Tunturit

On se niin, että ihminen tarvitsee välillä lomaa. Kävin pohjoisessa erään nais ystäväni kanssa. Olimme viikon siellä tuntureiden ympäröimässä pikku kylässä. Yhtenä päivänä nousimme rohkeasti Taivaskerolle. Rohkeasti ehkä siksi, että emme noustessamme tienneet kipuavamme kansallispuiston korkeimmalle tunturille. Tuo asia meille selvisi vasta retkeltämme palattuamme luontokeskuksen pienoismallia katsellessa.
Pois ajaessamme pysähdyimme matkalla metsäiseen lähetyskahvioon, he olivat jo sulkemassa mutta kuultuaan mistä olemme tulossa löytyi meille vielä kupit kahvia ja "mehtäkakot" kahvi leiväksi. Siinä keskustellessa saimme uuden retki kohteen seuraavaa lomaa ajatellen. . Särkitunturi on ensi syksynä huuiputusvuorossa.

Pyhän Laurin kappelissa oli ihan täyttä kun Hanna Ekola konsertoi Virpi Lahden kanssa. Pidimme lauluista hyvin paljon ja molempien äänite myös lähti matkaan mukaan. Itse en ole Ekolaa paljoa kuunnellut aikaisemmin, mutta nyt jotenkin laulut kolahtivat. Hanna jakoi itsestään myös kertoen miten hän jäi leskeksi pian kolme vuotta sitten. Muistan tuon ajan hyvin. Olin itse menettänyt puolisoni kesällä ja joulun alla olimme menossa Ekolan joulukonserttiin. . . joka olikin sitten peruttu ja paikalla oli ihan eri artisti. . Hannan aviomies oli kuollut ja konserttii oli siksi vaihtunut esiintyjä.

Ehkä juuri tarinoidemme saman kaltaisuus sai minut hyvin herkälle mielelle ja laulujen sanat tulivat jälleen kohti. . . Konsertti oli koottu monelta albumilta, ei vain uusimmista vaan mukana oli vanhenmpaakin tuotantoa. Erityisen koskettavia olivat kappaleet Viitanlieve, Helmi, Herra en ymmärrä ja Kalastaja. Viitanlieve on näistä ainoa jonka löysin netistä ja siksi se on videopalkissa kuunneltavissasi ystäväni jos tahdot.

Virpi Lahti oli täysin uusi tuttavuus äänellisesti, mutta ah niin hyvä ääninen solisti ettei paremmasta väliä. Soinnikas, tumma, vahva, siinä joitain sanoja jotka hänen ääneensä sopivat. . . Naisten äänet soivat myös hyvin yhteen.
Suosittelen lämmöllä niin Ekolan albumeita kuin Lahden esikoislevyäkin. .

Katselin tv7:n arkistosta Kalevi Lehtisen muistojuhlaa. . Sanaton ihan siitä isosta aukosta joka jäi meidän evankelistojen eturiviin kun Kalevi pääsi kotiin. Yli seurakuntarajojen liikkunut yhdistäjä on poissa.

Tätä olen opetellut MEIDÄN HERRAMME JEESUKSEN ARMO, ISÄN JUMALAN RAKKAUS JA PYHÄN HENGEN SIUNAAVA OSALLISUUS OLKOON SINUN KANSSASI NYT, AINA JA IANKAIKKISESTI AMEN.