Luopumustako. .

Kuuntelinpa siinä jälleen lempi evankelistaani Eliina Heinosta TV7:stä ja jälleen kerran se Sana jota kuulin tuli niin kohti. .
Tämä jakso oli nimeltään "Ensin Jeesus pelastaa pahuudesta ja sitten Pyhyydestä" Heinoska pureutui taas kerran asiaan niin, että tällainen yksinkertainen mökinakkakin ymmärsi kuuluvansa edelleen Jeesuksen omiin. . vaikka sitä joskus itse pohtii että miten se Jeesus voisi rakastaa kun sitä kompuroi näissä arjen pienissä asioissa.
Heinoska mainitsi puheessaan myös "luopiot". Ja totesi, ettei Jeesus luovu kenestäkään vaikka ihmiset luopuukin Hänestä. . ja tie takaisin on aina avoin.

Juttelin joskus lapissa yhdessä ravintolassa erään ns "luopion" kanssa. Helluntaiseurakunta oli erottanut hänet keskuudestaan siksi, että hän oli rakastunut ei uskovaan mieheen. Nyt hän karaoke baarissa kävi laulamassa Andre nimisen kappaleen kun se on niin kaunis muuten hän laulaa Jeesuksesta. . .
Uskostaan hän kertoili jotenkin uhmakkaasti, mutta itkun kanssa sitten tuli tämä kertomus yhteisöstä erottamisesta. . .

Silloin olisi pitänyt oivaltaa sanoa hänelle, ettei Jeesus ole häntä hyljännyt vaikka ihmiset olisivatkin niin tehneet.
Jäin miettimään tuon naisen kohdalla sitä, että miksi hän itse muutti elämäänsä huonompaan suuntaan. Vai käyttäytyikö hän näin siksi, että ajatteli ettei millään ole enää väliä ? Äitini tapasi sanoa, että "itselleen sika kiusaa tekee kun se ruuhensa kaataa".
Onhan se toki raskasta kun yhteisö kääntää selkänsä, mutta miksi vielä pahentaa tilannettaan itse lisää. (Jos nyt oikein muistan niin se rakkaustarinakin oli jo ajautunut karille)
En tiedä miten tuon naisen tilanne on tänään, toivottavasti hän on tehnyt parannusta ja saanut armon tai edes oivaltanut ettei pelastus ole ihmisissä vaan Jeesuksessa.

No se oli minun kokemuksen "luopiosta". On mulla yksi toinenkin kokemus naisesta jolle kävi samoin että, hän rakastui eri seurakuntaan kuuluvaan mieheen ja hänen oli pakko erota omasta yhteisöstään. . Mutta hän oivalsi sen ettei hänen uskonsa ole kiinni maallisesta "kerhosta". Liittyessään aviomiehensä ev.lut. seurakuntaan, hänet haastateltiin ja tuossa haastattelussa hän oli kirkkoherralle todennut haluavansa saman hengellisen kodin kuin mikä hänen puolisollaan on. Ja taisipa vielä lisätä ettei hän silti luovu omista käsityksistään uskosta ja Jeesuksesta. Ja kun perus asiat on samat hänet "hyväksyttiin" seurakunnan jäseneksi. .
Joskus keskutellessamme hän kyllä myöntää kaipaavansa joitain asioita vanhasta seurakunnastaan ja nykyään hän käykin paljon heidän tilaisuuksissaan. Aviopuolisokin on mukana aika useasti. . . Heillä on sama Jumala, Jeesus ja Pyhä henki.
Kun minun puolisoni teki lähtöä tästä ajasta, tuli Jeesus lähelle myös tätä perhettä. Ja Jeesuksen lähellä on hyvä vaeltaa oli tämä maallinen "kerho" sitten mikä hyvänsä.

Mulla on yksi helluntailainen ystävä joka sanoo aina kun tästä seurakunta asiasta tulee puhetta, ettei hän koe olevansa helluntailainen vaan uskovainen joka nyt sattuu kuulumaan helluntaiseurakuntaan. Hänkin perustelee asian juuri tällä uskolla Pyhään kolminaisuuteen. Hänen vanhempansa ovat kuuluuneet helluntaiseurakuntaan joten hänelle on luontaista kuulua siihen yhteisöön. Isien usko niin kuin tavataan sanoa.

Mä alan olla loman tarpeessa. . väsymys painaa, enkä jaksa oikein vapaalla tehdä mitään. Koen syyllisyyttä tästä saamattomuudesta. Sisäinen ylpeys nostaa päätään ja kaikki vastoinkäymiset kiukuttaa suunnattomasti. . .
Nyt pitäisi olla vaan Herran edessä, armon kalliolla.