Tänään oli huono aamu töissä. . mummot kaikki melkein hereillä ja juoksin yksin kahdeksaan asti. . . Sen kielen tosiaankin pitäsi purra poikki. . mä jotenkin hiillyin aamulla eräälle hoidettavalle. . ja sanoin pahasti. . mummo pahoitti mielensä ja minä pyytelin anteeksi monistellen. .
Kotiin tultuani sitten en osannut muuta tehdäkkään kuin itkeä tätä päivää. . . Polvillani pyysin Isältä anteeksi ja rukoilin muutosta luonteeni nurjiin piirteisiin. Olen aika suoran luonteinen ja sanonkin aika suoraan asioita ja joskus sitten siinä käy näin, vaikka en tarkoittaisikkaan niin saatan töksäyttää liian suoraan. .
Nyt on jotenkin maailma tullut liian lähelle. . huulilta meinaa livahtaa kirosana ja toinenkin ellei asiat suju. . Parannusta tulisi tehdä nopeasti ja kääntyä Kristusta kohden. . . Jäin miettimän kommentissa olleita sanojasi muiltakin osin. KIITOS ystäväni ne tulivat vähän kuin rukousvastauksena kantamaan minua tänään. . Huomaan että en ole ainoa joka tosiaankin tuskailee ja kipuilee näitä asioita.
Olen väsynyt jotenkin, rukoilkaa puolestani.
Maxilta on myös sellainen kirja kuin Jumalan Lupauksia. . sekin on hyvä.
Siinä Antamisen Arvoista on loppu osassa keskustelu ohjausta, mutta älkää antako sen häiritä. . Kirja on todella lukemisen arvoinen.
Hei. Kuulostaa tutulta. Monesti suu käy nopeammin kuin ajatus.. Onneksi on "anteeksi" sana.
VastaaPoista