Katsoin taas kerran netistä netmissionin kautta erästä ohjelmaa. Puhuja oli vahvasti sitä mieltä ettei Herran seurakuntaa voi olla ilman Pyhän Hengen voitelua. Voitelua hän vertasi öljyyn jota laitetaan lamppuun. Opetus oli hyvää ja puhujaa oli mukava kuunnella.
Otin asian puheeksi kun olin ulkoiluttamassa anoppiani. Hän kertoi aina uskoneensa ja olleensa varma uskon asioissa vaikka ei ole itse kokenut mitään erikoista pitkän ikänsä aikana (93).
Jutustelimme siitä miten Jumala on tullut lähelle aina silloin kun elämässä on ollut oikein vaikeata. . . Olemme kokeneet yhteisen menetyksen silloin kun puolisoni kuoli, anoppi menetti tuolloin jo kolmannen poikansa, nyt nuorimmaisensa.
Tuo aika oli raskasta sairastamisen myötä myös pitkällistä. . En olisi millään jaksanut ellei Jumala olisi antanut voimia joka päivä.
Vain Jumala voi antaa voimaa iäkkäälle äidille kestää lastensa pois nukkumisen. Olemme itkeneet yhdessä, suru, ikävä ja menetys on ollut yhteinen. Noina hetkinä ainoa lohdutus on ollut jälleen näkemisen toivo jolla olemme vuoroin toisiamme lohdutteneet. . .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti