ole häntä hyljännyt vaikka ihmiset olisivatkin niin tehneet.
Jäin miettimään tuon naisen kohdalla sitä, että miksi hän itse muutti elämäänsä huonompaan suuntaan. Vai käyttäytyikö hän näin siksi, että ajatteli ettei millään ole enää väliä ? Äitini tapasi sanoa, että "itselleen sika kiusaa tekee kun se ruuhensa kaataa".
Onhan se toki raskasta kun yhteisö kääntää selkänsä, mutta miksi vielä pahentaa tilannettaan itse lisää. (Jos nyt oikein muistan niin se rakkaustarinakin oli jo ajautunut karille)
En tiedä miten tuon naisen tilanne on tänään, toivottavasti hän on tehnyt parannusta ja saanut armon tai edes oivaltanut ettei pelastus ole ihmisissä vaan Jeesuksessa.

No se oli minun kokemuksen "luopiosta". On mulla yksi toinenkin kokemus naisesta jolle kävi samoin että, hän rakastui eri seurakuntaan kuuluvaan mieheen ja hänen oli pakko erota omasta yhteisöstään. . Mutta hän oivalsi sen ettei hänen uskonsa ole kiinni maallisesta "kerhosta". Liittyessään aviomiehensä ev.lut. seurakuntaan, hänet haastateltiin ja tuossa haastattelussa hän oli kirkkoherralle todennut haluavansa saman hengellisen kodin kuin mikä hänen puolisollaan on. Ja taisipa vielä lisätä ettei hän silti luovu omista käsityksistään uskosta ja Jeesuksesta. Ja kun perus asiat on samat hänet "hyväksyttiin" seurakunnan jäseneksi. .
Joskus keskutellessamme hän kyllä myöntää kaipaavansa joitain asioita vanhasta seurakunnastaan ja nykyään hän käykin paljon heidän tilaisuuksissaan. Aviopuolisokin on mukana aika useasti. . . Heillä on sama Jumala, Jeesus ja Pyhä henki.
Kun minun puolisoni teki lähtöä tästä ajasta, tuli Jeesus lähelle myös tätä perhettä. Ja Jeesuksen lähellä on hyvä vaeltaa oli tämä maallinen "kerho" sitten mikä hyvänsä.

Mulla on yksi helluntailainen ystävä joka sanoo aina kun tästä seurakunta asiasta tulee puhetta, ettei hän koe olevansa helluntailainen vaan uskovainen joka nyt sattuu kuulumaan helluntaiseurakuntaan. Hänkin perustelee asian juuri tällä uskolla Pyhään kolminaisuuteen. Hänen vanhempansa ovat kuuluuneet helluntaiseurakuntaan joten hänelle on luontaista kuulua siihen yhteisöön. Isien usko niin kuin tavataan sanoa.

Mä alan olla loman tarpeessa. . väsymys painaa, enkä jaksa oikein vapaalla tehdä mitään. Koen syyllisyyttä tästä saamattomuudesta. Sisäinen ylpeys nostaa päätään ja kaikki vastoinkäymiset kiukuttaa suunnattomasti. . .
Nyt pitäisi olla vaan Herran edessä, armon kalliolla.

lauantai 28. toukokuuta 2011

Jotenkin tökkii. . .

Olen katsellut paljon TV7 lähetyksiä. . mua on ruvennut tosissaan mietityttämään tämä Pyhän Hengen täyteys ja kielillä puhuminen. .
Minä haluaisin itselleni sellaisen rukouskielen jolla mun henkeni voisi rukoilla ja rakentaa mun sisintäni. . .

Jotenkin tuntuu, että tämmöistä tapahtuu vain vapaissa suunnissa ei tässä "isossa kirkossa". Mutta sitten kuitenkin evankelista Eliina Heinonen käyttää armolahjoja ja puhuu myös kielillä. . ja hän on Kansan Raamattuseuran evankelistana toiminut pitkään ja on näin ollen evlut.
Toki mulla on varmaan rajoitteena myös tämä luonteeni, että vähän tuppaan olemaan varovainen kaikessa sellaisessa jota en ihan täysin ymmärrä. . ja järkiperäistänkin välillä asioita ihan liikaa. .

Pikku mies kesti leikkaus reissun hyvin, valloittavasti oli hymyillyt vaan kaikille. Niin että lääkärikin oli todennut ymmärtävänsä nyt mistä puhutaan, kun poika oli sillekkin tekaissut kunnon hymyn, tuttikin oli tipahtanut lattialle. . .
On se poika kyllä niin iloinen ja nauravainen lapsi. .
Yhtään ei menoa haittaa vaikka jalka on kipsissä, eikä ole mitään kipuja ollut niin että olisi lääkitä tarvinnut. . . KIITOS HERRALLE

Pojan äiti vain sai vähän huonompia uutisia. . . imusolmukkeet olisi pitänyt leikata samalla kun kasvainkin poistettiin. Nyt niiden leikkaamisesta ei ole visiin mitään hyötyä ja vartijasolmuketta on mahdotonta kuulemma enää paikallistaa.
Mutta Pet-Kuvat oli puhtaat joten mitään isompaa hälyttävää ei nyt tällä hetkellä ole. Ja todennäköisesti tytär pääsee ihan lähetttellä uusiin Pet-kuviin ultran ja palpaation lisäksi kontrolliin jossain vaiheessa.

Haa mun yhdeltä kaverilta joka ei usko Jumalaan varastettiin polkupyörä, minä heti annoin asian Herralle ja kuinka ollakkaan ystäväni löysi pyöränsä. . oli joku humalikko "lainannut". .

Välillä tunnen olevani todella syntinen. . . ja armoa vailla.


Häivähdys Kiitos ! ja Siunausta

tiistai 10. toukokuuta 2011

Ehdin kuin ehdinikin !

Kyllä vain ehdin ihan mukavasti Raamattu kurssille. Efesolaiskirjettä mentiin aika mielenkiintoisestikkin. Opettajat olivat erilaisia ja yllätyin hyvin positiivisesti meidän yhdestä omasta papistamme. . Olen hänen saarnojaan kuullut ja tykännyt kovasti hänen tavastaan puhua. Evankelisluterilaisena pappina uskaltaa rohkeasti sanoa synnin synniksi. . Sukupuoli rooleista puhuessaan. AAMEN sille. . Kerroinkin hänelle, että pidin puheestaan.

Aika on mennyt kaikenlaisten kevät töiden merkeissä. . Ja normaali töidenkin. . Stressaan välillä kovasti aamu heräämistä ja välillä yö meneekin siihen että tuijottelen herätys kelloa melkein tunnin välein. . . ihan kuin se katoaisi siitä pöydältä jonnekin. . . Pitkän vapaan jälkeen varsinkin aamuun meno on stressaavaa. Viimeksi kun aamu heräämistä stressasin niin huomasin aamulla vielä tuntia ennen kellon soittoa aloittavani Isä meidän rukouksen. . . Rukoilen yleensä illalla ja huokailen Herralle pitkin päivääkin. . . Mutta jotenkin se aamu sujui hyvin rauhallisesta ja kuin itsestään tuli kaikki tehtyä. . . Kyllä rukouksessa on voimaa.
Taas tuli todetuksi miten rauha tulee mieleen. . . vaikka olisi miten "rauhaton" tahansa.

Pieni tyttären poikani joutuu nyt sitten kuitenkin sen jalan kanssa operoitavaksi. . kun ei kantapää laskeudu kunnolla maahan. . . ja pojan äitikin odottelee leikkaus aikaa kaulan imusolmukkeiden poistoon. . Ne tarkistetaan ettei ole melanooman aiheuttamia solumuutoksia. . Tytär kävi tässä taannoin Helsingissä Pet-kuvissa ja ne oli onneksi ihan puhtaat. . .
Välillä tuntuu raskaalta ajatella, että tuo syöpä vei mun puolisoni ja on nyt varjona tyttärenikin elämässä. Mutta minä luotan Taivaan Isään ja Jeesukseen. . . Tapahtukoon sinun tahtosi. . .

Ihanaa kun tulee kesä . . ja mullakin on lomaa, ehdin vähän olemaan ystävien kanssa.

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Jaa, se olisi uusi kevät

Ihanaa kun talven selkä taittuu ja kesä tulee kohisten. Pääsiäinen on hiljentymisen ja rahoittumisen aikaa. Mulla meni illat aika pitkästi työn merkeissä joten en juuri ehtinyt hiljaista viikkoa viettämään. Maanantaina olin naapuri pitäjän kirkossa Tuomasmessussa ja tiistaina omassa ilta kirkossa. Tuomasmessu oli ihana, minulle uusi kokemus. Nautin suunnattomasti lauluista ja esirukoilu hetkestä. Kuorokin oli oikein hyvä. Kirkoon oli tehty kolme alttaria ja vapaasti sai kävellä sytyttämän niille oman tuohuksen ja jos halusi sai jättää myös esirukouspyyntönsä ko. alttarin luo. Aiheet alttareilla oli kärsimys, työ ja arki sekä ilo. Alttareille jätettyt esirukousaiheet luettiin sitten laulujen välissä. . ja niiden puolesta rukoiltiin yhdessä. .
Todella ihana tunnelma oli. . . Minulle tärkeintä oli myös se että pääsin messuun ja ehtoolliselle.
Ennen iltakirkkoa kävin kiertämässä seurakuntakeskuksessa näyttelyn Pyhä koskettaa taiteessa. . ja kuuntelin runotuokion.

Täällä olisi raamatun opetusta nyt vapun aikana, käydään läpi Efesolaiskirje. Olen houkutellut erästä ystävääni, että lähtisi mun kanssani tuolla kurssille. . .
Katsotaan nyt kuinka käy saammeko itsemme liikkeelle. . .

Siunausta !

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Paha kello !

Vanha sanonta, paha kello kauas kuuluu, on tullut jälleen todistetuksi.
Lestadiolaiset sekaantuu lapsiin, pappi välittää viinaa ! Hmm. . .

Ensiksi sanon, että en puolusta kenenkään sellaisia tekoja jotka ovat rikoksia, rikokset ovat aina tuomittava ja varsinkin lapsiin kohdistuvat rikokset.
Mutta mikä näissä otsikoissa on se pääasia? Tuomita joku ja jotkut ihmiset voimakkaammin kuin muut kanssa kulkijat siksi että heillä on usko Jumalaan ja Jeesukseen. Kun kuuntelee ihmisten mielipiteitä nousee esiin hyvinkin usein sanonta "ja vielä uskovainen". Eli tästä pitäisi päätellä uskovien olevan jotain yli-ihmisiä jotka eivät tee mitään virheitä, eivät ainakaan niitä samoja joita muut ihmiset tekevät. . . vai kuinka?

"Silmä silmästä, hammas hampaasta" on Jumalan luoma ajatus malli Mooseksen aikaan. Tehty suojelemaan ihmistä itseltään, ettei hän koston himossaan enempää vaatisi kuin mitä rikos on ollut.
Nyt näyttää siltä, että nämä rikoksen tekijät tulisi tuomita ihan eri oikeus asteessa siksi että he uskovat. Ankarammin kuin muut vastaavaan rikokseen syyllistyneet, jotka eivät usko. . .
Minusta tämä on tragikoomista. . . .

Varmaan tästä tehdään joku tilasto. Haetaan syytä uskonnollisesta yhteisöstä siihen että sen jäsen on tehnyt rikoksen. Missä ovat ne tilastot jotka kertovat kuinka monta rikosta uskonnolliseen yhteisöön kuuluminen on estänyt? Moniko vaimo on jäänyt hakkaamatta?, moniko alkoholisti kuolematta ennen aikojaan?, moniko narkomaani saanut uuden elämän?, moniko varas lakannut varastamasta?
Moniko "koulu ampuja" jättänyt ampumatta?. . . . . .

Helposti me unohdamme, että myös yhdestä Jeesuksen lähimmistä opetus lapsista sai paha vallan. . . (Ja Juudaskin katui, kävi viskaamassa saamansa palkkion takaisin sen antajien jalkoihin.)
Minulle nämä viime aikaiset tapahtumat on osoitus siitä pahasta joka ihmistä kietoo paulaansa niin tänään, kuin maailman sivu on kietonut. . .

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Rukouksia ystävät !

Nyt pyydän paljon esirukouksia kaikilta jotka sattuvat tämän lukemaan. Saan vieraan joka ei ole uskossa. Olen kovasti rukoillut, että Jumala kutsuisi myös häntä.
Tämän ystäväni on joskus ihmisten toimesta nöyryytetty uskon varjolla, kasvanut hyvin vanhooollis lestadiolaisessa ympäristössä.
Hänellä on heti karvat pystyssä näiden asioiden äärellä. . . (toki sekin on parempi kuin välinpitämättömyys)

Viimeksi kun yritin puhua sain hirvittävän ryöpyn niskaani. . . minut oli aivo pesty jne. . no jos aivot on likaiset niin voihan ne pestäkkin. . ;) sanoi Salme Blomster eräässä ohjelmassaan.
Rukoilkaa mulle voimaa tämän ystävän kanssa. . . Hän on ollut minulle pitkään hyvin tärkeä ihminen enkä haluaisi luovuttaa hänen suhteensa, vaan toivon todella, että hänkin pelastuisi.

Herra laittoi minut vahtimaan, ettei tämä ystäväni lähde maailmasta ennen aikojaan ja uskon että Jeesuksella on hänelle vielä jotain varattuna :) Ystäväni on debressiivinen ja suunnitellut monesti itsemurhaa. . Olemme tunteneet kahdeksan kymmentä luvun lopusta asti. . .

Kun tämä ystäväni muutti pohjoiseen, pelkäsin hänen puolestaan. Mutta kun annoin elämäni Jeesuksen käsiin tuo pelko vain katosi. Jotenkin annoin hänet Jeesuksen huomaan. . . Siksi uskon, että Jeesuksen työ hänen kanssaan on vielä kesken. . .
(mulla itellä alkaa olla välillä paukut kaikki)

Rukoilethan minulle voimaa ja viisauden sanoja. . siunausta sinulle ystäväni.

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Tyyneys

Juttelin tuossa päivällä pikku Oivan isoäidin kanssa ja siinä keskustellassamme tämä rukous nousi mieleeni:

Jumala, Anna minulle tyyneys hyväksyä asiat joita en voi muuttaa,
Rohkeus muuttaa ne jotka voin, Ja viisaus erottaa nämä kaksi toisistaan.

Tämä teksti on tulut tunnetuksi AA-liikkeen rukouksena. Aviomieheni osti minulle eräänä jouluna lahjaksi riipuksen jossa on siunaavat kädet ja tämä rukous kaiverattuna toisella puolella. Se on siunannut minua monet kerrat ja myös eräs ystäväni sanoi sen tuntuneen siunaukselta kun näki tämän korun roikkuvan mun kaulalla.

No joka tapeuksessa, meidän tulisi muistaa nämä sanat ihan joka päivä. Joskus asioita on vaan hyväksyttävä. Jotenkin pitäisi muistaa myös se, että jos Jumala sallii meille vaikeuksia hän myös antaa voiman niistä selvitä. .

Asseri on päässyt kotiin. . . . Siunausta matkaan.

torstai 24. maaliskuuta 2011

Lapset . .

Tyttäreni kirjoitti lapsensa kuva tekstiin näin: Ennen kuin minusta tuli äiti en tiennyt miltä tuntuu kun sydän on kehoni ulkopuolella. . .

Minä olen alkanut saada anteeksi. . . nyt kun lapseni alkaa ymmärtää miksi vanhemmat toimivat niin kuin toimivat. . .

Rakas taivaan Isä suojelethan rakkaitani. . .

Mielelläni on myös uskovien yhteys. . Reijo Teleranta on perustanut hengenuudistus nimisen järjestön ev.lut.kirkon sisällä. Hän perusteli asiaa näin: Jeesus rukoili viimeisen kerran ennen ristiin naulitsemistaan uskovien yhteyden puolesta "että he yhtä olisivat" Asian täytyi olla Jeesukselle erityisen tärkeän. .
Nyt kun on tätä eksytystä ja hajaannusta todella paljon ympärillämme, tulisi kaikkien kristittyjen rukoilla toistensa puolesta ja siunata myös muita uskovia kuin ns.omiaan. . .

Herran tahto

Älkää estäkö lapsia tulemasta minun tyköni, sillä lasten kaltaisten on taivasten valtakunta sanoo Jeesus. . .

Joskus se vain on vaiketa kaikille läheisille luopua lapsesta. . Haluankin siunata ja rukoilla niiden puolesta jotka joutuvat luopumaan pienestä Oiva pojasta, hetket on pian käsillä.
Meistä kukaan ei voi käsittää, että miksi? Mutta näin se vain joskus elämä menee. Herra tietää ja hänen luonaan Oivalla on sitten hyvä olla, ei kipua ei tuskaa.

Samoin Asser pääsee Herransa luo jo pitkän iän saavuttaneena ja Jumalan joukoissa taistelleena. . .

Enää vain odotetaan Jeesuksen hetkeä hakea nämä omansa pois.

torstai 17. maaliskuuta 2011

Taas tuli mieleen. . .

Tuota tv7:kaa kun katsoo niin aina tulee jotain pohtimisen aihetta. . Nyt jossain ohjelmassa puhuttiin "Jumalan lapsenlapsista" ja minä höristin korviani, että mitä ?
No olihan se juuri sitä, ettei moisia ole. . Joku on kirjoittanut ihan kirjankin tästä aiheesta. Kirja käsittelee juuri tuota sukupolvesta toiseen seurakuntalaisia. Siis sitä miten isät ja äidit tuovat lapsensa seurakuntaan ja nämä oppivat rituaalit, sanaston ja kaikenlaiset muut tavat. . Mutta eivät silti ole automaattisesti uskossa.

Jumalalla ei siis ole lapsenlapsia, on vain lapsia. Jeesuksen sisaria ja veljiä :) Eli kaikkien on itse tehtävä ratkaisu kääntyä Jumalan puoleen. Armo on siis hyvin henkilökohtainen "juttu". Sitä ei voi siirtää lapsille tai lastenlapsille. . Voi vain rukoilla ja toivoa, että kaikki läheiset löytävät jossain vaiheessa elämäänsä rakkaan Jeesuksen armon.

Sanotaan, että esirukouksen lapset eivät joudu hukkaan. Tähän luotan kun arasti pyydän Herraa huolehtimaan minun lapsestani ja lapsenlapsestani. .

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Mietteitä

Luin tuossa kirjan nimeltä Häpeästä huolimatta. Ihana teos
Kirjassa kerrottiin miten itä mailla paimenet lampaitaan paimensi. . . ellei potku persauksille auttanut, nosti paimen lampaan syliinsä, mursi siltä raajan ja lastoitti sen. Nosti lampaan sitten olka päilleen ja kantoi sitä kunnes lammas oli täysin toipunut. Tällä tavalla "käsiteltynä" lammas ei enää koskaan halunnut lähteä kauas paimenestaan, vaan pysytteli hyvin lähellä. Enää ei lammas halunnut etäälle eikä karkuteille. . . olkapäillä oli hyvä olla.

Samoin kirjassa oli kohta joka puhutteli minua paljon. Tuossa kohdassa todettiin, että kyyneleet kuuluu Jumala suhteeseen. . . .
Olen olut tämän viikon lopun kyynelehtien Herran edessä. . . . Siksi kait juuri tuo tuntui kuin suoraan kohti tulleelta tekstiltä. . .

Siunausta sinulle sivulle eksyneelle lukijalle. . .

tiistai 22. helmikuuta 2011

Kipuilua !

En ymmärrä miksi mä kipuilen nyt vähän joka asian kanssa. . . Minulla on ihana anoppi, ikä ihminen jo 94 vuotias. Hän asuu hoiva yksikössä, mutta on jotenkin katkeroitunut kun ei itse saa tehdä päivän askareita. Ei ole hellaa jota lämmitää eikä kahviakaan saa keitettyä kun ei ole ketitintä jne. . . lista on loputon. Kuitenkin hän on niin hauras ettei yksin pärjäisi enää missään tapauksessa.
Nyt minua on alkanut vähän ärsyttää tämä "marina" ja katkeruus joka sieltä puheesta kuultaa. . . Olen jotenkin väsynyt kuulemaan vain asioiden huonoudesta tai tavaroiden puuttumisesta.

Töissä on kiirettä, meiltä on yksi sairauslomalla ja se tekee meille työn sillai raskaaksi, että yhdessäkään tuurissa ei ole kahta työntekijää. Vaikka onkin ihmisten pesemisiä. Olen tästäkin vähän stressaantunut ja jo etukäteen väsynyt. Rukoilen voimaa jaksaa ja voimia tarvitsen myös kiireen hiljentämiseen. . . eihän meidän asukkailla ole enää kiireitä, tai ei pitäisi olla.

Varmaan se että olen ikä ihmisten kanssa koko ajan tekemisissä saa minut väsymään myös anoppiini, vaikka hän onkin ihana ihminen. Tytär aikoo nyt viedä äitiään silmäleikkaukseen. . . vähän minä suhtaudun varauksella, että noinkohan kaikki menee hyvin. . . No se on Herran kädessä sekin asia. . .

Olen sitä Heinoskaa aina muistanut vähän rahallisesti siinä hänen tekemässää evankelointi työssä joten minulle tulee ns.lähettäjän kirje Eliinalta. Viimeisessä kirjeessään Eliina kertoo kuinka hän oli saanut teksti viestin siitä enkelinäystä josta kerroin siellä naistenpäivillä.
Asiavirheitä oli mm. tiet oli väärin että missä se oli nähty ym. mutta minulle tärkeintä kirjeen sisällössä oli se kun Eliina sanoi tunteneensa voimakkaana Pyhän Hengen laskeutuneen päälleen siinä viestiä lukiessa. . . tuo Pyhän Hengen läsnäolo oli jatkunut pitkään sinä iltana. . .
Nämä Eliinan tuntemukset jotenkin vahvistivat uskoani tuohon ilmestykseen. Siis siihen että sellainen on todella nähty ja se on viesti Jumalalta. . .

Kuuntelin One Wayn lähetystä äsken ja siinä opetuksessa puhuttiin siitä taivas kaipuusta. . . Mietin, että mitä se on minun kohdallani. . enkä välttämättä pitänyt siitä tunteesta jonka lopun ajatteleminen herättää. . . . Joudun astelemaan parannuksen askelia tällä kohtaa. . .

Loppunu olisi voinut olla jo eilen kun tömpsäytyin autoni tieltä ojaan siksi että vastaani tuli kaksi autoa rinnakkain. Panikoin, jarrut pohjaan ja ohjausvirhe siinä se ojassa oltiin ja syvällä. . . Itse selvisin säikähdyksellä ja autossa tavarat kokivat siirtymisen paikasta toiseen, mutta mitään vauriota tai vahinkoa ei tullut. Ystävällinen nuorimies kävi traktorillaan nyppäämässä meidät takaisin tielle. . ja matka jatkui. Onneksi nyt on niin luminen talvi. Eikä tuossa kohtaa ollut edes kiveä ojassa tai liikennemerkkiä juuri kohdalla. . .

Näin se Herra varjeli tällä kertaa. .

maanantai 14. helmikuuta 2011

Naistenpäivät

Kyllä oli ihanat päivät kertakaikkiaan. .
Pitkästä aikaa sain keskustella yhden tärkeän ystäväni kanssa ja nauttia muidenkin tuttujen seurasta. Saimme hengen ravintoa ja hyvät oli ruumiin ravinnotkin. Opetusosuudessa käsiteltiin uskollisuutta Jumalaa kohtaan meidän taholtamme. Ruutin kirja esimerkkinä siitä miten Jumala palkitsee uskollisen ja nöyrän mielen. Jättihän Ruut oman kansansa ja jumalansa seuratessaan anoppiaan vieraaseen maahan. Moabilainen kansa oli ylpeää kansaa joten Ruutin on täytynyt nöyrtyä monta kertaa rakkauden ja uskollisuutensa tähden. . .

Minulle merkittävää näissä päivissä oli myös se, että puhuin julkisesti "pöntöstä". Olin perjantaina tutkinut netistä sitä Virrat-Alavus tiellä tapahtunutta enkeli-ilmestystä ja kun kukaan muu ei osannut siitä kertoa niin minä sitten kerroin näkemäni videon perusteella sen mitä vaan suinkin muistin. . . Silminnäkijää haastateltiin Sateet Lähetä illassa josta video oli taltioitu.
Suuni sain myös auki ääneen rukoiluun ensimmäistä kertaa missään tilaisuudessa. .
Jotenkin sydämmelleni annettiin kehoitus rukoilla asunnottomien puolesta, kun nyt on niin kylmää talvea. . .

Sulattelen nyt itse hieman näitä kaikkia tapahtumia ja kirjoitan sitten lisää.

tiistai 1. helmikuuta 2011

Pienen miehen tuoksu

Kävimme taas näyttämässä pikku miehen jalkaa kaupungin sairaalassa. . Ja hyvin on jalka jo oikeassa asennossa. Olen myös tehnyt havainnon, että ne jalat on myös "löytyneet". Kovasti poika pomppii jo sylissä. . . ihanaa vielä kun polkee syliä eikä sydäntä. . . On se rakas. .

Työpaikalla oli taas luopumisen hetki, yksi mummeli pääsi taivaan kotiin. Kovasti oli sekava, mutta sanoi vielä viikko sitten aamulla, että kyllä me kuule pelastumme :)
Hän oli nyt toinen joka lähti varmasti taivasta kohden meidän asukkaista. . .

Meillä on yksi mummo joka kertoo olevansa maan kiertäjä, sellainen jota jumala vie ympäriinsä. . . Hän näkee maailman eritavalla kuin me muut ja rohkeasti kertoilee näistä "retkistään". . Meinailee, että hänen halvauksensakkin johtuu tästä yläilmoissa liikkumisesta. . Tiedä sitten miten hän lopulta maailman hahmottaa. Ihan muuten täysipäinen ihminen ainoa erikoisuus on nämä "taivasmatkat" maailmanympäri.

Vielä pari viikkoa ja sitten sinne naisten päiville, joita kovasti odotan. Toivottavasti en pety kun odotukset on niin korkealla. . . Minua askarruttaa rukouskielen saaminen, kun sanotaan, että antakaa hengen täyttää itsenne. . . en ole kokenut mitään tuollaista enkä puhu kieliä. . . voi miten minä haluaisin kokea hengellä täyttymisen ja saada rukouskielen. olen paljon yksikseni ja minulla olisi aikaa rukoilla hyvin paljon. . . Olisi mahtavaa rukoilla hengessä. . . jotenkin tämä tavallinen rukous aina jää siihen Isä meidän. . .

Tv7 olen katsellut kun on tullut jotain mielenkiintoista. One way mission ja Tapani Suonto puhuu yleensä hyvin ja ihan mukavasti puhuu myös Aki Miettinen. Eniten pidän kuitenkin Eliina Heinosen opetuksista, kun ne ei ole liian korkea lentoisia vaan sellaisia maan läheisiä ja varmasti raamatullisia. . . Samoin Varustamo on sellainen ohjelma jonka katson jos vain ehdin. . . ja näitä katselen arkistosta ellen ehdi näkemään silloin kun tulevat.
Eliina Heinoselle toimin myös lähettäjänä, tästä olen voinut jo kertoakkin. Häneltä tulee sähköpostina joka kuukausi kaikille lähettäjille teksti ja tiedot missä hän puhuu seuraavaksi. . Jotenkin koen kansan raamattuseuran omakseni. . .

Tieto tuli, että minä jatkan vielä seuraavan kauden lähetysjohtokunnassa. . . Joten ehkä Jumalalla on jotain varttuna minulle siltä rintamalta. . .. . Mielelläni minä juuri ostelen niitä arpavoittoja. . . Lähetys on mun mielestä kirkon perustehtävä.

Siunausta toivotellen ja kevät aurinkoa dotellen. .

maanantai 10. tammikuuta 2011

Raamattu koulu

Pitkästä aikaa taas kirjoittelen, on tässä ollut kaiken laista kiirusta. Paljon olen pohtinut taas asioita. Yksi pohdintani aihe on olut joskus jo aiemminkin opetuksen saanti uskosta eli koulutus. . . Nyt on TV7 aloittanut Raamattu koulun jossa on yhteiskristillinen pohja. Opettajat ovat eri suuntauksista, mutta opetus pohjautuu Sanaan kaikilta osiltaan. Katsoin sen aloitus jakson ja tuntui ihan hyvältä. Toivon että arkistoon tulee myös niin saa sitten sieltä omaan tahtiin katsoa ellei juuri ohjelman aikana ehdi koneelle.

Sain pari ystävääni innostumaan myös naisten päiville lähtemään ensi kuussa. Olimme viime vuonna ja minä tykkäsin. Rentouttavaa yhdessä oloa ja keskustelua muiden uskovien kanssa. . . Ja paljon sitä oppii sekä saa itselleen pelkästään kuuntelemalla muita. Odotan kovasti noita päiviä. . . katsotaan nyt onnistuuko kaikki yhtä hyvin mitä viimeksi.

Itseänikin olen pohtinut paljon. . . Teen sijaisuutena puolikasta työsuhdetta joten minulle jää paljon aikaa miettiä asioita. Iltaisin valvon myöhään ja sitten vielä kiriskelen sängyssä menneisyytä ajatellen, ilman unta. Aamu sitten venähtää myöhälle kun lopulta unesta saan kiinni. Huono päivä järjestys sinänsä, eniten ottaa päähän Sanan kuulolle lähtemättömyys. . . kun nukut yli yhdentoista on kaikki tilaisuudet jo ohi. . . tai heräät vähän vaille kymmenen ja tiedät jo herätessäsi että et ehdi minnekään. . . . Päivät jää lyhyeksi ja illasta tulee taas valvottua. . .

On jotenkin selkärangaton olo. . . sellainen haalea ei palava eikä kylmä vaan haalea ja kaikkihan meistä tietää mitä se tarkoittaa. . Katsettaan pitäisi jaksaa kohottaa vaan vuorille mistä minulle tulee apu. mutta. . .

Tämä on taas sellainen elämäntilenne jossa pitää vaan sinnillä roikkua kiinni, rukoilla iltaisin vaikka rutiininomaisesti, mutta kuitenkin. Yrittää kuulostella merkkiä siitä ettei Hän hylkää. . .