Nyt se on lähtö itkua vailla, sanoo sananparsi.
Tunnin päästä lähdemme hiljaksiin liikenteeseen, ajelemaan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttä hotellia. Aamulla anivarhain on sitten varsinaisen lähdön aika. Israel, Pyhä maa tai Luvattu maa, miten nyt itse kukin haluaa asian ilmaista. Itse odotan paljon tältä retkeltä, vaikka varsinaisia tavoitteita en ole asettanutkaan. Haluan nähdä mahdollisimman paljon niitä paikkoja jossa meidän Herramme on astellut maanpäällä ollessaan. Toivon saavani myös uskon vahvistusta. Minulla on ollut todella koettelemusten aikaa tässä nämä viimeiset päivät tai koko viikko oikeastaan on ollut itsetutkistelun aikaa. Kuten jo aikaisemmin olen kertonutkin minulla on jostain syystä nykyään aika lyhyt "tulilanka" ja kiivastun todella nopeasti ellei asiat suju.
Onneksi nyt saan rentoutua ja viipyä kristillisyyden alkulähteillä, joista yritän ammentaa kaiken mahdollisen. Ehkäpä vihulainen on saanut aikaan tätä mielen myllerrystä. Ainahan se vihtahousu yrittää saada meitä otteeseensa. Hiljaiset huokaukset nousee nyt Jumalan puoleen tämän loman onnistumisesta ja mieleni rauhoituksesta. Jos vaan joku jaksaa esirukousta minun puolestani harjoittaa olen enemmän kuin onnellinen. Oma rukous kun tuntuu jäävän ajatuksen asteelle aina välillä. Miksi tämä "liha" on niin voimallisesti maailmassa kiinni?
Mutta nyt vielä viimehetken tarkistukset ja sitten maa joka vuotaa mettä sekä hunajaa odottaa. . . Siunausta kaikille jotka eksyvät lukemaan tämän.
