Hei taas !
Nopeasti se tuo aika juoksee, näin hoito työtä tekevänä yleensä kolmen viikon jaksossa.
Paljon olen pohtinut ja miettinyt Jumalan olemusta ja tätä omaa syntistä vaellusta. Nyt luen tällä hetkellä kirjaa Hebrealaiskirjeen äärellä (Juhani Karvinen) Sain sen viisikymmenvuotislahjaksi. . . Sitä ennen lukaisin Max Lucadon Antamisen Arvoista joka oli hyvä teos kaiken kaikkiaan. Pidän kovasti Maxin tavasta kirjoittaa. Tässä teoksessa hän avaa Korinttolaiskirjettä. . ja sitä mitä rakkaus todella on.
Olen lukenut Maxilta sellaisenkin kirjan kuin Matkalla ilman taakkoja, jossa hän avaa psalmin 23 tekstin lukijalle ihanalla tavalla. . . Suosittelen lämpimästi kaikille luettavaksi. . .
Kävin naapuri pitäjässä teltta juhlassa, oli hyvä tilaisuus. . . Alajärveläinen Pasunat huolehti musiikista ja Raimo (tai Rauno) Rahnasto puhumisesta. . Jollain tavalla tunsin taas olevani oikeassa paikassa. . . siellä oli yksi nainen jota aina siunaan mielessäni kun häntä näen. . . toivon todella, että hän pelastuisi elämälle sairaudeltaan. . . taivaskelpoinen hän on ollut koko ikänsä.. Syöpä on asia joka koskettaa aina mua, veihän se minulta puolisoni. . .
Miksi muuten syntejään on niin vaikea uskoa anteeksi ?? Onko se "vihtahousu" joka kuiskailee korvaan että ei se nyt niin mene että kaiken saa anteeksi. . ? Vai miksi sitä jotenkin pitää itseään sellaisen suurennuslasin alla koko ajan. . . Toisaalta se on hyväkin asia tarkkailla itseään koko ajan, mutta raskaaksi se välillä käy kun huomaa, ettei voi koko ajan kontrolloida tekemistään tai sanomistaan. . . aina tuntuu että tekee jotain väärin ja se tuskin on oikein tai tarkoitus. . . Kielikin pitäisi leikata irti ettei tekisi kokoajan vahinkoa sillä . . .
Oma paikkakin on vielä hakusessa. . mitä mun pitäisi tehdä Jumalan valta kunnan työssä. Muuta kuin olla lähettäjänä. . . . Rukouskin on vaikeaa taas välillä. . . aina mieli hairahtuu ja ajatukset ei pysy kasassa vaikka kuinka keskittyy. . Sitä kielillä puhumisen armoitusta kun en ole vielä saanut. . .
Mutta nyt taas illaksi töihin mummoja pyörittelemään. . .
Onnea vain jälkikäteen viisikymppisistä!
VastaaPoistaMinäkin pidän kovasti Max Lucadon kirjoista. Antamisen arvoista voisikin olla mukavaa kesälomaluettavaa. En muista vielä lukeneeni sitä.
Kielen syntejä minäkin tuskailen. Ei auta puhuuko vai koettaako olla hiljaa. Hiljaa oleminen on joskus melkein tuhoisampaa, koska sisäinen paine kasvaa ja sitten varomattomalla hetkellä ulos pullahtaa suurella voimalla juuri sitä, mitä on koettanut pidätellä ja välttää. Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Jospa Joku puhdistaisi sydämeni.
Toisaalta en odota, että koskaan tulisin niin täydelliseksi täällä maan päällä, etten joutuisi kestämään ja häpeämään omia erehdyksiä. Ehkä tosiaan pitäisi lakata tarkkailemasta ja tuskailemasta itseään ja kiinnittää huomionsa muihin ihmisiin ja Kristukseen. Ehkä sitten alkaisi huomata muiden tarpeita ja täyttää niitä senhetkisten voimiensa mukaan. Ehkä siinä olisi se oma paikka.
Kiitos Häivähdys !
VastaaPoistaSepä kun yrität olla ja pitää kilesi kurissa niin varmaan saat hetken päästä häveten katsella lattiaa. . niin se vain menee. .