perjantai 16. maaliskuuta 2012

Kevät laiskuutta ilmassa

Kevät aurinko on ihana ilmiö, pajuihin tulee "kissat", hanki kantaa aamuisin ja valo lisääntyy päivä päivältä. Valoon tulee myös ikävämpiäkin asioita, pöly kaiken yllä, ikkunoissa kaikenlaista ja "villakoirat" liikkuu lattioilla.

Olin tässä kuuntelemassa puhujaa, jonka piti puhua Israelista, mutta joka puhuikin ihan muusta. Osittain mielessäni kritisoin hänen puheitaan. Eräässä kohtaa hän antoi ymmärtää, että uskon määrä vaikuttaa Jumalan toimiin niin, että ellet usko et myöskään voi parantua. Tätä en niele hevillä koska onhan näitä todistuksia kuinka ihan ateisti on parantunut Jumalan tahdosta.
En sano etteikö hurskaan rukous ole voimallinen, mutta ei se ole mikään parannus "automaatti". Herra toimii niin kuin haluaa ja siten mikä on Hänen suunnitelmiensa mukaista.

Samassa salissa istui minun kastanut vanhemmisto veli jonka selkää on leikattu varmaan yli viisitoista kertaa. Hän on uskonut aika nuoresta saakka kun on uskovasta kodista. En hetkeäkään epäile tämän miehen uskon määrää, tiedän sen olevan hyvin varmaa ja voimallista. Silti hän on välillä valtavien kipujen kourima, sairas sekä heikko. Ja usko näyttää vaan kasvavan vuosien myötä. Hänen nuorimmasta lapsestaan etsittiin tässä taannoin leukemiaa, onneksi sairaus ei ollut sitä. Mutta vakava, elin ikäinen sairaus löytyi kuitenkin, joka tuo mukanaan muita vakavia tilanteita jos nyt näin voi sanoa. Voin vain kuvitella sitä rukousten määrää jota tämän lapsen vuoksi on rukoiltu. Niin tässä seurakunnassa kuin muissakin seurakunnissa. Varmaan myös kaikki uskovat ystävät ovat olleet siinä rukouksessa mukana.
Mitään paranemista ei ole tapahtunut sen enempää isälle kuin pojallekkaan tässä perheessä. Ainakaan vielä tulevaisuudetahan me emme voi tietää. Silti en hetkeäkään epäile tämän isän uskon määrää, laatua tai voimallisuutta.

En myöskään osaa ajatella, että kaikki nämä henkilöt ja seurakunnat jotka ovat rukoilleet heidän puolestaan olisivat epäuskoisia. Minä olen taipuvaisempi ajattelemaan niin, että Herra antaa voiman silloin kun itse ei enää jaksa mitään. Ainakin minä tarvitsen Jeesusta aina kipeimmin silloin kun hiekkaan jää vain yhdet jäljet, kun ei itse jaksa kulkea niin Jeesus kantaa. Ne on myös aina niitä vaikuttavimpia ja koskettavimpia hetkiä sydämen tasolla sekä hengessä.

Olen yrittänyt joskus rukoilla kielillä puhumisen armolahjaa, kun oma rukoukseni tuntuu niin kankealta. Enkä aina tiedä edes miten ja mitä rukoilla. Herra ei kuitenkaan ole tätä rukoustani täyttänyt, ainakaan vielä. Sanassa sanotaan, että antakaa Pyhän Hengen täyttää itsenne. No enpä ole kokenut sitäkään mitenkään erikoisesti johonkin "hurmokseen" tms. joutumalla.
Kaksi kertaa olen ihan fysisesti kokenut sydämessäni sellaisen mielettömän ihanan tunteen siitä, että Herra on olemassa. Tunne oli lämmin ja ihan kuin sydän olisi jotankin laajentunut. Jalovaaran rukousillassa olen kaatunut kerran kirkon lattialle, itkin siinä jonkin aikaa ja täts it.
Näistäkin kokemuksista on jo aikaa ja silti minä luotan siihen, että Herra tietää minun asiani ja ohjaa menoani jos vaan ymmärrän ohjausta pyytää. . välillähän sitä painellaan oman pään mukaan, kunnes matkanteko tyssää tai tulee joku nöyryytys joka niistää nenää. . .

Koetelkaa kaikki ja pitäkää se mikä on hyvää . . . . saa nyt päteä tällä kohtaa, vaikka sekin on mietteitä herättävä sanan paikka.
( Noinko sitä voi vaan valikoida mitä pitää ja mitä ei. Tuomas taas nostaa päätään minussa :) )

1 kommentti: