perjantai, 16. maaliskuuta 2012

Noi voi yhyren kerran . .

Julkaistessani tuota edellistä tekstiä huomasin oikealla sivulla mainoksen joka nostatti tunteita. Oikein piti palata taaksepäin että näinkö mä oikein.

Siinä oli teksti selvännäkijä, mielenrauhoittaja hinta 2 euroo ja risat minuutilta puhelin numero ja linkki jonnekkin enkelinsiunaus sivustoille. . .
Jos mua joku ottaa päähän niin nämä new age jutut joilla ihmisiä harhautetaan uskomaan johonkin muuhun kuin Jumalaan ja hänen ainokaiseen poikaansa. Joka ristintyöllä sovitti ihmiskunnan.
Unohtakaa nämä harhat, enkeli jutut, joogat, reikyt, shakrat ym. . .

Isän Jumalan rakkaus, Jeesuksen Kristuksen armo ja Pyhän Hengen siunaava osallisuus olkoon kaikkien lukioiden kanssa, nyt ja aina. AMEN

Kevät laiskuutta ilmassa

Kevät aurinko on ihana ilmiö, pajuihin tulee "kissat", hanki kantaa aamuisin ja valo lisääntyy päivä päivältä. Valoon tulee myös ikävämpiäkin asioita, pöly kaiken yllä, ikkunoissa kaikenlaista ja "villakoirat" liikkuu lattioilla.

Olin tässä kuuntelemassa puhujaa, jonka piti puhua Israelista, mutta joka puhuikin ihan muusta. Osittain mielessäni kritisoin hänen puheitaan. Eräässä kohtaa hän antoi ymmärtää, että uskon määrä vaikuttaa Jumalan toimiin niin, että ellet usko et myöskään voi parantua. Tätä en niele hevillä koska onhan näitä todistuksia kuinka ihan ateisti on parantunut Jumalan tahdosta.
En sano etteikö hurskaan rukous ole voimallinen, mutta ei se ole mikään parannus "automaatti". Herra toimii niin kuin haluaa ja siten mikä on Hänen suunnitelmiensa mukaista.

Samassa salissa istui minun kastanut vanhemmisto veli jonka selkää on leikattu varmaan yli viisitoista kertaa. Hän on uskonut aika nuoresta saakka kun on uskovasta kodista. En hetkeäkään epäile tämän miehen uskon määrää, tiedän sen olevan hyvin varmaa ja voimallista. Silti hän on välillä valtavien kipujen kourima, sairas sekä heikko. Ja usko näyttää vaan kasvavan vuosien myötä. Hänen nuorimmasta lapsestaan etsittiin tässä taannoin leukemiaa, onneksi sairaus ei ollut sitä. Mutta vakava, elin ikäinen sairaus löytyi kuitenkin, joka tuo mukanaan muita vakavia tilanteita jos nyt näin voi sanoa. Voin vain kuvitella sitä rukousten määrää jota tämän lapsen vuoksi on rukoiltu. Niin tässä seurakunnassa kuin muissakin seurakunnissa. Varmaan myös kaikki uskovat ystävät ovat olleet siinä rukouksessa mukana.
Mitään paranemista ei ole tapahtunut sen enempää isälle kuin pojallekkaan tässä perheessä. Ainakaan vielä tulevaisuudetahan me emme voi tietää. Silti en hetkeäkään epäile tämän isän uskon määrää, laatua tai voimallisuutta.

En myöskään osaa ajatella, että kaikki nämä henkilöt ja seurakunnat jotka ovat rukoilleet heidän puolestaan olisivat epäuskoisia. Minä olen taipuvaisempi ajattelemaan niin, että Herra antaa voiman silloin kun itse ei enää jaksa mitään. Ainakin minä tarvitsen Jeesusta aina kipeimmin silloin kun hiekkaan jää vain yhdet jäljet, kun ei itse jaksa kulkea niin Jeesus kantaa. Ne on myös aina niitä vaikuttavimpia ja koskettavimpia hetkiä sydämen tasolla sekä hengessä.

Olen yrittänyt joskus rukoilla kielillä puhumisen armolahjaa, kun oma rukoukseni tuntuu niin kankealta. Enkä aina tiedä edes miten ja mitä rukoilla. Herra ei kuitenkaan ole tätä rukoustani täyttänyt, ainakaan vielä. Sanassa sanotaan, että antakaa Pyhän Hengen täyttää itsenne. No enpä ole kokenut sitäkään mitenkään erikoisesti johonkin "hurmokseen" tms. joutumalla.
Kaksi kertaa olen ihan fysisesti kokenut sydämessäni sellaisen mielettömän ihanan tunteen siitä, että Herra on olemassa. Tunne oli lämmin ja ihan kuin sydän olisi jotankin laajentunut. Jalovaaran rukousillassa olen kaatunut kerran kirkon lattialle, itkin siinä jonkin aikaa ja täts it.
Näistäkin kokemuksista on jo aikaa ja silti minä luotan siihen, että Herra tietää minun asiani ja ohjaa menoani jos vaan ymmärrän ohjausta pyytää. . välillähän sitä painellaan oman pään mukaan, kunnes matkanteko tyssää tai tulee joku nöyryytys joka niistää nenää. . .

Koetelkaa kaikki ja pitäkää se mikä on hyvää . . . . saa nyt päteä tällä kohtaa, vaikka sekin on mietteitä herättävä sanan paikka.
( Noinko sitä voi vaan valikoida mitä pitää ja mitä ei. Tuomas taas nostaa päätään minussa :) )

maanantai, 27. helmikuuta 2012

Nöyryyttä

Taas se on kateissa, nöyryys. . . Sisäinen ylpeys nostaa päätään taas voimallisesti. Ei voi kuin pyytäää Herraa olemaan minulle armollinen.

Teen taas kovasti "töitä" öisin, mutta ihan väärässä paikassa. Tästä tiedän, että stressi taso on aika korkealla tällä hetkellä. Yritän kuitenkin jaksaa töissä, kun ei mulla ole montaa tuuria yhteen menoon. Ihottumakin on jotenkin kukassa taas, sekin johtuneen tuosta stressistä. Väsynytkin olen vaikka nukun pitkiä öitä, sekin kertoo ettei kaikki ole ihan hyvin.
Välillä olen ahdistunutkin kovasti. Sisäinen hiostajani syyttää kokoajan milloin mistäkin. En ole kyllin hyvä, en kyllin pidetty, en sitä, en tätä, en täytä niitä odotuksia joita muilla on minun suhteeni.
Luotan kuitenkin Jumalan sanaan ja siihen, että hän rakastaa minua tällaisenaan. Kaikkine vikoinenikin olen hänelle rakas. Hän tuntee minut läpikotaisin ja tietää sydämeni salat. Pettyy ehkä toisinaan, kun itsekkin petyn itseeni, mutta antaa anteeksi kuitenkin poikansa Jeesuksen tähden. Tähän on vaan pakko luottaa kun muuta toivoa ei ole. Itse itselleen anteeksi antaminen on vaikempaa kuin uskoa Jumalan anteeksiantoon. Siksi näitä ahdistuksia ja mietteitään on pakko varmaan pyöritellä päänsä sisällä niin kauan, että osaa antaa vajavuutensa itselleen anteeksi. Ja uskaltaa antaa taakkansa Herran kannettavaksi, uskoa ja luottaa niihin käsivarsiin jotka meitä arpisina kannattelevat arjen keskellä. Kiitos Jeesus ristin työstä.

Hyviäkin uutisia on tullut, kun käly kertoili lentävänsä Thaimaan auringosta kotiin tulevana keskiviikkona. Sitten pääsemme suunnittelemaan sitä yhteistä Israelin matkaamme. Sekin varmaan vähän stressaa, vaikka onkin niitä ihania aiheita sillä saralla.

maanantai, 6. helmikuuta 2012

Ohi on !

Näin voin huokaista. Aloin jo kyllästyä koko vaali touhuun. . .

Se herätti niin paljon asioita pohdittavaksi, että melkein stressiä alkoi tyrkätä. Ihmettelin mielessäni monia asioita. Eniten ehkä ajatuksia herätti se joukko joka kerääntyi Pekan tukijaksi. Siinä joukossa oli monia henkilöitä joilla on uskova tausta (Kuustonen). Tai niitä jotka ovat tuleet jollain "tasolla" uskoon (Edelman).
Jäin todella miettimään, että olenko minä väärässä synnin määritelmässä. Vai onko ajan henki tosiaan niin voimakkaasti kaiken sallivaa myös uskovien keskuudessa.
Jotenkin mieleeni nousee Raamatusta sanat "he vaihtavat luonnolisen yhteytensä luonnottomaan". En muista edes kohtaa, mutta aina ne sanat vaan tulee mieleeni. Ja sisimpäni valtaa suunnaton huolen ja murheen tunne.

"Koetelkaa kaikki ja pitäkää se mikä on hyvää" sanotaan myös, tämäkin kohta mietityttää. Näinä suvaitsevuuden ja sallivuuden päivinä miettii näitä Sanan tulkintoja monelta kantilta. Sanotaan, että uskon varjolla on tehty paljon pahaa. Mutta olen sitä mieltä, että myös suvaitsevuuden nimissä voidaan saada aikaan paljon pahaa. Edelleen Sanassa sanotaan Jumalan luoneen ihmisen, miehen ja naisen.
Ei sukupuoli neutraalia olentoja. Vaan luonnollisesti lisääntyvän lajin uroksen ja naaraan.
Luontokin todistaa, että luonnottomat "parit" eivät lisäänny. Aika harvat eläin lajit kykenevät risteytymään luonnostaan. Täytyy olla toimiva geeniperimä, saman rodun eri laji esim. hevonen + aasi tulos on muuli joka ei pysty lisääntymään.

No nyt on Sauli valittu ja "pulinat pois". Suokoon Jumala hänelle rohkeutta ja viisautta hoitaa työnsä hyvin. Kovasti on kritisoitu avioparin ikäeroa. Taidanpa avata taas kirjan ja selailla mitä tästä asiasta siltä löytyy. . . .

torstai, 26. tammikuuta 2012

Uusi aika käynnistyy

No niin vuosi on päässyt hyvin käyntiin. Välillä on ollut töitä enempi ja se vie hiukan voimia, mutta hyvä niin että saan vähän rahaa sivuun sitä Israelin matkaa varten.

Kovasti nyt on kansalla miettimistä tässä pressa jutussa. Itse kävin jo äänestämässä myös tämän toisen kierroksen. Kun nyt kaikki vaan ymmärtäisivät käydä uurnilla vaikka se eka kierroksella itse äänestämä henkilö ei olisi jatkoon päässytkään. Minunkin oli nyt valittava kahdesta ei mieluisesta henkilöstä. Kävin kuitenkin vaikka vähän "kipeätä" tulikin.

Historiaa taaksepäin katsellessa tilanne ei ole toisen ehdokkaan kannalta mitenkään ihmeellinen, mutta jos miettii toista ehdokasta niin sitten jo ollaankin tekemässä historiaa. . . Olisiko se hyvä, vai erittäin paha? Siinäpä kysymys. Jeesus käskee rakastaa kaikkia ihmisiä, tarkoittaen meidän olevan samanarvoisia mihinkään ulkoiseen katsomatta. Ja kuitenkin Jumala sanassaan kertoo selkeästi ketkä eivät taivasten valtakuntaa peri. 1. Kor. 6:1
Voisiko sitten synnissä elävä johtaa kokonaista kansaa? No se jää nyt nähtäväksi, vaikka itse uskon vahvasti siihen, että Suomen pikkuinen kansa ei ole vielä ihan niin suvaitsevaista, vaan edelleen omaa määrätyn isiltä perityn arvomaailman.

Varmaa on vain se, että kansa saa ansaitsemansa johtajan. . . Suokoon Jumala kansalle viisautta valita oikein. Itse rukoilen Jumalan mielen mukaista tulosta.
Siunatkoon Jumala tässäkin Suomen kansaa. En oikein uskalla ajatella tilannetta sellaisena että Jumala vihassaan kääntäisi selkänsä pienelle kansallemme. . . .

maanantai, 2. tammikuuta 2012

Uusi vuosi

Niin se lähti tämä uusi vuosi käyntiin. Tytär palailee työhön takaisin ja nyt sitten isovanhemmat hoitaa pikkumiestä kaksi ensimmäistä viikkoa. Näin siksi että ehtii tutustua uuteen hoitopaikkansa kunnolla, kun äiti meinaa tehdä lyhennettyä työviikkoa niin ehtivät käydä parikin kertaa päiväkodilla.
Vaikka oppiihan se lapsi uusiin asioihin, mutta on tämä muorista mukava seurata miten elämää osataan rakentaa lapsen ehdoilla. Viisaampia ovat lapset kuin mitä me vanhemmat aikanaan oltiin.

Sain tyttäreltä joululahjana kirjan nimeltä Israelin toivo, Ensio Lehtosen kirjoittama opus. Aivan siis todella mahtavaa lukemista. Jotenkin Jesajan kirja alkoi elää tätä lukiessa. Ymmärrys juutalaisia kohtaan lisääntyija Israelin valtiotakin kohtaan. Vain pieni kansa ymmärtää toista pientä kansaa. Suomikin on saavuttanut itsenäisyytensä Jumalaan luottaen.
Olen myös ollut liikuttunut tästä tyttäreni tavasta kannustaa minua tässä uskon asiassani, vaikka hän ensin oli varauksellinen. Sanoikin, että hihhuloimaan ei sitten ruveta. Tarkoitti lähinnä lähipiirin "käännyttämistä".

Jouluyön messu oli hyvä kokemus, paljon oli kirkossa väkeä. Yhtä paljon on varmaan kiirastorstai illalla ehtoollisella ihmisiä. Mukava nähdä että kirkkoonkin vielä osataan tulla. Välillä tuntuu siltä että ihmiset hakee kaikesta muusta hengellisyyttä, nämä new-age jutut varsinkin on suosiossa. Pidetään kaiken maailman enkeli-iltoja, valon ja energian keruuta. Jumalasta ei puhuta vaan atmosfääreistä ja taivaasta yleensä. Shamaanit ja spiritismi on päivän trendi. Selvännäkijät ja ennustaja eukot kiehtovat enemmän kuin Sana ja totuus. Palvotaan Äiti Ammaa, tehdään alttareita ja poltetaan suitsukkeita. Ja samat ihmiset rustaavat JOULUA täydellä innolla, unohtaen sen aidoimman ja tärkeimmän asian. Lauletaan joululauluja, mutta ei kuunnella joulun sanomaa. Jeesus on todella, kuin Kari Suomalainen aikanaan piirteli, sivustakatsoja omassa juhlassaan.

Täällä tarvitaan kohta ihan oikeasti lähilähetystä. Ja isot herätykset olisivat enemmän kuin tervetulleita. "Kohina" saisi voimistua kunnon sateeksi ja vaikka taifuuniksi asti ja pian sittenkin niin, että Hilja Aaltonenkin ehtisi tämän ropinan kuulla.

Siunattua Uutta vuotta kaikille !

perjantai, 23. joulukuuta 2011

Joulurauhaa

Niin se vaan meni tämä adventtiaika. . .
Monenlaista asiaa on käynyt pienessä mielessä. . . Konsertissa kävimme, Elävä vesi teki taas oivan konsertin. Sitten kävin kasteseurakuntani joulujuhlassa kuuntelemassa Takametsien miehiä. Toivoin vaan etten olisi levittänyt kovasti lunssaa, kun sellaisen jostain onnistuin saamaan. . .

Oman jouluni olen tehnyt tässä nyt parin päivän aikana, aattoilta menee töissä. Siksi paistelin laatikot eilen ja siivoilin tänään. Anoppia kävin katsomassa eilen. Joulukahvit nautimme jälleen hänen siis anoppini toiveesta kälyni luona. Jotenkin tuntuu mukavalle kun tunnen edelleen olevani tasavertainen perheenjäsen aviopuolisoni suvun kesken. Laskin, että nyt on neljäs joulu kun vietän sitä yksin. Juuri muutama tunti sitten kävin viemässä kynttilät haudoille. Laitoin pitkät öljykynttilät jotka palavat useamman vuorokauden niin minun ei tarvitse sitten huomenna yrittää ehtiä enää sinne ennen töihin menoa.
Toki tytär perheineen ja velimies tulevat huomenna jouluruualle tähän minun luo. Olisin halunnut olla heidän kanssaan koko aaton, mutta työn merkeissä se nyt menee.
Kun olen illan töissä niin ajattelin, että töiden jälkeen menen käymään myöhäisellä kahvilla ABC-kahvioon ja sen jälkeen kirkkoon aattoillan messuun.

OIKEIN RAUHAISAA VAPAHTAJAMME SYNTYMÄJUHLAA KAIKILLE SIVUILLENI EKSYNEILLE ♥