Väsymystä

Nyt olen jotenkin väsynyt. . . vähän kaikkeen.
Koen jotenkin kokoajan pientä syyllisyyttä jostakin, milloin mistäkin. . . Olen niin paljon itsekseni, yksin että kun kummi tyttöä tarjottiin minulle taksvärkkipäivää tekemään niin ensin teki mieleni sanoa ei. . Vaivoin sain sanottua, että joo sopii. Oikeastikkin sopii kun minulla on lähetyksen hyväksi leipomispäivä juuri silloin. Mutta jotenkin se reagtio oli ensi että ei haluankin olla yksin. . .

Koen hyvin vastenmielisenä jos alan tuntea, että minulta odotetaan/vaaditaan jotain muiden ihmisten taholta. . . ajatukseni on jotenkin ilkeän ja kamalan nekatiivisesti varautuneita. En oikein ymmärrä miksi. . .

Olen paljon katsonut tv7 lähetyksiä ja kuunnellut sitä Norvantoa. . . kuunnellessa vain on ongelmana, että ajatus harhaa. . . Psalmien kirja on kyllä mielekiintoinen ja Norvanto selittää lukemaansa hyvin. . . silti vaan ajatus karkaa välillä omille teilleen. . Ja varsinkin siihen yhteen ystävääni jonka kanssa ne sukset tuntuu nyt olevan niin ristissä että en teidä saadaanko tätä solmua koskaan auki. . .
Olen rukoillut hänelle pelastumista ja sitä että Jeesus todella koskettaisi häntä.
Minä en jotenkin osaa sanoa hänelle enää mitään niin ettei tulisi jonkin sortin väärin käsitystä. . . Samoin mulla tuppaa palamaan aina päreet jos oivallan pienintäkin itseni syyllistämistä tai hänen itsensä ali arvioimista. . .

Ihmeellistä on sekin, että aikaisemmin mä aina löysin sanat. . . jopa niin että ystäväni on joskus todennutkin miten oivaltavasti mä puhun hänelle silloin kun hän alkaa olla masentunut . . . oikeat sanat löytyi. . ja nyt ei millään me vaan loukataan ja loukaannutaan toisiimme kun yritämme setviä asioita.

Koen huonoa omaatuntoakin juuri tästä omasta reagoinnistanikin, eihän kristityn, uskovan kuulu olla näin "räjähdys" altis. Mutta vaikka kuinka yritän niin tunteet ottaa vallan ja olen jotenkin "poterossa" puolustus asemissa. PUM PUM
Nyt meillä on ollut aika pitkä tauko yhteyden pidossa ja tiedän, että hän kokee minun hyljänneen hänet. Ja varmaan hän syyttää myös uskoa siitä asiasta.
Tyttäreni totesi silloin kun lomalle ystäväni luo lähdin, että älkää nyt sitten kovin lujaa ottako yhteen. Ja kun loma oli ohi ja kertoilin sitten miten kävi niin tytär totesi, ettei hän ymmärrä miten sinä jaksat aina yrittää. Tytär on sitä mieltä että ei kannata hakata päätään seinään. . eli meinaa ettei meidän tule enää pitää yhteyksiä kun juttu ei kerran luista. No hän varmaan yrittää omalla tavallaan suojella mua kun tietää miten minä pyörittelen aina näitä asioita päässäni . . Välillä liiankin pitkään ja psyykkeeni rajoilla.

Silloin siinä varsinaisessa tilanteessa kun oltiin niin minä rukoilin hätäisesti, että Jeesus tulisi siihen mukaan, kun koin niin voimattomuutta. Silti tilanne luisui vaan aina uuteen sanailuun ja väärin käsitysten sarjaan. Olen jotenkin ihan onnettoman avuton nyt tämän jutun kanssa. Ilta rukoukseni on ollut taas sitä Isä meidän linjaa, en löydä muita sanoja. . . ajatusta ja huokailua Herran puoleen vähän lisäksi. .

Väsynyt olen työstäkin, olen tehnyt nyt lisätyötä tällä listalla ja sekin alkaa tuntua. Pinnistän vielä vähän ja sitten ajelen taas pohjoiseen viikon tauolle kaikesta. . . Pyhän Laurin kappelissa on juuri tuolla loma viikolla Suvannon konsertti ja sovimme jo lomakamun kanssa, että menemme sitä kuuntelemaan. . Meillä olisi tarkoitus käydä "huiputtamassa" taivaskerokin jos jaksamme kiipeillä. :)
Olimme ennen työparina tehtaalla joten me viihdytään hyvin yhdessä.
Ja on mulla tiedossa ainakin yksi "muorittelu" päiväkin pojan kanssa kun tyttärellä on jotain menoa, sekin on kivaa puuhaa kattella kun pieni mies ihmettelee maailmaa.

Jännityksellä odottelen myös kevättä. .Odottelemme edelleen tietoa toteutuuko seurakunta retki Israeliin. Olisi hienoa päästä Herran jalanjäljille. . . .

Levyvalinta tälle päivää on Juha Tapion - Syksy
http://www.youtube.com/watch?v=SHagFf2ABEo&feature=related