keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Tervehdys

Käväisin viemässä taas lähetyksen hyväksi hieman arpavoittoja seurakuntaan. Hyvältä tuntuu tällainen pienikin osallistuminen. . .

Sinä lukija ole siunattu Jeesus Kristus Nasarettilaisen nimessä. . . Nyt on vaan pakko siunata kanssa kulkijoita. . .

tiistai 16. marraskuuta 2010

Melkoista pirjannesta kuten eräs ystäväni tapaa sanoa :)

No niin, nyt näyttäisi siltä, että selvittiin säikähdyksellä. Tyttären korvasta tosin leikattiin sellainen kiilan mallinen pala pois ja muutama luomi lisää poistetiin. Kaikista ei vielä ole tuloksia, mutta lisäleikkauksen ja siinä yhteydessä pois otetun laikun tulokset oli puhtaat. Kiitos Herran. .
Melanoomaa tämä nyt on joten toki kontrollit tulee, mutta nyt ei ainakaan muuta ollut tällä tietoa. Vartijaimusolmukkeetkin näytti ultrassa olevan ok. Tytär tosin ei oikein vielä itse usko kaiken olevan ok. . . asioitten ajatteleminen kestää hetken. Aviosiippani sairastelua seuranneena ei meinaa uskoa testien tuloksia, mutta ehkä se luottamus elämään palajaa kunhan aikaa kuluu. . .
Korvanlehti on hiukan toista pienempi, mutta sitäkään ei huomaa sivulta päin katsottaessa lainkaan kun ei ole vertailu pohjaa. Ja ulkonäkö nyt on vähinsä sivuseikka näissä asioissa.

Itse olen vain suunnattoman kiitollinen jälleen kerran siitä voimasta ja rauhasta jonka usko Jeesukseen antaa sisimpään silloin kun näitä elämän eri vaiheita tulee vastaan . . .

Kiitos kuuluu myös kaikille esirukoilijoille !

perjantai 5. marraskuuta 2010

Itkua ja esirukousta

Jälleen kerran elämä näyttää sitä takapuoltaan. . . Tyttäreni poistatti tässä pari viikkoa sitten luomen ja kuinkas ollakkaan siitä löytyi pahalaatuisia soluja. Meillä valmistaudutaan jälleen taisteluun syöpää vastaan.

KAIKKI ESIRUKOUKSET OVAT ENEMMÄN KUIN TERVETULLEITA

maanantai 1. marraskuuta 2010

Paavo Järvinen

No niin nyt tulee tänne tuppukylään evankelista joka tunnetaan muualla Suomea hyvin varsinkin vapaissa suunnissa. Aion mennä kuuntelemaan kun olen miestä jonkun kerran kuunnellut TV7 ohjelmissa. Pitäähän se nähdä livenä, kun Eliina Heinonenkin on tullut nähtyä ihan likiltä :)

Olen sellaisessa käymistilassa ollut tässä nyt hetken aikaa, en oikein tiedä mihin suuntaan sitä pitäisi mennä. . . ??? Kovasti kaipaan uskovien yhteyttä ja olisi kiva jonnekkin tapahtumaan mennä. . olla sanan kuulossa päiviä perättäin jos se selventäisi tilannetta. . Mutta harmikseni nyt ei kukaan missään tarjoa moista.

Pieni mies kasvaa huimaa vauhtia. . . ja jalka paranee hyvin. . ihanaa.

Kirkosta eroamiset, homoillat ym. . on vähän mietityttäneet ja olen pohtinut asioita paljon. Olen tullut siihen päätinkiin, että jos kirkko alkaa siunata samaa sukupuolta olevia pareja ikään kuin aviopareja niin siinä vaiheessa minä kävelen ulos ja etsin hengellisen kotini muualta. (Viimeistään silloin). Minä en voi ymmärtää miksi ihmiset jotka viis veisaavat Raamatusta tai Jumalasta yks kaks haluavat kuitenkin tulla siunatuksi. . . sellaiseen nimeen johon he eivät kuitenkaan edes usko..

Enkä ymmärrä sitäkään jos kirkko mukautuu maailman tahdon mukaan. . . Olen aatellut niinkin radikaalisti jossain vaiheessa, et kirkko pitäisi erottaa valtiosta. . Ei olisi ns. leipäpappeja vaan kutsutyöläisiä ja seurakunnan jäsenetkin olisivat helposti oikeasti uskossa olevia ihmisiä.

Katolisesta kirkosta ollaan montaa mieltä, mutta ainakin se pysyy kauan kannassaan eikä mukaudu heti vaikka arvostelijoitakin on paljon. . . hattua nostan Paaville siittä. . Nyt näyttäisi, että ev.lut. papit, rovastit ym. . selittelevät ja ovat jo järjestämässä jotain rukoushetkeä rekisteröidyille pareille. . .

Luther oli mies jolla oli vahva usko ja identiteetti kristuksen ruumiin jäsenenä, niin vahva että kun vihtahousu lusifer istahti sängyn viereen niin Luther kääntyi, katsoi ja tuumasi vaan että jaa sinä.
Puhdistiko Luther turhaan uskon ? yksi epätietoinen kristitty tässä kyselee.

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Pyhän Laurin Kappeli

Kävin pienellä ruskaretkellä ystäväni kanssa, kauniissa Äkäslompolossa. Saimme viikon aikana nauttia mm. Saila Seurujärven konsertista Pyhän Laurin Kappelissa. Ihana oli kuunnella Sailan äänen sointia tuossa kauniissa tunturi kappelissa. . . Paljon oli ohjelmassa uusia lauluja jotka olivat kuitenkin tehty hyvällä maulla ja Sailalle sopiviksi. Ja siinä eteisessä otin valokuvan Sailasta, samalla kuulin että uusi levy on tulossa. Sitähän ne uudet laulut ohjelmistossa useinkin tietää :)

Kävimme myös ehtoollisella viikko messussa, joka tuossa kappelissa on aina torstaisin. Ja taas tuli uusi kokemus siitäkin. . . Vaikka tuota ateriaa toteutetaan vähän eri tavalla käytännössä niin sen vaikutus on aina sama. . jotenkin se tuo Jumalan ihan siihen lähelle. . . .

Siellä seitsemän tunturin kupeessa tunnen olevani todella lähellä taivasta. . . niin kuin aina pohjoisessa liikkuessani. Samaa tunsin aikanaan Värriön rinteitä katsellessani, silloin kun Tuntasan erämaassa tapasimme käydä telttailemassa, mieheni vielä eläessä. . . . Taisipa mieheni viimeisellä reissulla sanoa ääneen siinä telttaa kasatessamme ettei taida enää näitä maisemia nähdä. . teltta hajosi tuolla reissulla ja päätyikin pois tullessa Saihoselän "molokkiin". . . ihan kuin sekin olisi tiennyt ettei sitä enään tarvita. . .

Mulla on jonkinlainen kriisi menossa vähän kaiken kanssa. . . Kaipaan avio miestäni todella voimakkaasti aina välillä. Ja varmaan oman apean vireensä tähän syksyn harmauteen antaa se, että riitelin hiljan yhden ystäväni kanssa ja hän on minulle syvästi loukkannuksissa osittain ihan syyttä suotta ja osittain varmaan aiheesta. Olen melkein valvonut öitä tuon asian tiimoilta. . .
Olen rukoillut, että pääsisin tästä taas yli. . . ja saisin rauhan sisinpääni. Ja saisin asiat selvitettyä jollain tavalla. . . En halua antaa hänen kanssaan periksi.
En vaikka se välillä onkin haasteellista. . . (hän ei usko)

Tyttären poika kasvaa kovaa vauhtia ja nyt se jalkakin alkaa olla oikeassa asennossa. Viikottain ollaan käyty Tampereella sen kanssa, nyt se on kipsillä hoidettu ja alkoi tulla heti tuloksia paremmin kun sillä kengällä. . .
Kovasti se valtaa alaa muorin sydämestä se pieni mies. . . .

Lisään tähän loppuun jakeen joka on tullut mulle rakkaaksi ja johon luotan aina silloin kun en itse oikein tiedä enää missä mennään. . .

1 korint 1:8 Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti, niin että te olette nuhteettomat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä.

perjantai 17. syyskuuta 2010

Harmittavaa. .

Nyt oikein harmittaa kun ei saa itseään liikkeelle. Paikallinen vapaaseurakunta juhli juuri 100 vuottaan ja minä vaan istuin kotona. . . Vaikka olen monesti miettinyt, että minkähänlainen "poppoo" se mahtaisi olla. Joskus silloin kun luin hoitoalaa me käytiin tutustumassa vapaa kirkon toimintaan ja sielä penkissä silloin mä ajattelin, että tämmöiseen minä voisin liittyä. . ja nyt kun olisi ollut oiva tilaisuus niin ei saa persustaan sohvalta ylös. . . No ehkä saan uuden tilaisuuden jossain vaiheessa. Jos niin on tarkoitettu.

Ehtoollisella kävin taas kaste seurakunnassani. . On se jotenkin erilaisen tuntuista kun murretaan oikeata leipää. . . Ainut mikä vähän häiritsee niin on tosiaan se vanhemmisto veljien tapa ottaa se ehtoollinen siinä toisia palvellessa. . vähän kuin juostessa. Miksi sitä ei voi ensin jakaa muille ja sitten viimeisenä ottaa yhdessä siinä pöydän ympärillä missä ehtoollinen siunataan. . . Olis mukavampi mun mielestä niin että hekin saisivat rauhoittua ottamaan tuo tärkeä yheys lahja. . .

No ei mun tarttis tämmösiä miettiä. . en ole omaan kirkkooni ehtinyt pitkään aikaan ehtoollispöytään. . . viimeksikin kun menin sunnuntaina niin siellä olikin konfirmaatiomessu ja kun ei mulla ollut ketään edes likipitäen tuttua tuolla aterialla niin en sitten jäänyt ehtoolliselle itsekkään. . .

Vähän harmittaa sekin kun vuorotyö vie välillä mahdollisuuksia osallistua. Nytkin kun oli oikein seurakunnasta järjestettynä telttatapahtuma niin meitsi se vaan hyysää mummoja. . . no ei se mitään nyt mä jotenkin olen jaksanut niihen kanssa hyvin. oikein olen nauttinut työstäni. . ehkä se nakkeleminen ja toisessa paikassa työvuorojen tekeminen olikin siunaukseksi minulle. Ja olen oikeastaan ihan varmakin, että mun silmiäni siinä avattiin siinäkin . . .

Mutta nyt menen nukkummaan, lähden aamulla erään ystaväni kanssa kohti pohjoista katsomaan onko ruskasta enään mitään jäljellä. . . . Viikon lomaa tekee hyvää näin syksyllä. Juuri katselin tuossa ulkosalla, että taidamme saada vielä kunnon kuutamo yötkin. . olisi ihanaa näyttää kamulle kunnon revontulet. Ystäväni on ekaa kertaa lomailemassa lapissa. . .

Niin ja tyttären pojan jalkaa hoidetaan ainakin nyt vielä ihan kengällä. . myöhemmin jotain jänteitä voidaan kiristää operoimalla, mutta lääkäri oli hyvin positiivisella mielellä. . . Kovasti poika kasvaa ja nukkuu mielellään muorin sylissä :) ( Hymyilee ylpeänä hän )

Olkaa kaikki siunattuja jotka satutte taas tämänkin pätkän lukemaan. . . Olkoon sydämissänne Shalom. .

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Paljon on taas tapahtunut

Ho hoijaa !
Mistähän sitä aloittaisi. No meidän lomamatka oli oikein onnistunut kaikin puolin. Säät suosii kokoajan, ehkä välillä oli jopa liiankin lämmintä.... Mutta emme valittaneet vaan nautimme Herran antimista.. Kaikki järjestelyt oli ihan ok. Jopa hotelliinkin olimme tyytyväisiä vaikka se oli edullinen ja vanaha. Hinta tasoonsa nähden ok oli sekin. Pärnu oli kaunis paikka, vanha kaupunki varsinkin.
Kiitollisuus nousi omasta rinnasta siitä, että ei ole joutunut sota-aikaa näkemään emmekä ole joutuneet miehityksenkään kohteeksi. Kun kuuntelimme tulkin kertomuksia niistä miehityksen aikaisista asioista. . . siitä on jäänyt Virolaisten sydämiin katkeruutta, vihaa ja jonkin asteista halveksuntaakin suurta ja mahtavaa naapuriaan kohtaan. . . . Siellä on Herralla paljon tekemistä ja herätykselle on todella tarvetta ja sijaa. .

Nyt olen ollut tiiviisti töissä varsinaisessa sijoitus paikassa ja muutaman tuurin toisessa paikassa. . En oikein pidä tästä siirtelystä, kun mulla stressitaso nousee aika ylös kun on epäselvää mitä pitää tehdä, koska ja missä ja kenen kanssa. . . Oikein olin vähinsä vattastani kipeä aamusella kun menin, mutta sinnikkäästi vaan sitten tein sen mitä osasin ja ehdin. . .

Osittain tässä stressissä on varmaan kyse myös siitä, että ainokainen tyttäreni sai sunnutaina perheenlisäystä. Poika sieltä syntyi. . Tietysti jännitin tuota synnytystä, kun oma tyttäreni on sektio lapsi ja samoin minä olen tähän maailmaan tullut leikkauksen kautta. . . Niin jännittihän se, että syntyykö normaalisti. . . Toinen jännityksen aihe on aina se lapsen terveys. . No nyt kävi niin, että pojalla on toisessa jalkaterässä poikkeamaa ja ilmeisesti se joudutaan leikkamaan. .
Ensikuussa on aika lasten kirurgille joka sitten katsoo mitä tehdään ja koska. Tytärtäni olen lohduttanut, että hyvin ehtii parantua ennenkö sitä tarvitaan. . kun vuoden päästä vasta sitä kävelemistä aletaan enempi harrastaa. . .

Jos olette katsoneet lasten elokuvan Nemoa etsimässä, niin se jotenkin mulle nousi mieleen. . . heikon evänsä kanssa pikku Nemo oli äärimmäisen urhea pikkuinen.
Nyt rukoilen lapsen puolesta, mutta myös tyttärelleni anon voimaa ymmärtää ja hyväksyä asiat joita ei voi muuttaa. Joskus näin vain käy, että kaikki ei mene niin kuin odotetaan menevän ja tarkoitusta ei aina tiedä eikä ymmärrä. . .

Rukoillen vaan on matkaansa jatkettava sillä tavalla jaksaa, muuten ei ehkä jaksaisikaan. .

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Lomaa odotellessa

Anoin tänään palkatonta virkavapaata viikon päivät. Aviosiipan suku osti minulle kylpylä matkan ja siipan sisar on lupautunut minun kanssa reissuun lähteä. En ole aikaisemmin ollutkaan Pärnussa.

Paikallisella Helluntai seurakunnalla oli telttakokus-sarja tässä kylän pinnassa ja kävin sitten katselemassa ja kuuntelemassa. On se ihanaa miten Jeesus voi pelastaa. Laulamassa ja puhumassa oli nuori mies joka joutui ensimmäisen kerran "lusimaan" 19 vuotiaana. . ja oli melkoisessa kierteessä kymmenisen vuotta ja sitten Herra otti kiinni, pelasti pojan polulta pois poikenneen omakseen. Nuori mies oli näitä paikallisia kuuluisuuksia, aikanaan "pilleriville" joka teki kaikki mahdolliset rötökset.
Hänen vaimollaan oli suurin piirtein samanlainen tausta, pelastunut hänkin vastaavasta elämäntilantesta. . . Hyvin nuoripari puhui ja ajatuksena oli juuri nämä kielen tekemät synnit. . . Varsinkin tämä nainen puhui juuri siitä, että hän oli julkisyntinen ja kaikki tiesi hänen syntinsä kuten hänen miehensäkin synnit. . . mutta kuinka moni on ns. piilosyntinen. .

Jotenkin taas tuli ajattelemisen aihetta paljon. . .

Nyt minut on jotenkin "noteerattu" ja varmaan saan varautua pian siihen, että minua aletaan kysellä liittymään seurakuntaan. . . .
Vaikea paikka kun en koe oikein vetoa sinne päin, ikävää jos joudun jättämään tilaisuuksissa käymisen tämän takia. . vaikka voihan se olla, että erehdynkin. .

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Itkua ja esirukousta

Tänään oli huono aamu töissä. . mummot kaikki melkein hereillä ja juoksin yksin kahdeksaan asti. . . Sen kielen tosiaankin pitäsi purra poikki. . mä jotenkin hiillyin aamulla eräälle hoidettavalle. . ja sanoin pahasti. . mummo pahoitti mielensä ja minä pyytelin anteeksi monistellen. .

Kotiin tultuani sitten en osannut muuta tehdäkkään kuin itkeä tätä päivää. . . Polvillani pyysin Isältä anteeksi ja rukoilin muutosta luonteeni nurjiin piirteisiin. Olen aika suoran luonteinen ja sanonkin aika suoraan asioita ja joskus sitten siinä käy näin, vaikka en tarkoittaisikkaan niin saatan töksäyttää liian suoraan. .

Nyt on jotenkin maailma tullut liian lähelle. . huulilta meinaa livahtaa kirosana ja toinenkin ellei asiat suju. . Parannusta tulisi tehdä nopeasti ja kääntyä Kristusta kohden. . . Jäin miettimän kommentissa olleita sanojasi muiltakin osin. KIITOS ystäväni ne tulivat vähän kuin rukousvastauksena kantamaan minua tänään. . Huomaan että en ole ainoa joka tosiaankin tuskailee ja kipuilee näitä asioita.

Olen väsynyt jotenkin, rukoilkaa puolestani.

Maxilta on myös sellainen kirja kuin Jumalan Lupauksia. . sekin on hyvä.
Siinä Antamisen Arvoista on loppu osassa keskustelu ohjausta, mutta älkää antako sen häiritä. . Kirja on todella lukemisen arvoinen.

perjantai 18. kesäkuuta 2010

Nopeasti aika juoksee

Hei taas !

Nopeasti se tuo aika juoksee, näin hoito työtä tekevänä yleensä kolmen viikon jaksossa.
Paljon olen pohtinut ja miettinyt Jumalan olemusta ja tätä omaa syntistä vaellusta. Nyt luen tällä hetkellä kirjaa Hebrealaiskirjeen äärellä (Juhani Karvinen) Sain sen viisikymmenvuotislahjaksi. . . Sitä ennen lukaisin Max Lucadon Antamisen Arvoista joka oli hyvä teos kaiken kaikkiaan. Pidän kovasti Maxin tavasta kirjoittaa. Tässä teoksessa hän avaa Korinttolaiskirjettä. . ja sitä mitä rakkaus todella on.
Olen lukenut Maxilta sellaisenkin kirjan kuin Matkalla ilman taakkoja, jossa hän avaa psalmin 23 tekstin lukijalle ihanalla tavalla. . . Suosittelen lämpimästi kaikille luettavaksi. . .

Kävin naapuri pitäjässä teltta juhlassa, oli hyvä tilaisuus. . . Alajärveläinen Pasunat huolehti musiikista ja Raimo (tai Rauno) Rahnasto puhumisesta. . Jollain tavalla tunsin taas olevani oikeassa paikassa. . . siellä oli yksi nainen jota aina siunaan mielessäni kun häntä näen. . . toivon todella, että hän pelastuisi elämälle sairaudeltaan. . . taivaskelpoinen hän on ollut koko ikänsä.. Syöpä on asia joka koskettaa aina mua, veihän se minulta puolisoni. . .

Miksi muuten syntejään on niin vaikea uskoa anteeksi ?? Onko se "vihtahousu" joka kuiskailee korvaan että ei se nyt niin mene että kaiken saa anteeksi. . ? Vai miksi sitä jotenkin pitää itseään sellaisen suurennuslasin alla koko ajan. . . Toisaalta se on hyväkin asia tarkkailla itseään koko ajan, mutta raskaaksi se välillä käy kun huomaa, ettei voi koko ajan kontrolloida tekemistään tai sanomistaan. . . aina tuntuu että tekee jotain väärin ja se tuskin on oikein tai tarkoitus. . . Kielikin pitäisi leikata irti ettei tekisi kokoajan vahinkoa sillä . . .

Oma paikkakin on vielä hakusessa. . mitä mun pitäisi tehdä Jumalan valta kunnan työssä. Muuta kuin olla lähettäjänä. . . . Rukouskin on vaikeaa taas välillä. . . aina mieli hairahtuu ja ajatukset ei pysy kasassa vaikka kuinka keskittyy. . Sitä kielillä puhumisen armoitusta kun en ole vielä saanut. . .

Mutta nyt taas illaksi töihin mummoja pyörittelemään. . .

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Tere tulemast

Tervehdys uudelle lukijalleni. . . On mukava jakaa ajatuksia. Vaikka mulla ei aina ajatus kuljekkaan ihan helppoja reittejä :) Ja olen kova kyseenalaistamaan niin omia kuin muidenkin mietteitä :) Joskus tunnen olevani oikein kunnon "Tuomas" . . epäilyineni, mutta hiljalleen tätä uskon tietä mennään etiäpäin hipsutellen ja välillä tuntuu, että melkeinpä laahaten. . . sitten taas toisen kerran jotenkin tuntee harpannensa kun oivaltaa jotain merkityksellistä ja tärkeätä. . .

TV7 Ohjelma suositukset, löytyvät arkistosta :)
Varustamo
Kaivo
OneWay

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Kirkossa

Pitkästä aikaa jaksoin lähteä tänään kirkkoon. Pääsiäinenkin meni niin, että olin töissä enkä siksi ehtinyt. Tuota harmittelin kun olen tavannut käydä aina kiirastortaina ehtoollisella ja sekin jäi. . .
Nyt oli messu ja kaatuneitten muistopäivä, joten kirkossa oli enempi väkeäkin kuin tavallisena sunnuntaina.
Jotenkin minä liikutun aina siellä penkissä istuessa itkuun asti. . Ihan välillä hävettää kun vesi juoksee pitkin kasvoja. . salaa yritän pyyhkiä leuan alta ettei muut huomaisi mun itkevän. . . Miksi se hävettää kirkossa, mutta ei hengellisissä kokouksissa?? Usein minulta itku tulee konsetrteissa tai tavallisessa kokouksessa eikä se siellä hävetä niin paljoa. . . vaan toisaalta kuuluu vähän niin kuin asiaan.

No joka tapauksessa minä liikutun enkä mahda sille mitään. . . Ehtoollisen jälkeen sitten taas minua jotenkin hymyilyttää. . . ja sekin hävettää. . outo juttu mutta niin se nyt vaan on.
Olen ajatellut, että ellen minä saa omassa kirkossani itkeä Jumalaa kohdatessani niin on se kumma. . . Miksi sitä pitää hävetä? Onko syynä se, että pienestä pitäen on opetettu kirkon olevan paikka jossa pitää istua hiljaa hartaan näköisenä, eikä mitään ylimääräistä ole sallittua tehdä. Vai onko kyseessä tuo kaiken kattava ihmisten pelko. Pelko siitä, että siellä istuu joku ihminen joka puhuu näkemästään jollekkin toiselle. . Astuuko kuvaan mukaan selittelyn tarve. .

Näitä miettiessä on sellainen "piilo kristityn" olo. . . Näinä hetkinä toivon, että olisin tullut uskoon niin käänteen tekeevästi sillä tavalla voimallisesti, hurmoksellisesti ja kerralla ettei näitä tarttisi miettiä ensinkään. . vaan olisin Pyhää Henkeä niin täynnä etten moista edes ajatelisi . . .

Olin illan töissä eilen ja kyllä taas oli ihana kuunnella mummojen virren veisuta :)

perjantai 23. huhtikuuta 2010

Taas esirukouksia vailla

Hei taas pitkästä aikaa. . . tuntuu jotenkin hölmöltä sanoa noin kun ei tiedä lukeeko kovinkaan moni noitakaan rivejä. . Mutta olen huomannut, että tämä kirjoittaminen jäsentää asioita huvin minulle itselleni. Joten sinä mielessä kirjoitan vaikka kukaan ei koskaan lukisi. Onhan minulla yksi vakituinen lukija Kiitos siitä Häivähdys.

Ulkona sataa lunta vaikka kesän piti tulla. . . vanhan kansan mukaan nyt eletään ns. suvi öitä eli tämän viikon lopun yöt määrittää miten tulee hallat ja kylmät yöt kesä aikana. . Ymmärsin niin, että jos nyt on pakkaset niin ei tule syksyllä marjoja kun yö hallat vie kukat niin mustikoista kuin puolukoistakin. . . mukaan lukien hillan kukkaset. . No se jää nähtäväksi miten pitää moinen vanhan kansan viisaus paikkansa. Tuolla töissä sitä mummot pähkäili, en ole koskaan ennemmin kuullut moista.

Olin kasteseurakunnassa pitkästä aikaa sanan kuulossa. Saimme kuunnella Kortesjärven KAN-kodin asukkaiden todistuksia ja joitakin työntekijöidenkin todistuksia. Ihana oli ilta ja jälleen sitä voi vain silmät ihmetyksestä pyöreinä kuunnella miten Herra voi halutessaan ihmistä auttaa. . . Samoin voi vain hivenen kadehtien katsella miten joku voi olla Sanasta ja Herrasta intoa niin täynnä ettei meinaa nahkoihinsa sopia. . . . Nytkin yksi vapaaehtoinen KAN työntekijä puhui kokemuksistaan ja tuntemuksistaan Herrassa. . Itsellä kun ei juurikaan mitään erikoisia tuntemuksia ole. . Mutta ei mun tietysti tarvi kellekkään saarnatakkaan, niin että ehkä nämä ihmiset jotka saarnaavat ja paljon vievät evankeliumia eteen päin jotenkin tarvitsevatkin tuota tuntemista ja kokemista eri tavalla. . . pitää olla innostunut itse, että voi innostuneesti puhua. . . ja innostus säilyy kun saa olla ns.voitelussa

Pitäisi rohkeasti astua uskossa eteen päin ja avata omatkin kielen kantimet, mutta kun puuttuu se rohkeus. . . Kaikki mun todelliset ystävät tietää minun uskostani, yhden kanssa tuli ihan riitaakin kun ei millään meinannut ymmärtää. . . vaan minut oli joku aivo pessyt ym. . . Tämän ihmisen kanssa sovimme että emme puhu uskon asioista enää mitään ettei tule riitaa toistamiseen. . . Sopii minulle hyvin kun minun on helpompi puhua tästä ihmisestä Jumalalle kuin hänelle Jumalasta. . . En minä saa häntä uskoon tai voi käännyttää vaan Jumala voi sen lahjan hänelle antaa mikäli hän kääntyy Herransa puoleen. . . .
Hän ei ole ateisti joten agnostikkona hänelle voi vielä kutsu tulla tai tarve ottaa selvää tarkemmin. . Siihen luotan ja uskon sekä rukoilen hänen puolestaan. .

Tyttären vatsan sisällöstä näin ensimmäisiä sellaisia ultrakuvia joista sai jo hyvin selvän pienen ihmisen piirteistä siellä se nosteli jalkaansa ja potki äitiä vattaan. Ihmeellistä on teknologia mutta vielä ihmeellisempää on se pieni elämä. . . .

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Konsertit ja vähän työstä. ..

Taas on vierähtänyt tovi, mutta eipä tässä nyt ole ollut ihmeempiä tapahtumiakaan. .

Olin kuuntelemassa Takametsien miehiä. . aina yhtä hyvä porukka ja todistukset on miesten arjesta ja vakuuttavia juuri siksi kun ne ei ole mitenkään lennokkaita tai jostain atmosfääreistä . . .

Ja käytiin me mun yhden ystävän kanssa Seinäjoen Helluntai kirkolla kuuntelemassa Elävä Vesi kuoron pääsiäisen yö konserttikin. . hyvä oli sekin.
Seinäjoella on muuten uskomaton määrä Helluntai kirkolla aina ihmisiä kun siellä jotain tapahtuu. . Ihan arkena, keskiviikkona Sateet Lähetä illoissakin on kirkko ääriään myöten täynnä. Ulkona on liikenteen ohjaus ja pari peltoakin on täynnä autoja. . Uskomatonta, mutta totta. Seinäjoella on voimakas herätys tällä hetkellä. Niin ja väkeä tulee muualtakin ihan linja-autoila tuonne keskiviikon Sanan ja rukouksen iltaan. Net Missionin Stream palvelussa pystyy muuten katsomaan noita iltoja suorana lähetyksenä. Ja TV7 näyttää kanssa noista illoista ohjelmaa.

Olen ollut vähän otettu siitä, että tämä ystäväni joka on entinen työparini tehtaalta lähtee mukaani näihin hengellisiin tapahtumiin. Hän uskoo Jumalaan "laillansa" niin kuin hän tapaa sanoa. Nyt juteltiin sitten tullessa aika paljon uskon asioista. Tein selväksi etten yritä tyrkyttää tai käännyttää vaikka pyydänkin häntä usein mukaani. Totesimme yhdessä ettei uskoon oikeastaan voikkaan käännyttää ketään vaan se halu muutokseen ja syntien anteeksi saamiseen pitää tulla jokaiselle itselleen. Ei sitä ulkopuolelta painostamalla tai tyrkyttämällä saa aikaan muuta kuin vastarintaa. . . Ja paatoksellisuus on kaikkein pahinta tekemään vain hyvästä sanomasta vastenmielisen ja pahan sanoman. . .

Evankelista Eliina Heinonen sanoi kerran, että evankeliumi on ILO SANOMA ei ÄLÄ SANOMA ja se oli mun mielestäni hyvin sanottu. . .

Mulla on ollut jotenkin asenteissa välillä ongelmia tuolla töissä. . en oikein osaa edes sanoiksi pukea mitä ja miten olen määrätyissä tilanteissa ollut jotenkin negatiivisesti "latautunut". . tämä asia häiritsi minua paljon ja olenkin nyt aina muistaessani siitä kuiskaillut Herralle. . . joskus vain ihan huokaisten syvään kun ei ole niitä sanoja aina kaikkeen. .
Olen nyt viime aikoina laittanut merkille, että siihen on alkanut tulla muutosta. .
Jotenkin olen rauhallisempi ja kärsivällisempikin. . . vaikka vielä varmaan on paljon petrattavaakin. . .

Tietysti tähän ns. "rauhottumiseen" varmaan vaikuttaa myös sekin, että työt alkaa olla tuttuja ja nyt ei enää ole sellaista paniikkia ryntäillä paikasta toiseen vaan saa tehdä jo tasaista vauhtia. . . ( ja hyvin ehtii ellei mitää erikoista satu ) On tullut jo sitä rutiinia. .

Joissain tilanteissa on vain luotettava itseensä. Meillä oli yhdelle asukkaalle antibiootti pistoksena lihakseen. . ensin ajattelin, että vien mummon tk:n osastolle kärryllä pistettäväksi, mutta sitten aloin ajatella toisin. Olenhan minä saanut siihen koulutuksen joten rohkeasti vaan. . .
Siinä pisto tilanteessa mummokin kysyi, että oletkos sinä kauan ollut hoitajana ? Hän kun oli pelännyt kovasti sitä neulaa ensin alkuun osastolla ollessaan.
Minä vakuutin, että olenhan minä. . . (jätin kertomatta, että lihakseen piston olen suorittanut viimeksi reilusti yli kymmen vuotta sitten)
Pistämisen jälkeen olimme molemmat yhtä tyytyväisiä tulokseen niin mummo kuin minäkin. . ja tänään oli opiskelija katsomassa miten "temppu tehdään".
Aivan ihanalta tuntui kun mummo tuumasi, että sinä oot hyvä pistämään kun ei tunnu yhtään. Se oli siinäkin mielessä tervetullut lausahdus kun lääkeainetta pistettiin aika iso määrä ja se helposti karvastelee sekä pakottaa jos mäntää painetaan liian nopeasti.

Tämmöistä tällä kertaa oli mielen päällä. . . Rukoilkaa puolestani, että tuo epämääräinen negatiivisuus katoaisi kokonaan pois. . .

Ps: minusta tulee mummo syksyllä, ihanaa. . . esirukoukset tyttären raskauden ja synnyttämisen puolesta ovat myös tervetulleita :)

torstai 18. maaliskuuta 2010

Mukava päivä

Paikallinen naistenpäivä oli oikein onnistunut tilaisuus. Vaikka mulla oli selkä kipeä ja hankalaa välillä niin nautin kuitenkin päivästä.
Nuori raskaana oleva Raamattuospiston rehtori meille puhui ja häntä avusti tiimi, Tampereelta olivat. Väliajalla tiimin jäsenet hemmotteli naisia erilaisissa pisteissä. oli niskahierontaa, kasvojumppaa, käsihoitoa ja kynsilakka esittelyä. .
Hieman meitä nauratti kun meistä vanhin tuumasi, että ei vielä kymmenen vuotta sitten olisi tämmösiä tehty rukoushuoneella. . . Hmm.... :) Hän kun kävi kokeilemassa kynsilakkaa :)
Niin se aika muuttuu ja muuttaa niin ihmisiä kuin yhteisöjäkin. Onko se muutos aina hyväksi se jää nähtäväksi, mutta antoisa ja kiva päivä mulla oli.

Töissä on ollut rankaa. . . yksi mummo kaatui eilen aamulla. Sinnikkäästi se eilen liikkui kuitenkin syömään ja takaisin, oli illalla vasta tehnyt tenän liikkumisensa kanssa ja tänään aamulla ei enää päässyt liikkumaan juuri lainkaan. . Ambulanssin sitten soitin ja lähti kuvattavaksi ja siitä keskussairaalaan. Lonkka murtuma, ikää 92 vuotta joten nähtäväksi jää tuleeko hän takaisin meille.
Jotenkin on paha mieli kun olin toista ihmistä auttamassa astialle ja kuulin sen romahduksen. . . olisi pitänyt aloittaa työt eri ihmisestä, mutta mistäs tuon tiesi.

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Paikallinen naistenpäivä

Huomenna olen menossa kastepitäjääni, naistenpäiville. Ja saan luultavasti seuraakin samoista naisista joiden kanssa oltiin Myllykummussa. . . Sekä aviosiipan sisaresta. .

Mulla on ollut selkä tosi kippenä, ihan hengityksen salpaa välillä. Olin tänään hierojalla jos se antaisi periksi. . . en kyllä tiedä mitä mä oon tehny että selkä meni tuommoiseksi. Särkylääkkeistä olen ihan turtana kaiket illat. Töissä pitää olla kuitenkin jotenkin seijarillansa, mutta kotona sittenon ollut pakko ottaa lääkkeitä niin että on saanu rennoksi selän edes hetkeksi. . .

Nyt ei kulje ajatus joten jatkan toisella kertaa . . .

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Naistenpäivät

Olipa ihana viikon loppu sanan parissa. . . Välillä sitä tosin tunsi itsensä jälleen piilo kristityksi kun kuunteli konkareiden todistuksia.
Paljon siellä myös oli naisia, eri ikäisiä ja erilaisista elämän tilanteista lähtöisin. Aina se on itselle hyväksi hieman peilata omaa elämäänsä kun kuuntelee muita. Kyllä mä hieman jännitin ensin alkuun kun se puhuminen ei ole ev.lut. puolella ihan joka päiväinen asia. . .
Myllykumpu on paikkana kans ihan mukava ympäristö. Mitään glamouria siellä ei ole vaan aika vaatimatonta, mutta sitäkin viihtyisämpää.. .

Kävin rukoiltavanakin ja armo lahjojen perässä menin, mutta mitään erityistä ei tapahtunut. . Eräs nainen puhui kuin minun suullani, samanlaisia asioita ja ongelmia tuntui olevan hänellä kuin minullakin. Ja yksi iäkäs nainen täyttyi ensimmäisen kerran Pyhällä Hengellä (ainakin näin mä ymmärsin). Joten olenkohan minä jotenkin kärsimätön kun välillä tätäkin asiaa tuskailen. . .

Ihanaa oli myös se, että aviosiipan sisar palaili joulu lomalta Thaimaasta ja on taas joku jonka kanssa keskustella myös näistä uskon asioista. .

Töissä olen ollut nyt aktiivisesti, juuri loppui 7 vuoron putki. . . vähän se jo ottaa voimille tehdä noin pitkiä jaksoja, vain yksi vapaa viikossa. . . Sen olen huomannut, että "kuherruskuukausi" on ohi ja asukkaista alkaa paljastua kaiken laista ja tietysti toisinkin päin. . . aina ei oikein tule ymmärretyksi. . . eikä meinaa itse jaksaa ymmärtää. .
Syyllisyyttä tunnen silloin kun koen itseni riittämättömäksi ja en jaksa niin kauheasti ymmärtää, vaikka pitäisi ja olisi ammatillisesti varmaan oikein. Sitä pitäisi pystyä jättämään kaikki omat tunteensa sivuun kokonaan. . Välillä se on hankalaa. . Osittain tietysti johtuu juuri tuosta pitkästä yhtäjakosisesta työ putkesta että alkaa olla väsynyt olotila. . . Raskautta työhön tuo vielä nopea siirtyminen vuorosta toiseen eli aamusta iltaa ja toisin päin. Raskainta tietysti on illasta aamuun meno kun palautumis aikaa jää vähän. . .

Jollain tasolla kaipaan työnohjaustakin, kun olen niin kauan ollut poissa hoitotyöstä tässä välillä. . .

Lunta ei tarvitsisi tulla enää yhtään, mä alan olla väsynyt jo senkin siirtämiseen paikasta A paikkaan B vaikka talvi ihanaa aikaa onkin. .

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Johdatus

Jumalan tiet ovat ihmeelliset, uskottava se on.
Jouduin irtisanotuksi työstä jota olin tehnyt yli kymmenen vuotta. . Ja kun ikää on koht´sillään puolen vuosisataa niin tuntui vähän siltä, että tässäkö tämä nyt sitten oli. . Olen joskus opiskellut kaikenlaista ja yksi tutkinnoistani on lähihoitajan tutkinto. . . Nyt tuosta ammatista näyttäisi minulle aukeavan työtä ainakin toistaiseksi. . . Sijaisuuksiahan minä nyt teen, mutta tilanne näyttää hyvältä.

Työ on vanhus työtä, eli hoitoa ja huolenpito. . Olen pienkodilla jossa asukkaita on 7 mummoa ja yksi paappa. . . . Olen viihtynyt ihan hyvin ja tykkään myös työ tovereista. Työtä tosin tehdään aika pitkälti yksikseen, joskus työ vuorossa on kaksi hoitajaa, mutta harvemmin. Kyllä minä jännitin kovasti ensin alkuun, jotenkin hirvitti se vastuu. . .
Ja joka kerta kun työ paikalle autolla ajelin, pyysin hiljaa mielessäni Jeesusta mukaani jokaiseen hetkeen. . . .

Nyt kun uskosta on tullut itselle tärkeä asia on helppo ymmärtää uskon tärkeys myös muille kanssa kulkijoille. . . eräs mummo aina toivoo "siunatuksi tulemista" ja niin minä sitten olen häntä siunannut. . . Tuntui tosi hyvältä kun en tuntenut oloani yhtään kiusaantuneeksi tai epävarmaksi kun mummo siunaamista toivoi. .
Virsiä lauletaan usein iltaisin iltapalan jälkeen, tästä olen nauttinut itse suunnattomasti. Minusta on mukava kuunnella kun naiset niin hartaasti laulaa. Kunniotettavaa on myös se virsi numeroiden määrä jonka he osaavat. . . ja joitain virsiä veisataan ulkomuistista. . .

Jotenkin tuntuu pahalta tämä aaltoliike johon sortuu, aina kun on hätä tai huoli jostain. . sormet löytävät toistensa lomiin ja katse kääntyy kohti taivasta. . . ja kun elämä sujuu niin iltarukous on rutiinin omainen juttu. . Ellei uni vie ensin. .
Välillä sitä vaan huomaa toistavansa Isä meidän rukousta kuin jotain kaavaa, ilman että päässä liikkuisi minkäänlaista ajatusta mistään. . . Silti en siitä luovu se on minun tapani roikkua Hänessä. Tiedän, että HÄN ei päästä irti vaikka oma otteeni lipsuisikin. .

Ensi kuussa minä vietän yhden koko naisen viikon lopun sanan ja rukouksen parissa. Aion ottaa osaa naisten päiviin. . . . Helluntaikansan parissa. .

perjantai 1. tammikuuta 2010

Simojoki

Telkasta tuli Loirin Eino Leino tulkintoja, mutta minä päätin katsoa Pekka Simojoen konserttia tv7:stä netin kautta. Enkä pettynyt valintaani. Pidän siitä tavasta jolla Pekka kyseenalaistaa tämän päivän kirkkoa ja kristityn elämää. Sen lisäksi hän on ehdoton ykkönen hengellisen musiikin tekijänä, minun mielestäni.
Illalla näkyy tulevan vielä Joensuu gospelia, Rene esiintyy siinä, taidan katsoa senkin.

Surullinen uuden vuoden alku tämä on niille joiden läheisiä kuoli siellä Espoon ammuskelussa. Jotenkin kun voisi heitä lohduttaa. . . sanat on niin vähissä silloin kun tuollaisia kauheuksia tapahtuu. Voi vain huokaista Herran puoleen, siunaten saatella rajan taakse ja pyytää voimaa niille jotka surevat...

Näitä miettiessä nousee ajatuksiin, että ymmärtääkö sitä aina olla kiitollinen kaikesta siitä mistä tulisi olla?? Miten hyvin omat asiat on. . Kiittäen aloitan tätä Uutta tulevaa vuotta. .