Olin tänään eräässä hengellisessä konsertissa. Musiikillisesti ilta oli oikein onnistunut. Tilaisuus oli Helluntai- ja vapaaseurakunnan järjestämä ja yleensä heidän järjestämissään tilaisuuksissa on myös uskoon tulo todistuksia ja joku puhuu.
Puhuja oli oikeilla jäljillä siinä, että keskimmäinen risti halkaisee ihmiskunnan kahtia. Ihmisiin jotka tajuavat ristin tuoman armon ja ihmisiin jotka eivät tajua. Samoin kuin ryövärit jotka olivat Jeesuksen molemmin puolin, toinen ymmärsi toinen ei. Puhuja vaan sotkeutui asiastaan harhapoluille. . . . Jotenkin minulle jäi sellainen olo, että hän ei ollut oikein valmistautunut kunnolla siihen mitä oli puhumassa. . .
Ymmärrän kyllä hengen palon ja evankeloinnin merkityksen, mutta jos kuulijakunta on ns. "omaa väkeä" niin miksi pitää kerrata kaikki monesti ja alttari kutsukin esittää sen seitsemän kertaa. . . Vähän niinku tuli sellainen tuntu, että ootta kuitenkin tehny syntiä ja nyt se pitää kertoa. . samoin koin häiritsevänä puhujan äänen korottamisen ihan kuin kuulijakunta olisi kuuroja. . . tai Jumala olisi kuuro kun rukouksetkin piti melkein huutaa mikrofonin lisäksi. . vielä varoiksi. Tokkopa ketään uutta uskovaa nytkään alttarikutsuun vastasi. . Mulla on sellainen tunne, että hieman hienovaraisempaa ja vähemmän melskettä niin ihmiset uskaltaisivat ottaa kutsun vastaan. Monta kertaa rauhallinen ilmoitus sielunhoidosta voisi olla tehokkaampi tapa saada ihmiset tulemaan rukoiltavaksi ja tekemään uskonratkaisunsa.
Konsertista sinällään nautin sunnattomasti. . .
Hei!
VastaaPoistaOlen silloin tällöin piipahtanut lukemassa blogiasi :)
Taitaa olla aika tavalla temperamenttikysymys, millaisesta ilmapiiristä ja toiminnasta pitää. Olen itsekin nuorena aikuisena käynyt paljon helluntaiseurakunnissa ja kirjoituksesi herätti muistoja :). Koska olen itse aika rauhallinen, minuun ei oikein vetoa pauhaaminen, taputtaminen ja muu värikäs meno, vaan pidän enemmän sellaisista tilaisuuksista, joissa ei tarkoituksellisesti yritetä vaikuttaa tunteisiin. Jotkut ystäväni taas ovat sellaisia pippureita luonteeltaan, että heidän mielestään rauhallisemmat tilaisuudet ovat "hengettömiä". Minä en ollenkaan välttämättä koe äänekkyyttä ja tunteen nostattamista hengellisyydeksi tai Hengen läsnäoloksi. Mutta kukin tavallaan. Pääasia, että jokainen löytäisi oman seurakuntansa ja rakentuisi siellä.
En nyt tarkoita henkilöä, josta kirjoitit, mutta monesti karismaattiset puhujat eivät välitä valmistella puheitaan, vaan jättävät tilanteen Pyhän Hengen johdatukseen. Joskus se ei toimikaan ja silloin tulee varmasti kiusaus täyttää ajatuksen aukot maneereilla ja jollakin korvaavalla toiminnalla.
Samoilla jäljillä ollaan :)
VastaaPoistaKirkossa koen kunnioitusta Jumalaa kohtaa juuri ton hillityn käytöksen takia. . mut sit toisaalta ylistys ja ilo pitisi myös näkyä sekä joskus myös kuulua.
Valmistelemattomuus puheen pidossa. . hmmm jos itse joutuisin puhumaan valmistelisin ehdottomasti puheen hyvin, niin etten vaikuttaisi ylimieliseltä kuulijakuntaa kohtaan.