Naistenpäivät

Olipa ihana viikon loppu sanan parissa. . . Välillä sitä tosin tunsi itsensä jälleen piilo kristityksi kun kuunteli konkareiden todistuksia.
Paljon siellä myös oli naisia, eri ikäisiä ja erilaisista elämän tilanteista lähtöisin. Aina se on itselle hyväksi hieman peilata omaa elämäänsä kun kuuntelee muita. Kyllä mä hieman jännitin ensin alkuun kun se puhuminen ei ole ev.lut. puolella ihan joka päiväinen asia. . .
Myllykumpu on paikkana kans ihan mukava ympäristö. Mitään glamouria siellä ei ole vaan aika vaatimatonta, mutta sitäkin viihtyisämpää.. .

Kävin rukoiltavanakin ja armo lahjojen perässä menin, mutta mitään erityistä ei tapahtunut. . Eräs nainen puhui kuin minun suullani, samanlaisia asioita ja ongelmia tuntui olevan hänellä kuin minullakin. Ja yksi iäkäs nainen täyttyi ensimmäisen kerran Pyhällä Hengellä (ainakin näin mä ymmärsin). Joten olenkohan minä jotenkin kärsimätön kun välillä tätäkin asiaa tuskailen. . .

Ihanaa oli myös se, että aviosiipan sisar palaili joulu lomalta Thaimaasta ja on taas joku jonka kanssa keskustella myös näistä uskon asioista. .

Töissä olen ollut nyt aktiivisesti, juuri loppui 7 vuoron putki. . . vähän se jo ottaa voimille tehdä noin pitkiä jaksoja, vain yksi vapaa viikossa. . . Sen olen huomannut, että "kuherruskuukausi" on ohi ja asukkaista alkaa paljastua kaiken laista ja tietysti toisinkin päin. . . aina ei oikein tule ymmärretyksi. . . eikä meinaa itse jaksaa ymmärtää. .
Syyllisyyttä tunnen silloin kun koen itseni riittämättömäksi ja en jaksa niin kauheasti ymmärtää, vaikka pitäisi ja olisi ammatillisesti varmaan oikein. Sitä pitäisi pystyä jättämään kaikki omat tunteensa sivuun kokonaan. . Välillä se on hankalaa. . Osittain tietysti johtuu juuri tuosta pitkästä yhtäjakosisesta työ putkesta että alkaa olla väsynyt olotila. . . Raskautta työhön tuo vielä nopea siirtyminen vuorosta toiseen eli aamusta iltaa ja toisin päin. Raskainta tietysti on illasta aamuun meno kun palautumis aikaa jää vähän. . .

Jollain tasolla kaipaan työnohjaustakin, kun olen niin kauan ollut poissa hoitotyöstä tässä välillä. . .

Lunta ei tarvitsisi tulla enää yhtään, mä alan olla väsynyt jo senkin siirtämiseen paikasta A paikkaan B vaikka talvi ihanaa aikaa onkin. .

Johdatus

Jumalan tiet ovat ihmeelliset, uskottava se on.
Jouduin irtisanotuksi työstä jota olin tehnyt yli kymmenen vuotta. . Ja kun ikää on koht´sillään puolen vuosisataa niin tuntui vähän siltä, että tässäkö tämä nyt sitten oli. . Olen joskus opiskellut kaikenlaista ja yksi tutkinnoistani on lähihoitajan tutkinto. . . Nyt tuosta ammatista näyttäisi minulle aukeavan työtä ainakin toistaiseksi. . . Sijaisuuksiahan minä nyt teen, mutta tilanne näyttää hyvältä.

Työ on vanhus työtä, eli hoitoa ja huolenpito. . Olen pienkodilla jossa asukkaita on 7 mummoa ja yksi paappa. . . . Olen viihtynyt ihan hyvin ja tykkään myös työ tovereista. Työtä tosin tehdään aika pitkälti yksikseen, joskus työ vuorossa on kaksi hoitajaa, mutta harvemmin. Kyllä minä jännitin kovasti ensin alkuun, jotenkin hirvitti se vastuu. . .
Ja joka kerta kun työ paikalle autolla ajelin, pyysin hiljaa mielessäni Jeesusta mukaani jokaiseen hetkeen. . . .

Nyt kun uskosta on tullut itselle tärkeä asia on helppo ymmärtää uskon tärkeys myös muille kanssa kulkijoille. . . eräs mummo aina toivoo "siunatuksi tulemista" ja niin minä sitten olen häntä siunannut. . . Tuntui tosi hyvältä kun en tuntenut oloani yhtään kiusaantuneeksi tai epävarmaksi kun mummo siunaamista toivoi. .
Virsiä lauletaan usein iltaisin iltapalan jälkeen, tästä olen nauttinut itse suunnattomasti. Minusta on mukava kuunnella kun naiset niin hartaasti laulaa. Kunniotettavaa on myös se virsi numeroiden määrä jonka he osaavat. . . ja joitain virsiä veisataan ulkomuistista. . .

Jotenkin tuntuu pahalta tämä aaltoliike johon sortuu, aina kun on hätä tai huoli jostain. . sormet löytävät toistensa lomiin ja katse kääntyy kohti taivasta. . . ja kun elämä sujuu niin iltarukous on rutiinin omainen juttu. . Ellei uni vie ensin. .
Välillä sitä vaan huomaa toistavansa Isä meidän rukousta kuin jotain kaavaa, ilman että päässä liikkuisi minkäänlaista ajatusta mistään. . . Silti en siitä luovu se on minun tapani roikkua Hänessä. Tiedän, että HÄN ei päästä irti vaikka oma otteeni lipsuisikin. .

Ensi kuussa minä vietän yhden koko naisen viikon lopun sanan ja rukouksen parissa. Aion ottaa osaa naisten päiviin. . . . Helluntaikansan parissa. .

Simojoki

Telkasta tuli Loirin Eino Leino tulkintoja, mutta minä päätin katsoa Pekka Simojoen konserttia tv7:stä netin kautta. Enkä pettynyt valintaani. Pidän siitä tavasta jolla Pekka kyseenalaistaa tämän päivän kirkkoa ja kristityn elämää. Sen lisäksi hän on ehdoton ykkönen hengellisen musiikin tekijänä, minun mielestäni.
Illalla näkyy tulevan vielä Joensuu gospelia, Rene esiintyy siinä, taidan katsoa senkin.

Surullinen uuden vuoden alku tämä on niille joiden läheisiä kuoli siellä Espoon ammuskelussa. Jotenkin kun voisi heitä lohduttaa. . . sanat on niin vähissä silloin kun tuollaisia kauheuksia tapahtuu. Voi vain huokaista Herran puoleen, siunaten saatella rajan taakse ja pyytää voimaa niille jotka surevat...

Näitä miettiessä nousee ajatuksiin, että ymmärtääkö sitä aina olla kiitollinen kaikesta siitä mistä tulisi olla?? Miten hyvin omat asiat on. . Kiittäen aloitan tätä Uutta tulevaa vuotta. .

Joulu on ohi. . . Siunattu joulu

En ole ehtinyt oikein kirjoittelemaan. Sain työtä tähän joulun ajaksi ja uuden vuoden yli joten aika on mennyt kuin siivillä. . . Vain jouluaatto oli vapaa niin, että ehdin kyllä joulua juhlistaa. . .

Minä tulen muistamaan tämän joulun varmaan pitkään, sain niin ihanan lahjan. . Kerän valkoista novitan lankaa, sukka puikot ja pienen valkoisen sukan jossa oli lappu kiinnitettynä ja lapussa luki MALLI
Eli tyttäreni odottaa vauvaa, ihan alussa vielä noin 6 viikko menossa. . H-hetki elokuulla, mikäli kaikki menee oikein ja hyvin. . .
Olin ihan sanaton. . .

Niin se elämä jatkuu. . . Ja näyttää kauniita puoliaan synkkien hetkien jälkeen.

Konserteissa

Nyt olen käynyt monessa joulu konsertissa. Olen kuullut kuoroja sekä solisteja. On se ihmeellistä miten laulustakin voi kuulla ihmisen uskon. . Seinäjoen Helluntai kirkon kuoro oli taas tehnyt melkoisen spektaakkelin. Aivan uskomaton tunnelma ja todellinen juhlan tuntu. Elävä vesi kuoro ylitti jälleen itsensä ja solistien äänestä olisi ammatilaulajatkin kateellisia. . Erityisesti jäi mieleen yksi nais-solisti jonka ääni ihan helisi. . olematta silti ooppera mainen. . .
Yhdellä nuorehkolla mies-solistilla oli kyllä intoa enemmän kuin ääntä tai taitoa, mutta sekin tuntui vaan hyvältä kun sai laulaa soolo-osan. . saattoi tietty jännittääkin kokemattomuuttaan. .
Koin tämän tilaisuuden jotenkin valtavan evankelioivana ja laulujen tulevan suoraan sydämestä. . Olen ollut viime vuonnakin Seinäjoen helareiden konsertissa, mutta tämä oli parempi.
Ja sekin on jotenkin liikuttavaa miten paljon juuri tämä konsertti saa yleisöä, salissa ei ollut yhtään tyhjää paikkaa vaan kahvioonkin oli "seinä" auki ja ihmisiä myös siellä aika paljon. . . Yli seurakunta rajojen oli väkeä.

Ainut asia joka pisti jotenkin korvaan oli se kun pastori kertoi paikalla olevan "kaupungin" luottamus henkilöitä ja luetteli heidät nimeltä. . . Wallin, Vihreälä vaimoineen jne. . . Miksi?? Olivatko he jotenkin arvokkaampia kuin muut kuulijat??

Tuossa yhdessä naapuri pitäjässä on sellainen mies porukka kuin Takametsien miehet joita mä suorastaan fanitan. . . niidenkin laulua on mukava kuunnella. Harmittavasti oli päällekkäisyys Kurikan mies kuoron kanssa, joten nyt jäin Takametsien miehet kuulematta. . Täytyy toivoa, että tulevat johonkin lähelle jossain vaiheessa. Heillä ei ole äänitteitä laisinkaan.

Miten kiitollisia saamme olla siitä että ensimmäinen joulu toi sovittajan. Vapahtajan joka antoi puolestamme kaiken. . . Silti myös me uskovat juostaan materian perässä, näemme murhetta ruuasta ja yllä pidämme joulu stressiä. . Kun pitäisi rauhoittua ja kiittää vaan Jeesuksen syntymästä Isä Jumalaa. . .

Joulu on ihan kohta, kuinkahan monessa kodissa muistetaan miksi tätä juhlaa vietetään?

Ehtoollinen

Olin kasteseurakunnassani sunnuntaina ehtoolliskokouksessa. Kälyni minut sinne pyysi juhlistamaan Itsenäisyys päivää, kun siellä oli myös ruokailu.
Ehtoollis käytäntö oli hieman erilainen kuin mihin olen tottunut. Sinänsä oli hienoa, että leipä murrettiin oikeasti leivästä. Yllätyin kuitenkin siitä, että vanhemmisto veljet jakoivat penkkiin päin niin leivän kuin viininkin. . ja itse sitten nauttivat oman ehtoollisensa vähän kuin "juostessaan". . .
Hieman ihmettelin, että miksi niin ? Onko käytäntö tarkoituksella poikkeava kirkon käytännöstä ? Jotenkin mietin, että tilanne olisi rauhallisempi ja arvokkaamman tuntuinen jos ihmiset menisivät siihen pöydän luo ja vanhemmisto veljet saisivat olla paikoillaan. . . No se on niitä erilaisia tapoja. .
Olen mä joskus ollut kirkossakin sillä tavalla ehtoollisella, että se jaettiin keskiristillä, öylätti kastettiin itse viiniin. Silloin oli todella paljon väkeä ja alttarilla olisi vienyt paljon aikaa vaikka olisi ollut jatkuvan liinan käytäntökin.

Vähän minua jännittikin outo ja uusi tilanne. Toki minulla oli turva ihan siinä vieressäni siinä nimittäin istui minut ja puolisoni kastanut veli vaimonsa kanssa. ja toisella puolen istui puolisoni sisar joka on kuulunut tähän seura kuntaan varmaan pari kymmentä vuotta. . .

Jotenkin koin itseni hyväksytyksi vähän eri tavalla kuin ennen kokouksissa olen tuntenut. . Ehtoollinen yhdistää ja saattoihan siinä olla sitäkin, että varmaan minua seurattiin myös "sillä silmällä" että otanko minä tarjotun ehtoollisen, koska viimeistään se kertoo kaikille että olen käynyt kasteella. . Mikäli ihmisillä on ollut epävarmuutta asiasta.

Keskellä elämää

En ole koskaan aikaisemmin käynyt näissä tilaisuuksissa, joten en oikein tiennyt edes minkä tyyppisestä tilaisuudesta on kyse. Paikan päällä selvisi heti, että kansanlähetyksen tilaisuushan tämä on. Tunsin muutaman paikan päällä olevista henkilöistä joten oli helppo yhdistää.
Alussa oli raamatun opetusta, hmmm. . . . aiheena hengellinen kasvu. Opetus käsiteli myös juuri sitä kaipaamaani seurakuntayhteyttä. . . Oikeassahan se puhuja oli siinä, että eristäytymällä kotiin yksikseen, tv7 ja Raamattu seurana ei voi yhteyttä muihin uskoviin syntyä. . Pitäisi rohkeasti lähteä tilaisuuksiin ja etsiä sitä omaa paikkaa.
Samoin pitäisi sitoutua hengelliseen kotiinsa. . Totta tuokin mulla vaan on vielä jotenkin etsintä päällä sen seurakuntayhteyden kanssa. Kun menen sen Helluntaiseurakunnan tilaisuuksiin jossa olen käynyt kasteella, tunnen sen jotenkin mukavan kotoiseksi paikaksi. . Meidät kastettiin yskityistilaisuudessa, ei seurakunnan aikana ja olenkin isosti kiitollinen siitä, että sen seurakunnan paimen on äärimmäisen avarakatseinen ihminen. Mitään vaatimuksia seurakuntaan liittymisestä meille ei esitetty. . Aikaisemmin ei olisi varmaan onnistunut moinen muualla kuin vapaakirkossa, jos sielläkään. .

Tilaisuudessa nautin lauluista ja rukouksista. . . Vaikka koinkin jonkinlaista "orpoutta". Orpouden tunnetta varmaan lisäsi hieman se että tilaisuudessa vietettiin myös joulujuhlaa. . . joten ei ehkä paras mahdollinen hetki mennä uutena mukaan. .

Paljon sain pohdittavaa. . eikä kaikki ihan mieleistäkään mietittävää. . .