En ymmärrä miksi mä kipuilen nyt vähän joka asian kanssa. . . Minulla on ihana anoppi, ikä ihminen jo 94 vuotias. Hän asuu hoiva yksikössä, mutta on jotenkin katkeroitunut kun ei itse saa tehdä päivän askareita. Ei ole hellaa jota lämmitää eikä kahviakaan saa keitettyä kun ei ole ketitintä jne. . . lista on loputon. Kuitenkin hän on niin hauras ettei yksin pärjäisi enää missään tapauksessa.
Nyt minua on alkanut vähän ärsyttää tämä "marina" ja katkeruus joka sieltä puheesta kuultaa. . . Olen jotenkin väsynyt kuulemaan vain asioiden huonoudesta tai tavaroiden puuttumisesta.
Töissä on kiirettä, meiltä on yksi sairauslomalla ja se tekee meille työn sillai raskaaksi, että yhdessäkään tuurissa ei ole kahta työntekijää. Vaikka onkin ihmisten pesemisiä. Olen tästäkin vähän stressaantunut ja jo etukäteen väsynyt. Rukoilen voimaa jaksaa ja voimia tarvitsen myös kiireen hiljentämiseen. . . eihän meidän asukkailla ole enää kiireitä, tai ei pitäisi olla.
Varmaan se että olen ikä ihmisten kanssa koko ajan tekemisissä saa minut väsymään myös anoppiini, vaikka hän onkin ihana ihminen. Tytär aikoo nyt viedä äitiään silmäleikkaukseen. . . vähän minä suhtaudun varauksella, että noinkohan kaikki menee hyvin. . . No se on Herran kädessä sekin asia. . .
Olen sitä Heinoskaa aina muistanut vähän rahallisesti siinä hänen tekemässää evankelointi työssä joten minulle tulee ns.lähettäjän kirje Eliinalta. Viimeisessä kirjeessään Eliina kertoo kuinka hän oli saanut teksti viestin siitä enkelinäystä josta kerroin siellä naistenpäivillä.
Asiavirheitä oli mm. tiet oli väärin että missä se oli nähty ym. mutta minulle tärkeintä kirjeen sisällössä oli se kun Eliina sanoi tunteneensa voimakkaana Pyhän Hengen laskeutuneen päälleen siinä viestiä lukiessa. . . tuo Pyhän Hengen läsnäolo oli jatkunut pitkään sinä iltana. . .
Nämä Eliinan tuntemukset jotenkin vahvistivat uskoani tuohon ilmestykseen. Siis siihen että sellainen on todella nähty ja se on viesti Jumalalta. . .
Kuuntelin One Wayn lähetystä äsken ja siinä opetuksessa puhuttiin siitä taivas kaipuusta. . . Mietin, että mitä se on minun kohdallani. . enkä välttämättä pitänyt siitä tunteesta jonka lopun ajatteleminen herättää. . . . Joudun astelemaan parannuksen askelia tällä kohtaa. . .
Loppunu olisi voinut olla jo eilen kun tömpsäytyin autoni tieltä ojaan siksi että vastaani tuli kaksi autoa rinnakkain. Panikoin, jarrut pohjaan ja ohjausvirhe siinä se ojassa oltiin ja syvällä. . . Itse selvisin säikähdyksellä ja autossa tavarat kokivat siirtymisen paikasta toiseen, mutta mitään vauriota tai vahinkoa ei tullut. Ystävällinen nuorimies kävi traktorillaan nyppäämässä meidät takaisin tielle. . ja matka jatkui. Onneksi nyt on niin luminen talvi. Eikä tuossa kohtaa ollut edes kiveä ojassa tai liikennemerkkiä juuri kohdalla. . .
Näin se Herra varjeli tällä kertaa. .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti