Usein kuulee sanottavan, että kaikella on tarkoituksensa.
Usko toi meille sisäisen rauhan vaikka elämä antoi ahdistuksen hetkiä ja tilanteita useamman vuoden ajan.
Silloin kun mä sairastuin niin koin Jumalan tulevan todella lähelle ja syytinkin Häntä kaikesta mitä minulle tapahtui. . Olihan se turvallinen taho syytellä, ei tullut kiviä niskaan eikä kekäleitä liioin.. . Koin voimakkaasti myös sen, että sairastumisellani oli joku tarkoitus ja että mun pitää tämä polku käydä. Voin vain aavistella minkälainen tehtäväni oli. . silti edelleen koen asian samoin.. .
Sairaalassa ollessaan siippa sai siunata erästä nuorta Romaani naista ja tämä löysi tiensä Jeesuksen luo. Olivat olleet tupakalla yhtäaikaa ja siippa oli huomannut naisen itkevän, rohkeasti siippa oli laskenut kätensä naisen olkapäälle ja todennut, että Jeesus auttakoon sua tuskassasi. . . Nainen oli kertonut tyttärensä olevan tutkittavana ja pelkäävänsä kovasti lapsen puolesta. Sitten hän oli pyytänyt siippaa siunaamaan itsensä. Omilta sielunhoitajiltaan kuulemaansa ja oppimaansa siippa oli sitten puhunut ja siunannut naisen. . . Nainen oli sitten todennut, että hänenkin pitää ratkaisunsa tehdä. . .
Seuraavana päivänä tuo nainen tuli siippaa jonkun ystävänsä kanssa käytävällä vastaan ja jo kaukaa oli nainen huudahtanut "tässä on se mies joka mut siunas" ja oli jatkanut, että olen löytänyt Jeesuksen. . .
Ehkäpä tämä oli Jumalan suunnitelma ja siipan piti sairastua ja olla juuri siinä paikassa sillä hetkellä. Lohduttamassa äitiä jolla oli lapsestaan hätä. .
Olen aina ihaillut Romaanien rohkeutta heittäytyä Jeesuksen syliin silloin kun kutsu käy. . ei he mieti, että mitä ihmiset sanoo tai miten muut suhtautuu kun kuulevat. . . suun tunnustus käy sekin rohkeasti ja epäröimättä. .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti