Mulla on selkeästi ahdistelija. . . Se kiusaa mua eikä anna mun edes yrittää. .
Omaan erään riippuvuus-suhteen josta olen yrittänyt hiljaksiin luopua. Ja joka kerta kun Luojalleni lupaan parantaa tapani kuuluu jostain "niinhän sä luulet, älä yritä sorrut kuitenki". . Sitten nousee esille syyllisyyden tunto. .
Juuri tuo syyllisyys sai miettimään asiaa monelta kantilta. . ja tulin siihen johtopäätökseen, että vihtahousu se on joka mun kopassani kertoilee mulle satuja. . Nyt pitää vaan opetella olemaan uskomatta sitä. Helpommin sanottu kuin tehty, erehtyväinen ja heikko ihminen antaa usein periksi kiusaukselle.
Nyt ei auta kuin luottaa Jumalaan, että hänellä riittää kärsivälisyyttä mun kanssani ja anteeksiantoa jos/kun sorrun.
Vaikka kyllä Herra mun tapani työstää asioita tietää jo ennestään. Ei taida yllätyksenä tulla asioiden pohdinta, vääntö ja mietintä monilta kanteilta. .
Silloin kun sairastin ja prosessoin uskoa, Jumalaa, Jeesusta jne. . yksi ystäväni sanoi kerran, että "kyllä Jumallalla on hauskaa sun kanssas".
Raukoillaan yhdessä vihtahousulle lähestymiskieltoa, muuten olen lirissä. .
Tervehdys sinulle kuvatus. . . . mukava jos jaksat näitä jaarituksia silmäillä.
Rukoillaan vain. Minua ei kiusaa niin paljon vihtahousu kuin oma liha. Helmasyntini on ylpeys, hengellinenkin sellainen. Käyn sen kanssa loputonta uuvutustaistelua ja aina kun saan siltä lohikäärmeeltä pään katkaistua (tai Herra sen oikeasti tekee, itse vain ylpistyn omista yrityksistäni lisää: "oi miten olenkaan nöyrä") ja hengähdän helpotuksesta, se kohta alkaa kasvattaa uutta, erinäköistä päätä. Siitä tuskin koskaan pääsen eroon.
VastaaPoistaToisesta kiusauksestani en tiedä, johtuuko se omasta lihasta vai vihtahoususta. Se on kauna ja vihaisuus työnantajaani kohtaan. On kummallista, millaista sairasta nautintoa oma katkeruus voi tuottaa. Nautintoa sen täytyy jollakin tavalla olla, koska siitä on niin vaikea päästä eroon. Olen todennut, etten omissa voimissani voi sille mitään. Ainoa keino on joka päivä jättäytyä Jeesuksen armon, rakkauden ja voiman varaan ja kohdistaa katseensa Häneen ja huutaa apua, kun synkkyys meinaa saada ylivallan. Olen ollut pari viikkoa sairaslomalla ja lukenut paljon Raamattua. Se on tehnyt hyvää ja sain sieltä sanan, joka antaa tähän tilanteeseen suoran ohjeen. Koetan noudattaa sitä, Jeesuksen avulla. Luulen, että olen tällä hetkellä uuden alun alussa ja valo alkaa pikkuhiljaa sarastaa tässä asiassa.
Niin, ylpeys se taitaa olla ihmisen perustavaa laatua oleva synti. . . . Tuttu myös itselleni, vaikka elämä on kovalla kädellä nöyryyttä opettanutkin.
VastaaPoistaItse en varsinaisesti vihaa tuntenut töissä, mutta halveksuntaa ja kaunaa kyllä. Esimies toimi välillä hyvinkin kyseenalaisesti. . harrasti irtosuhteita ym. . .