perjantai 1. kesäkuuta 2012

Pohdintaa. . .

Kävin tänään ostoksilla, eli hankin pikkuista edullista tavaraa lähetyksen hyväksi. Arpavoitot on olleet minun osani tämän lähetysjohtokunnassa olo aikanani. Mielelläni kiertelen "sekatavara" liikkeissä ja etsin jotain mukavaa. Tällä kertaa ostelin kirjekuoria, taloustavaroita, mukeja. pyykkipoikia sekä henkareita. Välillä jotain vähän isompaakin tavaraa ikäänkuin pääpalkinnoksi. Näin on ollut helppoa maksella kymmenyksiään. Toki laitan suoraan myös evankeliointiin ja tuen sitä Eliina Heinosen julistustyötä Kansan raamattuseuraan.
Jonkun kerran olen laittanut myös tukeani TV7 työn tukemiseen. Katselen sitä aika useasti ja ohjelmien suora tukeminenkin tulee aina joskus tehtyä. Kirkon ulkomaanapuun laitan myös lähinä naistenpankin työhön, sillä kun tuetaan koko yhteisön hyvinvointia mielekkällä tavalla. Jossain vaiheessa liityin Gideonienkin jäseneksi, kun halusin olla viemässä Sanaa eteenpäin.

Rukouksin tukeminen tuppaa jäämään arjen touhujen alle, harvoin muistan mitään erityisiä yhteisöjä rukouksissani. Rukous on joskus niin vaikeata. Itselleen ei osaa oikein mitään pyytää, toivoo vain että kaikki menee niin kuin Herra on suunnitellut. Vaikka välillä onkin ihan hakusessa ja yrittää räpeltää omin voimin. Tiedän että minulla on parannuksen paikka monessa asiassa, olen sortunut sellaiseen "piilosyntiin" josta jo luulin päässeeni kokonaan eroon. Etten vain olisi ostoksillekkin lähtenyt vähän sillä mielellä, että Herra unohtaisi nämä rikkeeni kun syydän rahaani kirkolle. . . Kamala ajatus, mutta pohdittava on näinkin negatiivisia mielenkiemuroita. Ehkä se on hyväksi kun uskaltaa olla itselleen rehellinen, kait sitä silloin on rehellinen myös Herralle.

Minun täytyy etsiä se pieni pala saipuaa jolla pesen itseäni puhtaaksi, parannukseen ja täytyy myös löytää aikaa viipyä Jeesuksen kanssa. Kun kerran en omin voimin pääse taas mihinkään suuntaan, pelot vaan alkaa voittaa mielensopukoissa liikaa tilaa. Olen kokenut kaikista peloista eron ja nyt tämä niiden hiipivä paluu tuntuu ahdistavalta. Varsinkin kun tiedän sen johtuvan ihan omista vääristä valinnoistani. Kun teet synnin, peittelet sitä muilta ja vähän myös "itseltäsi" tulet tehneeksi toisen synnin salaillessasi ja näin alkaa lumipallo efekti pyöriä. Silloin huomaa olevansa lentämässä "liian kauas ja eksyksiin".

Jossain näin jutun vanhasta intiaanista joka kertoi pienelle pojalle miten ihmisessä asuu kaksi sutta, paha susi joka on ilkeys, ahneus, väkivaltaisuus, pahuus ja kaikenlainen muu ikävä sekä hyvä susi joka on rakkaus, ilo, tyytyväisyys, onnellisuus ja kaikkinainen hyvyys. Poika kysyi kumpiko susista voittaa ja vanha intiaani vastasi, että se jota ruokit.
Viisasta oli intiiaani vanhuksen puhe.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti