Tunturit

On se niin, että ihminen tarvitsee välillä lomaa. Kävin pohjoisessa erään nais ystäväni kanssa. Olimme viikon siellä tuntureiden ympäröimässä pikku kylässä. Yhtenä päivänä nousimme rohkeasti Taivaskerolle. Rohkeasti ehkä siksi, että emme noustessamme tienneet kipuavamme kansallispuiston korkeimmalle tunturille. Tuo asia meille selvisi vasta retkeltämme palattuamme luontokeskuksen pienoismallia katsellessa.
Pois ajaessamme pysähdyimme matkalla metsäiseen lähetyskahvioon, he olivat jo sulkemassa mutta kuultuaan mistä olemme tulossa löytyi meille vielä kupit kahvia ja "mehtäkakot" kahvi leiväksi. Siinä keskustellessa saimme uuden retki kohteen seuraavaa lomaa ajatellen. . Särkitunturi on ensi syksynä huuiputusvuorossa.

Pyhän Laurin kappelissa oli ihan täyttä kun Hanna Ekola konsertoi Virpi Lahden kanssa. Pidimme lauluista hyvin paljon ja molempien äänite myös lähti matkaan mukaan. Itse en ole Ekolaa paljoa kuunnellut aikaisemmin, mutta nyt jotenkin laulut kolahtivat. Hanna jakoi itsestään myös kertoen miten hän jäi leskeksi pian kolme vuotta sitten. Muistan tuon ajan hyvin. Olin itse menettänyt puolisoni kesällä ja joulun alla olimme menossa Ekolan joulukonserttiin. . . joka olikin sitten peruttu ja paikalla oli ihan eri artisti. . Hannan aviomies oli kuollut ja konserttii oli siksi vaihtunut esiintyjä.

Ehkä juuri tarinoidemme saman kaltaisuus sai minut hyvin herkälle mielelle ja laulujen sanat tulivat jälleen kohti. . . Konsertti oli koottu monelta albumilta, ei vain uusimmista vaan mukana oli vanhenmpaakin tuotantoa. Erityisen koskettavia olivat kappaleet Viitanlieve, Helmi, Herra en ymmärrä ja Kalastaja. Viitanlieve on näistä ainoa jonka löysin netistä ja siksi se on videopalkissa kuunneltavissasi ystäväni jos tahdot.

Virpi Lahti oli täysin uusi tuttavuus äänellisesti, mutta ah niin hyvä ääninen solisti ettei paremmasta väliä. Soinnikas, tumma, vahva, siinä joitain sanoja jotka hänen ääneensä sopivat. . . Naisten äänet soivat myös hyvin yhteen.
Suosittelen lämmöllä niin Ekolan albumeita kuin Lahden esikoislevyäkin. .

Katselin tv7:n arkistosta Kalevi Lehtisen muistojuhlaa. . Sanaton ihan siitä isosta aukosta joka jäi meidän evankelistojen eturiviin kun Kalevi pääsi kotiin. Yli seurakuntarajojen liikkunut yhdistäjä on poissa.

Tätä olen opetellut MEIDÄN HERRAMME JEESUKSEN ARMO, ISÄN JUMALAN RAKKAUS JA PYHÄN HENGEN SIUNAAVA OSALLISUUS OLKOON SINUN KANSSASI NYT, AINA JA IANKAIKKISESTI AMEN.

Esirukousta

Silloin kun aviopuolisoni sairasti tätä viimeisintä syöpäänsä, meillä oli todella ihana ihminen rinnalla sielunhoitajana. . . Tänään tuo mies soitti minulle ja kertoi vieneensä nuorimman poikansa 20v Tayssiin verisyöpäepäilyn vuoksi. poika on saanut oudosti mustelmia, ikenet vuotavat ja veriarvot ovat päin prinkkalaa. Eli sitä se todennäköisesti on. Olin töissä joten emme ehtineet pitkään keskustella, mutta lupasin kantaa rukouksin tätä isää ja poikaa Herran eteen. . . hiljaisin huokauksin pitkin päivää. . . Olisin suunnattoman kiitollinen jos kaikki jotka vierailevat sivulla muistaisivat myös huokaista tämän Markuksen ja hänen poikansa puolesta. Mitä laajempi on rukousten rintama niin sen parempi.

Lujasti luotamme siihen, että Jumala tietää parhaiten miten tässäkin käy ja Jeesus rukoilee meidän kanssamme tämän pojan puolesta. Monasti niin helposti lupaamme muistaa rukouksessa ystäviämme, joskus ehkä liiankin helposti. . unohtaen sitten lupaamamme. Nyt rukoilin heti tuon puhelun päätyttyä. .
Haluan rukouksin kantaa myös koko perhettä, mikään ei ole äidille ja isälle niin tuskallista kuin teitää oman lapsensa kärsivän.

Mediassa on nyt saatu taas seurata miten "saarnamies" sortuu. Nämä tapaukset on todella ikäviä kun niistä kärsii koko yhteisö sekä melkeinpä voisin väittää, että kaikki me jotka uskomme. Pilkka kirvestä on aina niin helppo heilutella. Koiviston ei varmaan ollut ihan tuskatonta tulla julkisuuteen, kaiken menettäneenä miehenä. Vastuun ottaminen vääristä valinnoista ei ole aina kovin yksinkertaista ja moni sortuukin kieltämään kaikki tai päästelemään valetta valheen päälle siitäkin huolimatta, että kaikki, myös kuulijat puhujan lisäksi tietävät selitykset valheiksi.
Koivistolta oli suoraselkäistä myöntää, että on luottanut itseensä enemmän kuin Jumalaan. Tässä se nyt nähdään miten käy omin voimin kulkiessa. Kunhan nyt ei sitten sorru mediassa enemmän tätä asiaa vatvomaan ja selittelemään säälin ja myötätunnon saamiseksi. . No se jää nähtäväksi.

Minut nämä tapaukset saavat myös miettimään sitä, että rukoileeko seurakunta liian vähän johtajiensa tai evankelistojen puolesta kun heitä saa paha pyöritellä tahtonsa mukaan. Tännään rukoilen myös oman seurakuntani väen puolesta. . . Ja sen avioeroa hakeneen vaimonkin puolesta.

Väsymystä

Nyt olen jotenkin väsynyt. . . vähän kaikkeen.
Koen jotenkin kokoajan pientä syyllisyyttä jostakin, milloin mistäkin. . . Olen niin paljon itsekseni, yksin että kun kummi tyttöä tarjottiin minulle taksvärkkipäivää tekemään niin ensin teki mieleni sanoa ei. . Vaivoin sain sanottua, että joo sopii. Oikeastikkin sopii kun minulla on lähetyksen hyväksi leipomispäivä juuri silloin. Mutta jotenkin se reagtio oli ensi että ei haluankin olla yksin. . .

Koen hyvin vastenmielisenä jos alan tuntea, että minulta odotetaan/vaaditaan jotain muiden ihmisten taholta. . . ajatukseni on jotenkin ilkeän ja kamalan nekatiivisesti varautuneita. En oikein ymmärrä miksi. . .

Olen paljon katsonut tv7 lähetyksiä ja kuunnellut sitä Norvantoa. . . kuunnellessa vain on ongelmana, että ajatus harhaa. . . Psalmien kirja on kyllä mielekiintoinen ja Norvanto selittää lukemaansa hyvin. . . silti vaan ajatus karkaa välillä omille teilleen. . Ja varsinkin siihen yhteen ystävääni jonka kanssa ne sukset tuntuu nyt olevan niin ristissä että en teidä saadaanko tätä solmua koskaan auki. . .
Olen rukoillut hänelle pelastumista ja sitä että Jeesus todella koskettaisi häntä.
Minä en jotenkin osaa sanoa hänelle enää mitään niin ettei tulisi jonkin sortin väärin käsitystä. . . Samoin mulla tuppaa palamaan aina päreet jos oivallan pienintäkin itseni syyllistämistä tai hänen itsensä ali arvioimista. . .

Ihmeellistä on sekin, että aikaisemmin mä aina löysin sanat. . . jopa niin että ystäväni on joskus todennutkin miten oivaltavasti mä puhun hänelle silloin kun hän alkaa olla masentunut . . . oikeat sanat löytyi. . ja nyt ei millään me vaan loukataan ja loukaannutaan toisiimme kun yritämme setviä asioita.

Koen huonoa omaatuntoakin juuri tästä omasta reagoinnistanikin, eihän kristityn, uskovan kuulu olla näin "räjähdys" altis. Mutta vaikka kuinka yritän niin tunteet ottaa vallan ja olen jotenkin "poterossa" puolustus asemissa. PUM PUM
Nyt meillä on ollut aika pitkä tauko yhteyden pidossa ja tiedän, että hän kokee minun hyljänneen hänet. Ja varmaan hän syyttää myös uskoa siitä asiasta.
Tyttäreni totesi silloin kun lomalle ystäväni luo lähdin, että älkää nyt sitten kovin lujaa ottako yhteen. Ja kun loma oli ohi ja kertoilin sitten miten kävi niin tytär totesi, ettei hän ymmärrä miten sinä jaksat aina yrittää. Tytär on sitä mieltä että ei kannata hakata päätään seinään. . eli meinaa ettei meidän tule enää pitää yhteyksiä kun juttu ei kerran luista. No hän varmaan yrittää omalla tavallaan suojella mua kun tietää miten minä pyörittelen aina näitä asioita päässäni . . Välillä liiankin pitkään ja psyykkeeni rajoilla.

Silloin siinä varsinaisessa tilanteessa kun oltiin niin minä rukoilin hätäisesti, että Jeesus tulisi siihen mukaan, kun koin niin voimattomuutta. Silti tilanne luisui vaan aina uuteen sanailuun ja väärin käsitysten sarjaan. Olen jotenkin ihan onnettoman avuton nyt tämän jutun kanssa. Ilta rukoukseni on ollut taas sitä Isä meidän linjaa, en löydä muita sanoja. . . ajatusta ja huokailua Herran puoleen vähän lisäksi. .

Väsynyt olen työstäkin, olen tehnyt nyt lisätyötä tällä listalla ja sekin alkaa tuntua. Pinnistän vielä vähän ja sitten ajelen taas pohjoiseen viikon tauolle kaikesta. . . Pyhän Laurin kappelissa on juuri tuolla loma viikolla Suvannon konsertti ja sovimme jo lomakamun kanssa, että menemme sitä kuuntelemaan. . Meillä olisi tarkoitus käydä "huiputtamassa" taivaskerokin jos jaksamme kiipeillä. :)
Olimme ennen työparina tehtaalla joten me viihdytään hyvin yhdessä.
Ja on mulla tiedossa ainakin yksi "muorittelu" päiväkin pojan kanssa kun tyttärellä on jotain menoa, sekin on kivaa puuhaa kattella kun pieni mies ihmettelee maailmaa.

Jännityksellä odottelen myös kevättä. .Odottelemme edelleen tietoa toteutuuko seurakunta retki Israeliin. Olisi hienoa päästä Herran jalanjäljille. . . .

Levyvalinta tälle päivää on Juha Tapion - Syksy
http://www.youtube.com/watch?v=SHagFf2ABEo&feature=related

Oma "koulu"

Aloin tutkiskella Raamattua eritavalla kuin aikaisemmin. Kokeilin kuunnella netistä Norvannon lukemaa ja selittämää Raamattu kannesta kanteen ohjelmaa (lopussa linkki) Ja totesin tämän olevan kivaa. Aloitin Psalmien kirjasta ja ainakin vielä tuntuu mukavalle. Norvanto on tosin hiukan puduttavan monotoninen, mutta tekee hyviä oivalluksia ja vertaukset on kanssa ihan osuvia. . . Näin johdattettua Raamatun tutkimista en ole aikaisemmin kokeillutkaan.

Niin ja sitten olen aikeissa keväällä lähteä Israeliin. Kälyni kanssa olemme ennakko varanneet paikat. Nyt vaan toivomme, että matka toteutuu. Vielä ei ole riittävästi väkeä ilmoittautunut mukaan, mutta ehkä Herra avaa meille tien reissuun. .

Tässä lupaamanilinkki
http://www.rkk-sansa.net/raamattu-kannesta-kanteen/?q=kirjat

Takaisin töihin. . .

Siinä olis sitten lomat pidettynä ja palattu takaisin töihin. Jonkin verran oli olosuhteet muuttuneet kesän aikana. Yksi mummeli oli siirretty pois meiltä ja se meidän ainoo paappa päätti maallisen vaelluksensa siinä ennenkö jäin lomalle. Hänen huoneeseensa on otettu uusi mummeli. Joten väkimäärä pysyy samana. Mukava oli palata töihin, vaikka se välillä onkin raskasta.

Ystävälleni, josta kerroin edellisessä tekstissä, laitoin sähköpostia. Ensin siitä miten minä koin ja tunsin tämän meidän viimeisimmän "kahakan". Ja sitten availin vähän sitä miten minä tulin uskoon. Jospa hän hieman ymmärtäisi paremmin sitä miksi usko on minulle niin tärkeä asia, että olen valmis luopumaan ennemmin ystävyydestä kuin tästä uskosta.
Nähtäväksi jää vastaako hän enää. . . . mutta mä haluan silti roikkua Jeesuksessa ennemmin kiinni kuin ihmisissä. . .

Aamulla enne töihin lähtöä oli rukoiltava Jeesusta mukaan töihin, jännitin kovasti pitkän vapaan jälkeen mennä. . . Jotenkin stressaan välillä jos olen pitempään poissa. Yökin meni pätkissä, eli tuijottelin kelloa neljän jälkeen aamuyöstä varmaan sen seitsemän kertaa, välillä kymmenen minuutin välein. . .

Pieni miehen alku kuulemma kävelee. . . . Ihanaa

Uusi kipu. .

Ensin kysymys? Mitä teen viha miehillä jos ystäväni kohtelee minua samalla tavoin?

Voiko Jumalan tarkoitus olla erottaa ihmisiä läheisistään? tai ystävistään? Kun minulla on nyt tästä ystävästä useampi kokemus näitä samanlaisia, ettemme oikein tule toimeen enää. . jostain syystä.
Olen vähän varomalla varonut puhumasta mitään mistä tiedän ettei hän pidä. Uskostakin olemme sopineet että emme keskustele lainkaan. Otan puheeseen osaa mikäli hän aloittaa jollain heitolla, mutta en muuten. Silti minä onnistun aina arvostelemaan tai sanomaan jotain mikä tekee ystävästäni täyden nollan, osaamattoman tai muuta vastaavaa. . .

Kun tämä syytös tulee niin se loukkaa todella syvältä minun sisintäni. Me olemme yhdessä eläneet pitkän pätkän tätä elämää. Menneet välillä hyvinkin vaikeiden asioiden läpi yhdessä. Ja nyt minä en osaa olla enää mitenkään niin ettei tulisi sanaharkkaa jostain. . . . (Ystäväni on debressiivinen ja tiedän, että osa näistä puheista johtuu hänen sairaudestaan ja siitä ettei hän hoida sitä vaan sinnittelee ilman lääkkeitä.)

Usko on kuulemma muuttanut minua niin paljon. . . . . ???? Asia josta puhumme vain jos hän tekee aloitteen. . .
Selvin ero entiseen minussa on se että en kiroile enää. . . . tupakan polton lopetin lääkkeillä ja alkoholipitoisia juomia en juo enää humalahakuisesti. . saatan juoda lonkeron saunan jälkeen. . . Nämä on asiat jotka itse tiedän niistä mikä on muuttunut.

Olen rukoillut Herraa, että hän pelastaisi tämän ystäväni ja toisi hänelle rauhan sisimpään. Nyt tuntuu oudolta, että me ollaan ajautumassa tyyten erilleen. . . Voiko se olla Herrasta vai onko paha iskemässä tätä kiilaa meidän väliimme. .

Olenhan minä pikkusieluinen vähän kun loukkaannun siitä, että minun vakaumustani ei kunnioiteta. Vaan tuodaan joka paikassa julki ettei Jumalaa ole. Tai sitä, että miten voi uskoa sellaiseen mitä ei voi olla olemassa. . .
Muistan kyllä miten itsekin aikaisemmin olin sitä mieltä, että jokainen tulee uskossaan autuaaksi. Jos uskoo "kumisaappaan" auttavan itseään ja kokee tuon avun niin ok. Näin minäkin joskus ajattelin ja nyt tuokin asia suurin piirtein heitettiin päin minun kasvojani. On siitä osa varmaan totta vieläkin, ei ole mitään mieltä uskoa ellei pidä sitä omaa uskoaan ja Jumalaansa ainoana oikeana Jumalana. . . Siinä minä kyllä olen todella muuttunut, että nyt uskon Jeesukseen meidän Herraamme. Olen löytänyt oman "kumisaappaani" josta en halua luopua.

Vaikka kyllä minä Jumalaan olen uskonut koko ikäni, aina kun on oikein ahdistanut olen ristinyt käteni. Ja kokenut apua saavanikin. Jeesuksen merkitys vapahtajana aukeni minulle vasta silloin kun Jumala otti minut kouluunsa. . . Hän "näytti" minulle mikä on elämässä tärkeintä. . .

Toisaalta olenhan minä mielissäni jos uskoni näkyy minusta edes jollekkin ihmiselle. Kun itse tunnen olevani melkoinen "piilokristitty" paikoissa jossa uskoa eletään todeksi joka päivä. Joskus tunnen olevani todella kaukana siitä minkälainen "uskovainen" ihminen on. Hyvinkin raadollinen, heikko ja itsekeskeinen ihminen. En lainkaan niin pyhä ja vanhurskas kun minun tulisi olla. . .
Yleensä nämä vaatimukset siitä minkälaisia uskovien tulee olla asetetaan ulkopuolisten ihmisten toimesta. Jostain luinkin, että on se hyvä kun on ateisteja kertomassa minkälaisia uskovien tulee olla. . .

Nyt tämä juttu karkaa sivuraiteille joten annan olla tältä erää ja jatkan toiste.

Luopumustako. .

Kuuntelinpa siinä jälleen lempi evankelistaani Eliina Heinosta TV7:stä ja jälleen kerran se Sana jota kuulin tuli niin kohti. .
Tämä jakso oli nimeltään "Ensin Jeesus pelastaa pahuudesta ja sitten Pyhyydestä" Heinoska pureutui taas kerran asiaan niin, että tällainen yksinkertainen mökinakkakin ymmärsi kuuluvansa edelleen Jeesuksen omiin. . vaikka sitä joskus itse pohtii että miten se Jeesus voisi rakastaa kun sitä kompuroi näissä arjen pienissä asioissa.
Heinoska mainitsi puheessaan myös "luopiot". Ja totesi, ettei Jeesus luovu kenestäkään vaikka ihmiset luopuukin Hänestä. . ja tie takaisin on aina avoin.

Juttelin joskus lapissa yhdessä ravintolassa erään ns "luopion" kanssa. Helluntaiseurakunta oli erottanut hänet keskuudestaan siksi, että hän oli rakastunut ei uskovaan mieheen. Nyt hän karaoke baarissa kävi laulamassa Andre nimisen kappaleen kun se on niin kaunis muuten hän laulaa Jeesuksesta. . .
Uskostaan hän kertoili jotenkin uhmakkaasti, mutta itkun kanssa sitten tuli tämä kertomus yhteisöstä erottamisesta. . .

Silloin olisi pitänyt oivaltaa sanoa hänelle, ettei Jeesus ole häntä hyljännyt vaikka ihmiset olisivatkin niin tehneet.
Jäin miettimään tuon naisen kohdalla sitä, että miksi hän itse muutti elämäänsä huonompaan suuntaan. Vai käyttäytyikö hän näin siksi, että ajatteli ettei millään ole enää väliä ? Äitini tapasi sanoa, että "itselleen sika kiusaa tekee kun se ruuhensa kaataa".
Onhan se toki raskasta kun yhteisö kääntää selkänsä, mutta miksi vielä pahentaa tilannettaan itse lisää. (Jos nyt oikein muistan niin se rakkaustarinakin oli jo ajautunut karille)
En tiedä miten tuon naisen tilanne on tänään, toivottavasti hän on tehnyt parannusta ja saanut armon tai edes oivaltanut ettei pelastus ole ihmisissä vaan Jeesuksessa.

No se oli minun kokemuksen "luopiosta". On mulla yksi toinenkin kokemus naisesta jolle kävi samoin että, hän rakastui eri seurakuntaan kuuluvaan mieheen ja hänen oli pakko erota omasta yhteisöstään. . Mutta hän oivalsi sen ettei hänen uskonsa ole kiinni maallisesta "kerhosta". Liittyessään aviomiehensä ev.lut. seurakuntaan, hänet haastateltiin ja tuossa haastattelussa hän oli kirkkoherralle todennut haluavansa saman hengellisen kodin kuin mikä hänen puolisollaan on. Ja taisipa vielä lisätä ettei hän silti luovu omista käsityksistään uskosta ja Jeesuksesta. Ja kun perus asiat on samat hänet "hyväksyttiin" seurakunnan jäseneksi. .
Joskus keskutellessamme hän kyllä myöntää kaipaavansa joitain asioita vanhasta seurakunnastaan ja nykyään hän käykin paljon heidän tilaisuuksissaan. Aviopuolisokin on mukana aika useasti. . . Heillä on sama Jumala, Jeesus ja Pyhä henki.
Kun minun puolisoni teki lähtöä tästä ajasta, tuli Jeesus lähelle myös tätä perhettä. Ja Jeesuksen lähellä on hyvä vaeltaa oli tämä maallinen "kerho" sitten mikä hyvänsä.

Mulla on yksi helluntailainen ystävä joka sanoo aina kun tästä seurakunta asiasta tulee puhetta, ettei hän koe olevansa helluntailainen vaan uskovainen joka nyt sattuu kuulumaan helluntaiseurakuntaan. Hänkin perustelee asian juuri tällä uskolla Pyhään kolminaisuuteen. Hänen vanhempansa ovat kuuluuneet helluntaiseurakuntaan joten hänelle on luontaista kuulua siihen yhteisöön. Isien usko niin kuin tavataan sanoa.

Mä alan olla loman tarpeessa. . väsymys painaa, enkä jaksa oikein vapaalla tehdä mitään. Koen syyllisyyttä tästä saamattomuudesta. Sisäinen ylpeys nostaa päätään ja kaikki vastoinkäymiset kiukuttaa suunnattomasti. . .
Nyt pitäisi olla vaan Herran edessä, armon kalliolla.