perjantai 23. huhtikuuta 2010

Taas esirukouksia vailla

Hei taas pitkästä aikaa. . . tuntuu jotenkin hölmöltä sanoa noin kun ei tiedä lukeeko kovinkaan moni noitakaan rivejä. . Mutta olen huomannut, että tämä kirjoittaminen jäsentää asioita huvin minulle itselleni. Joten sinä mielessä kirjoitan vaikka kukaan ei koskaan lukisi. Onhan minulla yksi vakituinen lukija Kiitos siitä Häivähdys.

Ulkona sataa lunta vaikka kesän piti tulla. . . vanhan kansan mukaan nyt eletään ns. suvi öitä eli tämän viikon lopun yöt määrittää miten tulee hallat ja kylmät yöt kesä aikana. . Ymmärsin niin, että jos nyt on pakkaset niin ei tule syksyllä marjoja kun yö hallat vie kukat niin mustikoista kuin puolukoistakin. . . mukaan lukien hillan kukkaset. . No se jää nähtäväksi miten pitää moinen vanhan kansan viisaus paikkansa. Tuolla töissä sitä mummot pähkäili, en ole koskaan ennemmin kuullut moista.

Olin kasteseurakunnassa pitkästä aikaa sanan kuulossa. Saimme kuunnella Kortesjärven KAN-kodin asukkaiden todistuksia ja joitakin työntekijöidenkin todistuksia. Ihana oli ilta ja jälleen sitä voi vain silmät ihmetyksestä pyöreinä kuunnella miten Herra voi halutessaan ihmistä auttaa. . . Samoin voi vain hivenen kadehtien katsella miten joku voi olla Sanasta ja Herrasta intoa niin täynnä ettei meinaa nahkoihinsa sopia. . . . Nytkin yksi vapaaehtoinen KAN työntekijä puhui kokemuksistaan ja tuntemuksistaan Herrassa. . Itsellä kun ei juurikaan mitään erikoisia tuntemuksia ole. . Mutta ei mun tietysti tarvi kellekkään saarnatakkaan, niin että ehkä nämä ihmiset jotka saarnaavat ja paljon vievät evankeliumia eteen päin jotenkin tarvitsevatkin tuota tuntemista ja kokemista eri tavalla. . . pitää olla innostunut itse, että voi innostuneesti puhua. . . ja innostus säilyy kun saa olla ns.voitelussa

Pitäisi rohkeasti astua uskossa eteen päin ja avata omatkin kielen kantimet, mutta kun puuttuu se rohkeus. . . Kaikki mun todelliset ystävät tietää minun uskostani, yhden kanssa tuli ihan riitaakin kun ei millään meinannut ymmärtää. . . vaan minut oli joku aivo pessyt ym. . . Tämän ihmisen kanssa sovimme että emme puhu uskon asioista enää mitään ettei tule riitaa toistamiseen. . . Sopii minulle hyvin kun minun on helpompi puhua tästä ihmisestä Jumalalle kuin hänelle Jumalasta. . . En minä saa häntä uskoon tai voi käännyttää vaan Jumala voi sen lahjan hänelle antaa mikäli hän kääntyy Herransa puoleen. . . .
Hän ei ole ateisti joten agnostikkona hänelle voi vielä kutsu tulla tai tarve ottaa selvää tarkemmin. . Siihen luotan ja uskon sekä rukoilen hänen puolestaan. .

Tyttären vatsan sisällöstä näin ensimmäisiä sellaisia ultrakuvia joista sai jo hyvin selvän pienen ihmisen piirteistä siellä se nosteli jalkaansa ja potki äitiä vattaan. Ihmeellistä on teknologia mutta vielä ihmeellisempää on se pieni elämä. . . .

2 kommenttia:

  1. Mukava, että jaksat kirjoitella! Olen miettinyt samaa tuosta uskosta avautumisesta. Pitäisi vain uskaltaa tilaisuuden tullen puhua ihan tavallisesti ja vähänkin eikä ottaa niin paineita. Kun puhutaan todistamisesta, minusta tuntuu, että pitäisi kertoa kaikki mahdollinen Aatamista alkaen, mutta eihän se niin mene. Elämällä todistaminenkaan ei oikein onnistu ja joskus tuntuu, että on ihan hyvä ettei tuokaan tiedä, että olen uskovainen kun saisi huonon käsityksen. Ainut keino taitaa olla vain pyrkiä lähemmäs Jeesusta. Olen pitkään ajatellut, että nyt minulle riittää pelkkä usko, mutta viime aikoina olen alkanut kaivata uudelleen myös Pyhän Hengen tuntuvaa läsnäoloa. Iloa ja palavuutta. Rukoillaan sitä toisillemme ja itsellemme :)

    VastaaPoista
  2. Olen uusi lukijasi, tutuilta kuulostavat ajatuksesi ja tunnistan niissä paljon omia kipuilujani (niitä on paljon), olen ollut uskossa suurin piirtein saman verran kuin sinäkin vuodesta 2006 alkaen tai silloin tein tietoisen kääntymisen Jeesuksen puoleen, muuta vaihtoehtoa ei enää ollut. Itsekin olen edelleen ev.lut-seurakunnan jäsenen (vaikka pahalta tuntuu nämä uudet arkkipiispat ja monet papit, jotka ovat kääntäneet selkänsä lähes täysin Jumalan sanalle) koska jaksan uskoa siihen kirkon uskovien joukkoon, joka edelleen pitää Jumalan sanasta kiinni ja minulla on jokin usko siihen, että Hilja Aaltosen profetia, jonka mukaan herätys lähtee isosta kirkosta toteutuu.

    Minäkin olen huono todistamaan, tämä aika on mennyt sellaiseksi, että ihmiset vihaavat sitä, jos mainitsetkin Jeesuksen nimen ja vielä enemmän he vihaavat sinua. Elämä on jatkuvaa tasapainoilua, koska kuitenkin haluaisi pysyä ihmisten kanssa väleissä ja jotenkin toimia tässä maailmassa. Sitä rukoilee vain johdatusta, vaikka välillä kokee olevansa aivan umpikujassa.

    Jään seuraamaan blogiasi. Siunausta.

    VastaaPoista