perjantai 30. lokakuuta 2009

Miksi

Kirjoitanko tätä blogia itselleni vai muille? Miksi yleensä kirjoitan. . En teidä. Miksi halusin luoda blogin ja kirjoittaa juuri uskovana ja uskosta. Saako siitä edes kirjoittaa, kun se tuntuu olevan kaikille niin henkilökohtainen juttu. . Ainakin niin kuulee usein sanottavan, että se on jokaisen henkilökohtainen asia miten tai mihin uskoo. . . .
Ainut asia jonka tiedän varmasti on nimimerkkini synty ja merkitys. Vaikka blogin nimi on Uskon askelissa koen itse vasta hipsuttelevani uskon tiellä. . .

torstai 29. lokakuuta 2009

Hmm. .

Muistan miten tuskailin uskoon tuloni jälkeen juuri tuota menestymistä. Tai paremminkin itkin ja ihmettelin, että miksi sisälläni oleva ahdistus ja epätoivo ei hellitä. . . Olinhan kuullut ihmeellisiä tarinoita siitä miten kaikki muuttuu kuin taikaiskusta silloin kun tekee uskonratkaisun. Luin Raamattua ja yritin epätoivoisesti ymmärtää lukemaani. Uskoon tuloni on ollut prosessi se ei todellakaan tapahtunut hetkessä.
Evankelisluterilaisena en enkä omaa oikein kunnolla sellaista uskovien seurakuntayhteyttä kuten vapaiden suuntien uskovilla on. Ehkä ns. kokemusten ja merkkien puute johtuukin siitä. Sellainen "hurahtamalla" uskoon tulo olisi ollut paljon helpompaa. Janoan samanlaisia armolahjoja kuin muutamilla ystävilläni on kielillä puhumista ja muuta sellaista. . Ja toisaalta pelkään jotenkin kokea moista.
Taidan olla niin "vihreä" ettei mulle voi vahvaa ruokaa vielä syöttää. .

Rakkaus voi olla myös kuritusta. .

Onko niin, että kun tulee uskoon alkaa menestyä kaikessa mitä tekee? Tokkopa. Vanhan kansan viisauksiin kuuluu sanonta "Joka vitsaa säästää se vihaa lastaan." Kaikki nuo vanhan kansan viisaudet ovat saaneet alkunsa sananlaskuista. Niitä Herra kurittaa joita hän rakastaa.
Tässä valossa meidän tulisi kiittää myös vastoinkäymisistä, salliessaan meille koettelemuksia ja vastoinkäymisiä Herra valmistaa meille myös tien päästä niistä yli tai voiman kestää vastoinkäymiset. .

Miteitäänpä asiaa vaikkapa vanhemmuuden näkökulmasta. Jos sinulla on lapsia niin ymmärrät hyvin sanan "kurittaminen." Jokainen haluaa suojella ja varjella lastaan maailman pahuudelta. Haluamme opettaa lapsemme tekemään elämässään hyviä, viisaita valintoja niin, että heidän elämänsä sujuisi hyvin. Yleensä vanhemmat vielä toivovat, että lapsen elämä olisi helpompaa ja tuskattomampaa, selkeästi "parempaa" kuin heidän oma elämänsä on ollut.
Jossain vaiheessa elämäänsä lapsi alkaa ymmärtää miksi äiti tai isä on asettanut rajat, kieltänyt joitain asioita tekemästä tai rangaissut jostain tehdystä. Kun ymmärrys kasvaa, kasvaa myös luja luottamus siihen, että vanhemmat rakastavat ehdoitta lastaan. . Tässä vaiheessa lapset yleensä alkavat osoittaa myös vanhemmilleen kunnioitusta vapaaehtoisesti eikä vain auktoriteetin pelosta. .

Kaikki tuo edellä kerrottu kuvaa oikein hyvin Jumalan ja ihmisen suhdetta toisiinsa. Jumala rakastaa luotujaan, Hän antaa meille voiman ja ilon myös silloin kun elämä kolhii. .
Siitä tulee muuten sanonta "ettei kenellekkään anneta enempää kuin hän jaksaa kantaa." Sananlaskujen viisauksia sekin. . .

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Rakkauden käsky

Eilen tuli telkkarista joku dokumentti "rakkauden lapsista". Kultista jossa vääristeltiin todella pahasti Raamattua. Käytettiin häikäilemättä seksuaalisesti hyväksi toisia ihmisiä. Kaikki lähimmäiset olivat ikään kuin sallittua riistaa. . Lapsia käytettiin surutta omien kieroutuneiden himojen kohteena. Kultille kasvatettiin uutta johtajaa pienestä pojasta. Poikaa käytti hyväksen "perheen" johtaja sekä myös oma äiti. kultissa asia hyväksyttiin ja siihen jopa rohkaistiin. Seuraukset olivat hyvin raadollisia. Pojan vartuessa hän erosi kultista, alkoi vihata äitiään ja tappoi lopulta äitinsä parhaan ystävättären sekä itsensä. . . Kultin perustaja ja johtaja oli entinen babtistikirkon pappi, hän oli jo edesmennyt ohjelman teko hetkellä. Uskon, että hän saa tuomionsa aikanaan Herran kädestä. .
Minun teki ihan pahaa kun ihmiset haastatteluissaan kertoivat kaiken tuon "vapaan rakkauden" tapahtuneen Jumalan ja Jeesuksen kunniaksi. . . Miten viekas onkaan sielunvihollinen. . . Ja miten raskaita ovat hänen aseensa, varsinkin jos vietellyksi hänen töihinsä sattuu tulemaan pappi. Papit tuntevat Raamatun hyvin, osaavat vedota ihmisten tunteisiin ja pönkittää puhettaan ns. sanalla. . Tuossakin kultissa oli paljon ihmisiä mukana, kymmeniä tuhansia ihmisiä. Joista alussa kaikki olivat luuleet liittyneensä kristilliseen yhteisöön. Hei haloo! Ehkä olisi se omakin Raamatu kannattanut avata jossain vaiheessa. . .

Vain perkele on näin viekas ihmisen eksyttäjä. . Siksi sanassa sanotaan, ettei tule pohtimatta ja koettelematta ihan kaikkea uskoa. . Terveen maalaisjärjen käyttö on sallittua myös uskon asioissa. Jumalaan voi luottaa, ei ihmiseen. .