Majataloilta

Pitkästä aikaa ehdin taas miettiä jotain tekstiä. Paljon on tapahtunut, mutta uskon asioista on jäänyt mieleeni tuo Pekka Simojen ja Exetera kuoron vierailu tässä omassa koti kirkossa. Olin teitenkin vähän töissä, eli kaatelemassa kahvia väliajalla.
Kyllä Simojoki osaa asiansa, aivan mahtava meininki oli koko illan ajan. Myös ylistys oli ihanaa kun sitä niin harvoin kuulee "isossa kirkossa". Ostin yhden levynkin, vaikka en olisi tarvinnutkaan.
Tunnelma oli ikäänkuin katossa koko iltapäivän ajan. Ihmisetkin jotenkin rennolla mielellä. Paljon myös oli väkeä, harvoin näkee yhtä täytenä kirkkoa no ehkä pääsiäisen aikana on kiirastorstai illalla myös kirkko täynnä.

Musiikkissa oli tuttuja kappaleita ja uusia vähän sellaisia Afrikkalais vaikutteisia osa. Kuorossa oli eräällä pariskunnalla pieni poika mukana. Ja poikain tapaan tämä pikku mies tutkaili kirkkoa omin päin. Taisi kiipeillä vähinsä altarillakin, sieltä hänet kuitenkin palautettiin istumaan äidin helmoihin. Siinä seurailin tuota pikku miestä ja ajattelin mielessäni, ettei kovin kurttuotsaista sovi kirkkokansan olla niin rohkeasti poika kaikkea katseli ja kokeili myös.

Tervehdimme myös muita paikalla olijoita käsipäivää ja sanoimme mitä nyt mieleen sillä hetkellä tuli, itse toivottelin siunausta kaikille joita kättelin. Myös rukoukset olivat hieman erilaisia kuin tavallisesti. Rukoilimme toistemme puolesta. Ne jotka halusivat rukousta nostivat kättään ja sitten ne joilla oli rohkeutta kävelivät heidän luo, laskivat käden olkapäälle ja rukoilivat hetken. Tästä tykkäsin kovasti.
Puhakan Ilkka oli saarnan puhumassa ja hänkin puhui jotenkin niin maanläheisesti ja selkokieltä, että siitäkin jäi hyvä tunne sisinpään.

Jos vain on mahdollisuutta niin suosittelen lämmöllä näitä Majataloiltoja, kannattaa kyllä käydä. Yleensä siinä järjestetään samassa yhteydessä vielä rukousseminaari ennen varsinaisen illan alkua. Sekin oli mielenkiintoinen, Jämsen taisi olla sen pastorin nimi joka tämän seminaarin juonsi. Suosittelen myös sitä.

Pohdintaa. . .

Kävin tänään ostoksilla, eli hankin pikkuista edullista tavaraa lähetyksen hyväksi. Arpavoitot on olleet minun osani tämän lähetysjohtokunnassa olo aikanani. Mielelläni kiertelen "sekatavara" liikkeissä ja etsin jotain mukavaa. Tällä kertaa ostelin kirjekuoria, taloustavaroita, mukeja. pyykkipoikia sekä henkareita. Välillä jotain vähän isompaakin tavaraa ikäänkuin pääpalkinnoksi. Näin on ollut helppoa maksella kymmenyksiään. Toki laitan suoraan myös evankeliointiin ja tuen sitä Eliina Heinosen julistustyötä Kansan raamattuseuraan.
Jonkun kerran olen laittanut myös tukeani TV7 työn tukemiseen. Katselen sitä aika useasti ja ohjelmien suora tukeminenkin tulee aina joskus tehtyä. Kirkon ulkomaanapuun laitan myös lähinä naistenpankin työhön, sillä kun tuetaan koko yhteisön hyvinvointia mielekkällä tavalla. Jossain vaiheessa liityin Gideonienkin jäseneksi, kun halusin olla viemässä Sanaa eteenpäin.

Rukouksin tukeminen tuppaa jäämään arjen touhujen alle, harvoin muistan mitään erityisiä yhteisöjä rukouksissani. Rukous on joskus niin vaikeata. Itselleen ei osaa oikein mitään pyytää, toivoo vain että kaikki menee niin kuin Herra on suunnitellut. Vaikka välillä onkin ihan hakusessa ja yrittää räpeltää omin voimin. Tiedän että minulla on parannuksen paikka monessa asiassa, olen sortunut sellaiseen "piilosyntiin" josta jo luulin päässeeni kokonaan eroon. Etten vain olisi ostoksillekkin lähtenyt vähän sillä mielellä, että Herra unohtaisi nämä rikkeeni kun syydän rahaani kirkolle. . . Kamala ajatus, mutta pohdittava on näinkin negatiivisia mielenkiemuroita. Ehkä se on hyväksi kun uskaltaa olla itselleen rehellinen, kait sitä silloin on rehellinen myös Herralle.

Minun täytyy etsiä se pieni pala saipuaa jolla pesen itseäni puhtaaksi, parannukseen ja täytyy myös löytää aikaa viipyä Jeesuksen kanssa. Kun kerran en omin voimin pääse taas mihinkään suuntaan, pelot vaan alkaa voittaa mielensopukoissa liikaa tilaa. Olen kokenut kaikista peloista eron ja nyt tämä niiden hiipivä paluu tuntuu ahdistavalta. Varsinkin kun tiedän sen johtuvan ihan omista vääristä valinnoistani. Kun teet synnin, peittelet sitä muilta ja vähän myös "itseltäsi" tulet tehneeksi toisen synnin salaillessasi ja näin alkaa lumipallo efekti pyöriä. Silloin huomaa olevansa lentämässä "liian kauas ja eksyksiin".

Jossain näin jutun vanhasta intiaanista joka kertoi pienelle pojalle miten ihmisessä asuu kaksi sutta, paha susi joka on ilkeys, ahneus, väkivaltaisuus, pahuus ja kaikenlainen muu ikävä sekä hyvä susi joka on rakkaus, ilo, tyytyväisyys, onnellisuus ja kaikkinainen hyvyys. Poika kysyi kumpiko susista voittaa ja vanha intiaani vastasi, että se jota ruokit.
Viisasta oli intiiaani vanhuksen puhe.

Kuvat Holy Land

Siis nythän on niin, että niitä kuvia en saa millään näkyviin. Olen kokeillut vaikka mitä enkä vaan onnistu. Yritin ensin diaesitystä, sitten linkkiä albumiini. . Näytti että se olisi toiminut, mutta kun tarkastin ei se löytynyt. Harmi olisin niin mielelläni niitä esitellyt, tällä kertaa onnistuivatkin ihan hyvin.

Nyt on yksi niistä sunnuntai päivistä kun on hienoa olla nainen ja äiti. Mikään ei tunnu niin liikuttavalta kuin pienen miehen hymy kun hän tuo muorille kukkaa. . . Nyt oli ostettu henkseli housut ja oltiin niin "miehekkäitä" että. No meitä aikuisiahan tämä nauratti kovasti.

Töis on ollut jotenkin niin levollista ja minulla on ollut sisäinen rauha, vaikka kiire onkin välillä. Jotenkin olen saanut sisäisen itseni tasapainoon, enkä enää ole niin "herkillä" kuin aikaisemmin.
Välillä tunnen itseni hieman ulkopuoliseksi työntekjöiden joukossa. Olimme tässä katsomassa Tom Pöystin luentoa. Linja-autossa istuin yksikseni niin meno kuin paluu matkankin. Retki sinänsä oli ihan mukava ja nauraakkin sai sydämensä pohjasta. Yksi asia jäi mieleeni erityisen hyvin. Pöysti sanoi, että Suomi taitaa olla valtioista ainut joka on itse maksanut sotavelkansa. Ja jatkoi, että suomalaiset on sisäistäneet kymmenen käskyä. Vaikka niitä ei osattaisi ulkoa sanella, on niiden sisältö kuitenkin kaikilla sisäistettynä. Muualla euroopassa saatetaan lukea näitä käskyjä ulkoa ja osata ne hyvin, mutta sisältö on sitten unohdettu. Jätetään velat toisten maksettavaksi tms. (viittaus Kreikkaan)
Samoin jäin ajattelemaan erästä toista Pöystin mietettä sitä miten meillä asioiden tulee olla totta. Meillä ei harrasteta mitään "smol tookkia" ja kierrellä tosiasioita. Laitetta korjaamaan tuleva huoltomies ei ensin puhu puoltatuntia säästä ja sitten toista puoltatuntia yritä puheillaan vakuuttaa, että eihän tässä ole juuri mitään vikaa koneesta joka on suurinpiirtein ihan sökönä.

Meiltä on jäämässä yksi hoitaja eläkkeelle ja jotenkin mieltäni lämmitti kovasti kun hän huikkasi siellä linja-autossa minulle, että sinä saat viedä häntä eläkeläistä sitten kalaan järvelle jonain kauniina kesäpäivänä. Tämä oli hieman yllättävääkin ja kysyinkin, että onko hän tosissaan. Kertoi olevansa ja niin minä lupasin että vien häntä vieras luvalla heti kun päästään kunnolla kesän alkuun. Toivon todella, että tämä retki toteutuu.
Nyt on "nokipannu" pestynä ja kalavehkeetkin jo nostin eteiseen tarkistettavaksi. Hymy pyrki huulille kun nokisen kahvipannun kylkeä hinkkasin puhtaaksi ihmesienellä ja konetiskiaineella. Ajatukset jo kesäisessä kalareissussa.

Tuo eläkkeelle jäävä hoitaja yllätti minut uudelleen töissä sanomalla, että hän on jotenkin "leipääntynyt" tähän työhön kun nämä asukkaat on niin negatiivisia. Me hoitajat ollaan vaan "vanginvartijoita" ja aina ikäviä ihmisiä. Sanoinkin sitten itse miettineeni tätä samaa. Pohdimme yhdessä vähäsen mistä tämä johtuu. Totesin itse miettineeni, että nyt kun on ollut vaihtuvuutta asukkaissa on työ ollut raskaampaa. Meiltä on kuollut viisi sellaista asukasta jotka todella nauttivat asumisesta tässä yksikössä. Pitivät sitä kotinaan ja meitä hoitajia vähän kuin perheenään. Näiden tilalle on tullut uusia asukkaita jotka eivät vielä ole sopeutuneet tähän uuteen asumismuotoon. Muutama ihminen on hyvinkin vastentahtoisesti "meillä". Ja käyttää ihan sanallisesti hoitajista välillä nimistystä vartija. Sitten on sellaisia jotka ovat aina asuneet yksin ja päättäneet itse kaikesta, niin kyllä se sopeutuminen on vaiketa. Toisten huomioiminen ei ole aina niin itsestään selvä juttu. Yhdessä huoneessa on vaihtunut asukas lyhyellä aikavälillä neljästi. Sekin on aika stressaavaa kaikille asukkaille ja hoitajillekkin kun aina on uusi outo ihminen, edellinen joko kuollut tai muuten sairastunut pahoin. Tähän kun lisätään sairauksien mukanaan tuomat persoonallisuuden muutokset, muistamattomuus ja kaikenlaiset turhautumiset lisäksi niin on siinä välillä ihan sirkuksen meininki. . . Kaukana "Kultainen vanhuus".
Jotenkin tämä keskustelu antoi minulle mielettömästi rauhaa lisää, etten olekkaan yksin mieli ihan riekaleina ja koe pahaa oloa sekä syyllisyyttä omista ajatuksista. Ajatuksista jotka eivät aina ole niin kauniita ja herttaisia näistä hoidettavista. On se merkillistä miten tunteet kuljettaa ilon kyynelistä itsesäälin ja välillä jopa raivon kyyneliin. Kun vain aina muistaisi, että tuskin on koskaan yksin näiden tunteidensa kanssa. Aina on joku toinenkin joka pohtii ja miettii näitä asioita. Ja mikä tärkeintä aina on se rakas viitan lieve johon tarttua. Kun vain muistaisimme aina ojentautua Häntä kohden silloin kun huulillamme on hymy tai silmissämme tuskan kyyneleet.
Minä koen aina Herran läsnäolon silloin väkevimmin kun hiekkaan jää vain ne yhdet jäljet. . . .

Israel on ihana maa

Tervehdys kaikille sinnikkälle piipahtajille. . Mulla kun tuppaa niin harvakseltaan tätä tekstiä tulla. Israelin matka onnistui yli odotusten. . Aurinko paistoi, lämmintä oli ja rauhallista. Itkumuurilla valmistauduttiin Holokaustin muistojuhlaan, samoin vainojen museolla oltiin ulkona telttojen pystytys puuhissa ko. juhlan vuoksi. Voin suositella kaikille lämmöllä retkeä Pyhälle maalle, se on joka sentin arvoinen elämys. Oppaamme oli oikein hyvä. Kristitty nainen joka kertoili paikoista vanhaa käännöstä lukien aina väliin. Vaikuttavaa etten sanoisi. Jerusalemin päivät oli tiiviitä kävelyä oli jonkun verran, mutta myös ryhmämme iäkkäin henkilö 86 vuotias mies pärjäsi silti hyvin. Kävelyvauhtimme sovitettiin hänen vauhtiinsa, eli laitoimme hänet oppaan rinnalle liikkumaan. Betlehemissä kävimme Jeesuksen syntymäkirkossa ja jossain toisessakin kirkossa. Siellä lauloimme USA:laisen porukan kanssa. En muista enää laulua, mutta tuttu se oli. . Ryhmässämme oli eräs nainen joka liikuttui suunnattomasti siitä, että Betlehem on palestinalais alueella eikä sinne aina pääse käymään. . . Jotenkin häntä puhutti tämä seikka paljon. Miettii sitä, että miten niin Pyhään paikkaa saatta olla vaikeata päästä. Sen kuuluisi olla kaikkien halukkaiden vappasti kuljettavissa. . No näinhän se tietenkin on, mutta ehkä se jonain päivänä näin onkin, jos sillä nyt enää silloin on merkitystä lainkaan. . . Via dolorosalla oli mieleenpainuvia hetkiä, varmaan meillä kaikilla kävi kyyneleet silmissä jossain vaiheessa. Ainakin naisväellä. ;) Ajattelinkin, että noinkohan tämä retki menee ihan itkemiseksi kun liikutuin niin syvästi jossain kohdin. Kun tulimme torille, missä nyt sitten on "kirkkokunta" poikineen, sanoi opas munkkien riitelevän välillä kovastikkin keskenään. Osoitteli meille tikapuita ylhäällä ikkunan vieressä ja sanoi, että ne saattavat olla jo valokuvissa muutaman vuoden taaksepäin. . . Juuri tästä johuten kun korjaustyöt venyy erilaisten mielipiteisen vuoksi. Siellä oli kivi jolla kerrottiin Jeesus voideltuen ja Katollisen kirkon mielestä myös Jeesuksen hauta. Sinne oli samantyyppiset jonot sisälle menossa kuin aikanaan Eiffeltornilla ollessa. Eli emme alkaneet jonotella, kun se ei nyt muutenkaan ollut oman näkemyksen mukaista touhua. . . . Liikutuin minä silti sielläkin kovasti, ihanaa oli ajatella miten moni ihminen kuitenkin kulkee Herran askelissa. . . Kaikkea tavaraa, kynttilöitä ja liinoja ym. . . ihmiset laskivat sen voitelukiven päälle näin hakien siunausta näille tavaroille. Halusin ajatella, että niitä viedäään ihmisille joita halutaan kantaa rukouksin, siunata ja ehkä parantaa. Tuo ajatus vei pois ajatuksen "pakanallisuudesta". Harrastettaanhan meilläkin rukousliinoja. Jatkoimme matkaa Golgatalle ja puutarha haudalle. Siellä meillä oli ehtoollinen. Golgatan päälle, eli siihen missä Jeesus ristilllä kuoli oli yllättävää kyllä Muslimit rientäneet rakentamaan hautuumaansa. He ovat tehneet näin aika moneen paikkaan joka on meille kristityille Pyhä. Kultaisten porttien edessäkin oli heidän hautausmaansa, ikään kuin estämässä Herramme sisäänpäsy sitten aikanaan. . Yritän lisätä kuvia tai linkin kuviin jos onnistuisin. .

No niin

Nyt se on lähtö itkua vailla, sanoo sananparsi.
Tunnin päästä lähdemme hiljaksiin liikenteeseen, ajelemaan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttä hotellia. Aamulla anivarhain on sitten varsinaisen lähdön aika. Israel, Pyhä maa tai Luvattu maa, miten nyt itse kukin haluaa asian ilmaista. Itse odotan paljon tältä retkeltä, vaikka varsinaisia tavoitteita en ole asettanutkaan. Haluan nähdä mahdollisimman paljon niitä paikkoja jossa meidän Herramme on astellut maanpäällä ollessaan. Toivon saavani myös uskon vahvistusta. Minulla on ollut todella koettelemusten aikaa tässä nämä viimeiset päivät tai koko viikko oikeastaan on ollut itsetutkistelun aikaa. Kuten jo aikaisemmin olen kertonutkin minulla on jostain syystä nykyään aika lyhyt "tulilanka" ja kiivastun todella nopeasti ellei asiat suju.
Onneksi nyt saan rentoutua ja viipyä kristillisyyden alkulähteillä, joista yritän ammentaa kaiken mahdollisen. Ehkäpä vihulainen on saanut aikaan tätä mielen myllerrystä. Ainahan se vihtahousu yrittää saada meitä otteeseensa. Hiljaiset huokaukset nousee nyt Jumalan puoleen tämän loman onnistumisesta ja mieleni rauhoituksesta. Jos vaan joku jaksaa esirukousta minun puolestani harjoittaa olen enemmän kuin onnellinen. Oma rukous kun tuntuu jäävän ajatuksen asteelle aina välillä. Miksi tämä "liha" on niin voimallisesti maailmassa kiinni?

Mutta nyt vielä viimehetken tarkistukset ja sitten maa joka vuotaa mettä sekä hunajaa odottaa. . . Siunausta kaikille jotka eksyvät lukemaan tämän.

Noi voi yhyren kerran . .

Julkaistessani tuota edellistä tekstiä huomasin oikealla sivulla mainoksen joka nostatti tunteita. Oikein piti palata taaksepäin että näinkö mä oikein.

Siinä oli teksti selvännäkijä, mielenrauhoittaja hinta 2 euroo ja risat minuutilta puhelin numero ja linkki jonnekkin enkelinsiunaus sivustoille. . .
Jos mua joku ottaa päähän niin nämä new age jutut joilla ihmisiä harhautetaan uskomaan johonkin muuhun kuin Jumalaan ja hänen ainokaiseen poikaansa. Joka ristintyöllä sovitti ihmiskunnan.
Unohtakaa nämä harhat, enkeli jutut, joogat, reikyt, shakrat ym. . .

Isän Jumalan rakkaus, Jeesuksen Kristuksen armo ja Pyhän Hengen siunaava osallisuus olkoon kaikkien lukioiden kanssa, nyt ja aina. AMEN

Kevät laiskuutta ilmassa

Kevät aurinko on ihana ilmiö, pajuihin tulee "kissat", hanki kantaa aamuisin ja valo lisääntyy päivä päivältä. Valoon tulee myös ikävämpiäkin asioita, pöly kaiken yllä, ikkunoissa kaikenlaista ja "villakoirat" liikkuu lattioilla.

Olin tässä kuuntelemassa puhujaa, jonka piti puhua Israelista, mutta joka puhuikin ihan muusta. Osittain mielessäni kritisoin hänen puheitaan. Eräässä kohtaa hän antoi ymmärtää, että uskon määrä vaikuttaa Jumalan toimiin niin, että ellet usko et myöskään voi parantua. Tätä en niele hevillä koska onhan näitä todistuksia kuinka ihan ateisti on parantunut Jumalan tahdosta.
En sano etteikö hurskaan rukous ole voimallinen, mutta ei se ole mikään parannus "automaatti". Herra toimii niin kuin haluaa ja siten mikä on Hänen suunnitelmiensa mukaista.

Samassa salissa istui minun kastanut vanhemmisto veli jonka selkää on leikattu varmaan yli viisitoista kertaa. Hän on uskonut aika nuoresta saakka kun on uskovasta kodista. En hetkeäkään epäile tämän miehen uskon määrää, tiedän sen olevan hyvin varmaa ja voimallista. Silti hän on välillä valtavien kipujen kourima, sairas sekä heikko. Ja usko näyttää vaan kasvavan vuosien myötä. Hänen nuorimmasta lapsestaan etsittiin tässä taannoin leukemiaa, onneksi sairaus ei ollut sitä. Mutta vakava, elin ikäinen sairaus löytyi kuitenkin, joka tuo mukanaan muita vakavia tilanteita jos nyt näin voi sanoa. Voin vain kuvitella sitä rukousten määrää jota tämän lapsen vuoksi on rukoiltu. Niin tässä seurakunnassa kuin muissakin seurakunnissa. Varmaan myös kaikki uskovat ystävät ovat olleet siinä rukouksessa mukana.
Mitään paranemista ei ole tapahtunut sen enempää isälle kuin pojallekkaan tässä perheessä. Ainakaan vielä tulevaisuudetahan me emme voi tietää. Silti en hetkeäkään epäile tämän isän uskon määrää, laatua tai voimallisuutta.

En myöskään osaa ajatella, että kaikki nämä henkilöt ja seurakunnat jotka ovat rukoilleet heidän puolestaan olisivat epäuskoisia. Minä olen taipuvaisempi ajattelemaan niin, että Herra antaa voiman silloin kun itse ei enää jaksa mitään. Ainakin minä tarvitsen Jeesusta aina kipeimmin silloin kun hiekkaan jää vain yhdet jäljet, kun ei itse jaksa kulkea niin Jeesus kantaa. Ne on myös aina niitä vaikuttavimpia ja koskettavimpia hetkiä sydämen tasolla sekä hengessä.

Olen yrittänyt joskus rukoilla kielillä puhumisen armolahjaa, kun oma rukoukseni tuntuu niin kankealta. Enkä aina tiedä edes miten ja mitä rukoilla. Herra ei kuitenkaan ole tätä rukoustani täyttänyt, ainakaan vielä. Sanassa sanotaan, että antakaa Pyhän Hengen täyttää itsenne. No enpä ole kokenut sitäkään mitenkään erikoisesti johonkin "hurmokseen" tms. joutumalla.
Kaksi kertaa olen ihan fysisesti kokenut sydämessäni sellaisen mielettömän ihanan tunteen siitä, että Herra on olemassa. Tunne oli lämmin ja ihan kuin sydän olisi jotankin laajentunut. Jalovaaran rukousillassa olen kaatunut kerran kirkon lattialle, itkin siinä jonkin aikaa ja täts it.
Näistäkin kokemuksista on jo aikaa ja silti minä luotan siihen, että Herra tietää minun asiani ja ohjaa menoani jos vaan ymmärrän ohjausta pyytää. . välillähän sitä painellaan oman pään mukaan, kunnes matkanteko tyssää tai tulee joku nöyryytys joka niistää nenää. . .

Koetelkaa kaikki ja pitäkää se mikä on hyvää . . . . saa nyt päteä tällä kohtaa, vaikka sekin on mietteitä herättävä sanan paikka.
( Noinko sitä voi vaan valikoida mitä pitää ja mitä ei. Tuomas taas nostaa päätään minussa :) )