Olen pohtinut omaa tehtävääni sitä jonka Jumala on suunnitellut minun osakseni tässä elämässä. . . Se on jotenkin "hakusessa" nyt. . enkö ole vielä valmis? Tiedän, että uskoni on hauras, verso vasta, moneen muuhun uskovaan verrattuna. . Ei tietysti saisi verrata koska Jumala tekee työtään meissä oman aikataulunsa mukaan, ei meidän. . .
Puuttuko minulta Pyhä Henki kokonaan, kun en ole kokenut mitään erikoista ? Kun katsoin Eliinan eväitä ymmärsin hänenkin saaneen kaikki armolahjat, hän kertoi siitä omalla persoonallisella tavallaan. . . Eliinan hengellinen koti on Kansan Raamattuseura eli ev.lut. on hänkin. . Niin ollen hengellinen kotini ei siis ole este. Nyt olen Apt 8:16 kaltainen.
Meidän eräs Kirkkoherra totesi kerran, että Jumala loi aikaa ja piru keksi kiireen.
Ajatuksesi kirvoittivat minut miettimään itseäni ja omaa tilannettani (jos kirjoitukseni kuulostaa ankaralta, tarkoitukseni ei ole ruoskia sinua, vaan se kohdistuu minuun itseeni). Minun kanssani saa olla eri mieltä, en pistä sitä ollenkaan pahakseni :) Tiedän, että saatan useinkin olla väärässä.
VastaaPoistaKaipa se on vain hyväksyttävä, että Jumalan ajat ja ajatukset eivät ole meidän aikojamme ja ajatuksiamme. Hänellä oli yllin kyllin aikaa valmistaa Aabraham uskon isäksi, Joosef kansansa ja tuhansien muiden pelastajaksi ja Mooses nöyrimmäksi ihmiseksi maan päällä. Paavalikin tarvitsi pitkän valmistautumisajan ennen kuin aloitti työnsä. Minulle sopisi hyvin huomenna tai viimeistään ensi viikolla, mutta Jumala saattaa nähdä kolmekymmentä vuotta sopivammaksi ajaksi.
Toisaalta kaipa se valmistuminen Jumalan käyttöön riippuu vähän itsestänikin. En voi odottaa hengen hedelmiä, kun käytän aikani kaikenlaiseen turhanpäiväiseen sen sijaan, että pyrkisin tuntemaan Kristuksen ja käyttäisin siihen aikaa. Ja ties vaikka Jumalan aika silloinkin olisi kolmekymmentä vuotta.
Mark Buchanan on kirjoittanut aiheesta erinomaisen kirjan "Kesytetty Jumala", jossa hän opastaa syvempään Kristuksen tuntemiseen ( http://kotipoluilta.blogspot.com/2009/05/kesytetty-jumala.html )
Olen ollut siinä käsityksessä että armolahjoja ei voi ansaita. Eivät ne silloin olisi armosta vaan ansiosta. Joskus vapaissa suunnissa kielilläpuhumisen armolahjaa pidetään merkkinä Pyhän Hengen saamisesta, mutta tunnen monia uudestisyntyneitä, pitkään uskossa olleita ihmisiä, joilla ei ole muita armolahjoja kuin iankaikkinen elämä Kristuksessa (Room 6:23).
Kiitos sanoistasi, olivat pikemminkin lohduttavia eivät ankaria. . . Juuri tuota ajattelin itsestäni, että pitäisi etsiä enenmmän Jumalan läheisyyttä. Nyt aikaa tuhlaantuu jonnin joutavaan. .
VastaaPoistaMinä janoan juuri tuota kielilä puhumista. Minulla olisi paljon aikaa rukoilla Herraa, mutta en omaa kovin hyvää keskittymiskykyä. Enkä oikein tunne edes osaavani rukoilemalla rukoilla. Olen lukenut monia kirjojakin aiheesta, että oppisin. . .
Kielillä voisin rukoilla paljon enemmän ja "lannoittaa" tätä haurasta versoani. . .
Olen arka myös suun tunnustuksen ja todistamisen kanssa, en rohkeasti kerro olevani uskossa ellei asia tule muuten puheeksi. Tosin kirkossa luetaan ääneen aina yhteinen uskontunnustus jossa tuo asia tulee julki tietysti myös yksilö tasolla.
Minulla on yksi ei uskova ystävä jonka en ole nähnyt koskaan avaavan suutaan tuossa kohdin, vaikka kirkoon on tullutkin mukaan. . . . Hän ei myöskään ole koskaan tullut ehtoolliselle.
Rukoilen kovasti aina hänen pelastumisensa puolesta. . . Yleensä muiden puolesta onkin helpompaa rukoila kuin omasta puolesta. . .