keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Naistenpäivät

Olipa ihana viikon loppu sanan parissa. . . Välillä sitä tosin tunsi itsensä jälleen piilo kristityksi kun kuunteli konkareiden todistuksia.
Paljon siellä myös oli naisia, eri ikäisiä ja erilaisista elämän tilanteista lähtöisin. Aina se on itselle hyväksi hieman peilata omaa elämäänsä kun kuuntelee muita. Kyllä mä hieman jännitin ensin alkuun kun se puhuminen ei ole ev.lut. puolella ihan joka päiväinen asia. . .
Myllykumpu on paikkana kans ihan mukava ympäristö. Mitään glamouria siellä ei ole vaan aika vaatimatonta, mutta sitäkin viihtyisämpää.. .

Kävin rukoiltavanakin ja armo lahjojen perässä menin, mutta mitään erityistä ei tapahtunut. . Eräs nainen puhui kuin minun suullani, samanlaisia asioita ja ongelmia tuntui olevan hänellä kuin minullakin. Ja yksi iäkäs nainen täyttyi ensimmäisen kerran Pyhällä Hengellä (ainakin näin mä ymmärsin). Joten olenkohan minä jotenkin kärsimätön kun välillä tätäkin asiaa tuskailen. . .

Ihanaa oli myös se, että aviosiipan sisar palaili joulu lomalta Thaimaasta ja on taas joku jonka kanssa keskustella myös näistä uskon asioista. .

Töissä olen ollut nyt aktiivisesti, juuri loppui 7 vuoron putki. . . vähän se jo ottaa voimille tehdä noin pitkiä jaksoja, vain yksi vapaa viikossa. . . Sen olen huomannut, että "kuherruskuukausi" on ohi ja asukkaista alkaa paljastua kaiken laista ja tietysti toisinkin päin. . . aina ei oikein tule ymmärretyksi. . . eikä meinaa itse jaksaa ymmärtää. .
Syyllisyyttä tunnen silloin kun koen itseni riittämättömäksi ja en jaksa niin kauheasti ymmärtää, vaikka pitäisi ja olisi ammatillisesti varmaan oikein. Sitä pitäisi pystyä jättämään kaikki omat tunteensa sivuun kokonaan. . Välillä se on hankalaa. . Osittain tietysti johtuu juuri tuosta pitkästä yhtäjakosisesta työ putkesta että alkaa olla väsynyt olotila. . . Raskautta työhön tuo vielä nopea siirtyminen vuorosta toiseen eli aamusta iltaa ja toisin päin. Raskainta tietysti on illasta aamuun meno kun palautumis aikaa jää vähän. . .

Jollain tasolla kaipaan työnohjaustakin, kun olen niin kauan ollut poissa hoitotyöstä tässä välillä. . .

Lunta ei tarvitsisi tulla enää yhtään, mä alan olla väsynyt jo senkin siirtämiseen paikasta A paikkaan B vaikka talvi ihanaa aikaa onkin. .

1 kommentti:

  1. Olipa kiva kuulla kuulumisia pitkästä aikaa! Tuollainen sanan viikonloppu tekisi kyllä niin hyvää. Toinen vaihtoehto, jota olen miettinyt, on hiljaisuuden retriitti. Olen aika syrjäänvetäytyvä ja stressaan vähän vieraassa seurassa, joten se voisi olla rentouttavaa. Voisi lukea, levätä, syödä valmiissa pöydässä ja ehkä kulkea luonnossa ja ottaa valokuviakin.

    VastaaPoista